Sukella eri kansojen kulttuuriin sadun kautta
Karjalan kansojen satuja -kokoelma aloittaa matkan tasavallassa asuvien kansojen satujen pariin. Karjalan Periodika-kustantamon julkaisema ensimmäinen osa sisältää viisi kansansatua selkokielellä ja opettajan kirjan.
Ensimmäisessä osassa lapset tutustuvat karjalaiseen, vepsäläiseen, pomorilaiseen, valkovenäläiseen ja georgialaiseen satuun. Jokaisella kansalla on omat perinteensä ja oma kulttuurinsa, jotka aiheuttavat eroja. Sadut tutustuttavat lapsia niihin.
— Jokainen satu sai oman kirjansa. Oman kirjansa sai myös opettajan kirja, joka sisältää metodiset ohjeet opettajille ja vanhemmille sekä myös mielenkiintoiset tehtävät lapsille, Periodika-kustantamon kirjasosaston päällikkö Irina Šilnikovskaja sanoo.
Sadut on suunnattu leikki-ikäisille ja alaluokkalaisille. Opettajat tai vanhemmat voivat vain lukea sadun lapselle. He myös voivat satujen avulla saada tietää jotain uutta itsestään ja lapsestaan, jos tekevät yhdessä lasten kanssa satutehtäviä. Metodiset ohjeet auttavat tulkitsemaan tuloksia.
Satukokoelman ovat laatineet Karjalan koulutuksen kehitysinstituutin asiantuntijat yhteistyössä Petroskoin 45. päiväkodin johtajan kanssa. Se on julkaistu Karjalan kansallisuus- ja aluepolitiikan ministeriön tuella. Sitä ei myydä, mutta sen voi tilata ministeriöstä.
Kokoelman laatijan Olga Hramtsovan mukaan Karjalan kansojen satuja oli vaikea, mutta mielenkiintoinen projekti. Vaikeinta oli löytää pienille lapsille sopivia satuja, jotka olisivat myös kiinnostavia.
— Selailimme yli 70 satukokoelmaa ja noin sama määrää lastenkirjoja. Kaikki kirjat ovat ennen vuotta 1993 julkaistuja. 1990—2000-lukujen vaihteessa Venäjän kansojen satukokoelmia ei juuri julkaistu, Karjalan koulutuksen kehittämisinstituutin etnokulttuurisen koulutuksen keskuksen asiantuntija Olga Hramtsova kertoo.
— Vuoden 1993 jälkeen Venäjällä ei ole juuri julkaistu lähiulkomaiden kansojen venäjänkielisiä satuja, muun muassa georgialaisia, armenialaisia, azerbaidžanilaisia, latvialaisia, liettualaisia ja virolaisia sekä myös tadžikkien, uzbekkien ja kirgiisien satuja. Valitsimme satuja verkkokirjastoista ja myös Karjalan kansalliskirjaston kokoelmista, hän jatkaa.
Nytkään Venäjällä ei oikein julkaista kansojen satukokoelmia.
— Jotkut Venäjän alueet yrittävät julkaista omin voimin satukirjoja, mutta muille alueil le niitä on vaikea saada. Neuvostoliitossa julkaistiin useasti satukokoelmia, joiden ansiosta voi nyt toteuttaa sellaisia hankkeita, Hramtsova sanoo.
Kun laatijat työskentelivät satujen parissa, he löysivät syyn sille, miksi saduista ei oteta uusia painoksia.
— Mielestämme Neuvostoliitossa satuja ei muokattu lapsille sopiviksi. Sadut sisältävät elementtejä, jotka eivät sovellu nykypäivään. Saduissa tapetaan sankari tai vammautetaan hänet vaikeasti. Tämä ei ole lapsille sopivaa kuultavaa, Hramtsova tähdentää.
Tuloksena satusarjan ensimmäiseen osaan on päässyt viisi satua. Esimerkiksi valkovenäläisen sadun pohjana on muutama valkovenäjänkielinen satu.
Kirjan laatijat käänsivät sadun ja muokkasivat sen sopivammaksi lapsille. Myös muut sadut muokattiin elävämmälle kielelle, ja niistä häivytettiin moraalisesti epäilyttäviä aiheita.
Esimerkiksi georgialaisessa sadussa juonen mukaan pääsankari tappaa pahan henkiolennon daevan. Uudessa versiossa daeva itse hyppää tuleen ja muuttuu savuksi.
Petroskoilaisen taiteilijan Dmitri Dmitrijevin upeat kuvitukset houkuttelevat tarttumaan satuihin.
— Hanke oli mielenkiintoinen minulle. Halusin tehdä eläviä ja iloisia kuvituksia. Vaikeutena oli se, että piti kuvittaa eri kansojen satuja. Hahmoja kuvatakseen piti tutustua kansallispukuihin, perinteisiin taloihin ja ornamentteihin sekä luontoon, taiteilija kertoo.
— Toinen vaikeus oli se, että minun piti kuvata paljon hahmoja. Piti luoda myönteisiä ja kielteisiä hahmoja, harkita niiden luonteita ja vaatteiden erityispiirteitä. Hahmojen piti olla omaperäisiä, Dmitrijev sanoo.
