Repol’an kuoron viimeni laulaja

Repol’an kuoron viimeni laulaja

Uljana Tikkanen
07.12.2023
Mintäh on mukava paissa karjalakši vanhempien ihmisien kera? Hyö kerrotah omašta elämäštä šemmoista, mitä nyt on vaikie kuvitella.
Zinaida Pavlovna Lebedeva oman kotitalon pihašša Lieksajärven rannalla. Kuva: Uljana Tikkanen
Zinaida Pavlovna Lebedeva oman kotitalon pihašša Lieksajärven rannalla. Kuva: Uljana Tikkanen

Mintäh on mukava paissa karjalakši vanhempien ihmisien kera? Hyö käytetäh mukavua pakinantapua, kummaista käytettih heijän kyläššä, heijän šuušša kieli on elävä ta še on kaunis. Hyö kerrotah omašta elämäštä šemmoista, mitä nyt on vaikie kuvitella, še oli aivan toista elämyä ta vain kertomukšet voijah šiirtyä meijät šiih aikah vähäkši aikua.

Männyön vuuvven kešällä mie matkuššin Repol’ah, še oli enšimmäini ta täh šuaten ainut matka šinne. Olin Repol’ašša vain yhen päivän ta šen aikana piti ruttoh pakautella kaikki kylän eläjät, kumpaset paissah vielä karjalakši.

Yhtenä heistä oli Zinaida Pavlovna Lebedeva (o.š. Konstantinova).

— Olen Šuarenpiän kyläštä, mi oli Roukkulan järven rannalla. Še on Omelien kyläštä 24 kilometrie pohjoseh. Mie olen šyntyn Repol’ašša, ka tuatto oli opaštaja ta hänet työnnettih ruatamah Šuarenpiäh. Hiän oli nuori, vain 18 vuotta ta muamo oli nuori — 17 vuotta, kun 1938 vuotena mie olen šyntyn.

— Šielä elimä kakši vuotta, a šiitä šota alko ta meijät lähetettih evakkoh Kirovin alovehella, missä enšimmäistä kertua kuulima venäjän kieltä, rupesi kertomah Zinaida Pavlovna.

Ämmö autto pienien lapšien kera ta kalašti. Hiän oli hyvä kalaštaja: kešällä venehellä, talvella šukšilla kävi kalalla. Oštamah hänen pyytämyä kalua tultih ni Repol’an eläjät.
Zinaida Lebedeva

Roukkulan järvi on yksi šuurimmista Vuoksajoven vesistöh kuulujista järvilöistä Lieksajärven, Torasjärven ta Tuulijärven rinnalla. Roukkulan ta Lieksajärven rannoilla šeisottih šuurimmat kylät, šentäh kun niijen kautti kulki vesireitti.

Šuarenpiä-kylä kuin Repol’aki oltih Repol’an pokostan šuurimmista, vähintäin 11—12 taluo šielä aina oli vuuvvešta 1679 vuuvvešta alkuan, kun Repol’an pogostan kylistä ta väeštöštä ruvettih keryämäh tietoja.

Zinaida Pavlovna muistau šovanjälkistä kylyä, kunne hiän myöšty ämmön ta muamon kera vuottamah tuattuo šovašta.

— Ennein kylä oli šuuri, oli 20 taluo ta meijänki talo oli šuuri. Šovan jälkeh myö myöštymä Šuarenpiäh. Aikuhiset ruattih kolhosissa, šielä piettih lehmie ta heposie, kašvatettih potakkua.

— Ämmö autto pienien lapšien kera ta kalašti. Hiän oli hyvä kalaštaja: kešällä venehellä, talvella šukšilla kävi kalalla. Oštamah hänen pyytämyä kalua tultih ni Repol’an eläjät. Mie niise hyvin muissan, kuin ämmö risti šilmät joka huomeneš ta luki malittojen šanat oprasan ieššä, kumpani nyt šäilyy čikolla, mie tahtosin, jotta hiän antais šen miula, ka hiän ei anna, jatko Zinaida.

Zinaida ei muissa oliko kyläššä kirikkö tahi časoun’a. Istorijallisien tietojen mukah 1920 vuosina kiriköt Repol’an, Šuarenpiän ta Roukkulan kiriköt oltih lakkautettu ta uško oli kielletty.

— Kun tuatto myöšty kotih hänet työnnettih ruatamah Repol’ah. Vuotena 1947 mie mänin kouluh, a hiän oli koulun johtajana. Koulu oli šuuri — yli 50 henkie, šentäh kun šiih tuli opaštumah lapšet lähikylistä.

— Kaikki lapšet, ket käytih kouluh jo paistih venäjäkši. Koulušša šilloin opaššuttih kahekšan luokkua ta viimesen luokan mie lopetin Rukajärveššä, kunne tuatto šiirrettih ruatamah tuomariksi, muisteli Zinaida Pavlovna.

Lapšien ruatona oli auttua hoitamah lehmie, kanoja ta toisie kotielukkoja. Kešällä kaikin käytih varuštamah heinyä lehmillä. Lapšien niise piti riipie lehtijä ta luatie kerppuja, ne pantih kuivuamah tanhuoh.

Miula aina on mukava kyšyö, mitä lapšen piti ruatua ennein ta mitein hyö leikittih. Vaštaukšet ollah kaikenmoiset ta niitä on mukava kuunnella.

Lapšien ruatona oli auttua hoitamah lehmie, kanoja ta toisie kotielukkoja. Kešällä kaikin käytih varuštamah heinyä lehmillä. Lapšien niise piti riipie lehtijä ta luatie kerppuja, ne pantih kuivuamah tanhuoh.

— Myö rikeneh ajoma venehellä meččäh, šielä keräsimä mussikkua ta voitelima ičellä nävöt mussikalla. Muššat olima ta pölättimä toini toista. Kotih tulemma, ämmö kyšyy, a missäpä marjat ollah, a šielä aštiešša vain vähän marjua on, kerto miun pakinakaveri.

— Toisena huvitukšena oli hyppie ropivon yličči. Konša kalaštamah kävimä, tytöt oltih yheššä veneheššä, pojat — toisešša. Kalaštima ta tulima rannalla, šielä šytyttimä ropivon. Ämmö aina meijän kera kävi ta keitti kalarokkua, paisto kalua kuni myö repimä lehtijä, a šiitä myö hyppäsimä.

Mie kyšyin, näkikö miun pakinakaveri kontien tahi toisen villielukan. Hiän šano, jotta näki kerran hirven ta pakeni pois, ta vielä kerto muisselman kontiešta.

— Šovan jälkeh monet kalaššettih ta tuatto kerran tappo kontien. Kačomma, jotta hiän myöštyy kotih venehellä, a hänen kera vielä ken lienöy istuu, a še ei ole mieš vain tapettu kontie. En muissa, moušot šöimä lihua šiitä, šaneli Zinaida Pavlovna.

Mitä koškou ruokua, ni kuin kaikilla karjalaisilla kala, potakka ta nakris oli tavallisena ruokana, a kun oli lehmä, ni oliki maituo ta rahkua. Koissa paissettih šankija potakan kera, kalittoja šuuriman kera, mussikašta ta puolašta ta rahkašta piiraita oliki, ämmöt paissettih kalakukkoja lahnašta ta hauvista, šiijašta ta mujehešta.

— Koko päivä myö juoksima ta kaikki šyömiset oltih hyvät, hiän muhiu.

Ka ei ole nyt kenen kera niitä lauluja laulua ta šanat ruttoh unohutah. Piti nuorempie opaštua, ka hyö ei tahottu. Ken nyt niitä lauluja rupieu laulamah.
Zinaida Lebedeva

Koulun jälken nuori Zina tahto ruatua liäkärinä ta ajo Belomorskih šuorittamah tutkintoja. Tutkinnot šuoritti pahoin ta ei piäššyn opaštumah, tuli kotih ta rupesi ruatamah lapšien kojissa ta šiitä Repol’ah tuli niise lapšien kojissa ruatamah.

Ruatovuosina hiän harrašti laulamista enšin Rukajärveššä, šiitä Repol’ašša. Rukajärveššä ta Repol’ašša Zinaida kävi kuorošša. Rukajärveššä oli šuuri kuoro, varmašti 35 henkie ta laulut oltih venäjäkši.

Repol’aššaki oli kuoro, kunne Zinaida Pavlovna tuli laulamah, kun šiirty elämäh Repol’ah.

Kuoron johtajana oli Aleksei Nikolajevič Lazarev, hiänki šoitti hanurilla. Kuoron vanhemmat naiset muissettih karjalankielisie lauluja ta opaššettih toisie laulamah niitä.

Kuoro laulo joka pruasniekašša omašša ta nuapurikylissä, ajo esityšmatoilla Kižin šuarella kešäpruasniekkah šekä kävi Petroskoissa ta Šuomešša.

Laulajie lämpimäšti otettih vaštah.

‒ Miun lempilauluna oli “Kallivolla kukkie kašvo” karjalakši ta Lieksa-laulu venäjäkši. Ka ei ole nyt kenen kera niitä lauluja laulua ta šanat ruttoh unohutah. Piti nuorempie opaštua, ka hyö ei tahottu. Ken nyt niitä lauluja rupieu laulamah, pahekšiu Zinaida Pavlovna.

Pakinan jälkeh Zinaida Pavlovna ta mie läksimä kaččomah vanhoja valokuvie. On mukava kertuo, missä paikašša ne šäilytäh — ei vanhašša al’pomissa, eikä kropeikašša, vain veikkoh šotilaškapšakissa. Hiän oli armeijašša Sahalin-šuarella ta tämän kapšakin jätti čikolla.

Oli ikävä kaččuo valokuvie ta muissella Zinaidan šanoja, jotta ei ole kenen kera laulua, vet’ niistä kaunehista kuoron laulajista eloh jäin vain Zinaida Pavlovna Lebedeva.


Repol’an kuoron laulajista eloh jäi vain Zinaida Pavlovna (4. vaš.). Kuva: Zinaida Lebedevan pereharhiivašta



LIŽIÄ AIHIES
Oma Mua
Jiämäen harjas
Kielen, literatuuran da histourien instituutan tilois on avvoi arheolougien muzei. Muzeih on kerätty kallehimat arheolougizet materjualat, kudamat kuvaillah Karjalan muinazien eläjien eloksentabua.
Karjalan Sanomat
Lääkärit palvelevat lähellä asuinpaikkaa
Karjalan terveysministeriön suunnitelmissa on rakentaa tänä vuonna kaksi ja korjata kymmenen terveysasemaa.
Karjalan Sanomat
Työmatka 1900-luvulle: kolmas osa julki
Uudessa osassa journalisti ja kotiseuduntutkija Juri Šleikin kertoo 1900-luvun sekä 2000-luvun Karjalan merkkihenkilöistä ja -tapahtumista.
Kipinä
Lapšien ta nuorison talvihuvija
Karjalaisilla lapšilla ta nuorilla talvella oli kaikenmoisie kisoja pirtissä. Niistä tekstin luatijalla kerto muamoh Santra Remšujeva viime vuosišuan lopušša.
Karjalan Sanomat
Omin Silmin käynnisti uuden ohjelman
Suomenkielinen luento kielen kehityksestä avasi Tietoja talteen -ohjelman Karjalan vähemmistökielillä. Seuraava luento on karjalaksi.
Oma Mua
Jänöiselgy armas
Vieljärven kyläkunnan Jänöisellän kylän ainavo eläi 85-vuodehine Viktor Sumkin saneli kylän da oman perehen jygies elaijas.
Karjalan Sanomat
Fokuksessa Vienan kuolleet kylät
Paanajärven hävinneet kylät -näyttely kertoo kahdesta kansallispuiston kuolleesta kylästä ja niiden kautta Vienan Karjalan historiasta.
Kipinä
Karjalaisie valehšuarnoja
Petroskoin Oneženka-päiväkojin kašvattajat valmissettih mukavie kertomukšie Karjalaisie valehšuarnoja -šarjašta.
Oma Mua
Pitkyjärven sillan mustokse
Sillat, sillat…, pienet dai suuret, raudubetonahizet dai puuhizet, rippujat sillat, telat dai suodu myöte poikkizin lykätyt parret…
Karjalan Sanomat
Tulevat opettajat kilpailevat voitosta
Yrittäjät ja työnantajat osallistuvat mestaruuskilpailuihin. He laativat tehtäviä kilpailijoille ja toimivat tuomareina.
Kirjuttauvu
Rekisteröintä
Peittošana
Hyväkšy peittošana