Paikalliset mansikkayrittäjät myyvät reippaasti marjojaan
Suostuessaan puhelinhaastatteluun Karjalan maku -yhtiön johtaja Julia Šelemeh sanoi, että kaikkein parasta on keskustella puoli seitsemältä aamulla. Kahdeksalta alkavat jo asiakkaat soitella tilatakseen maatilalta marjaa tuoreeltaan kotiinsa.
— Satokautena ei ole oikein aikaa nukkua. Nukun nyt noin kolme tuntia, muuten en ehdi hoitaa muita työhommia ja kotiasioita, maanviljelijä Šelemeh sanoo.
Sovittuna aikana Juliaan oli helppo ottaa yhteyttä, muttei hän ollutkaan enää silloin kotona. Aamuneljältä hän oli poimimassa kypsyneitä kurkkuja, joita Julian ja Denisin Šelemehin yhtiö kasvattaa mansikan ja vadelman rinnalla. Välikautena perhe kasvattaa myös ihania tulppaaneja kevätjuhliin.
— Kuuma mansikkasesonki alkaa huhtikuussa marjan istutuksesta ja kitkennästä ja loppuu vasta syyskuussa. Tällä hetkellä sato on hyvä, mutta jatkossa se riippuu kuitenkin paljon säästä, maanviljelijä huomaa.
Mansikkapellot sijaitsevat Prääsän piirin Viitanan kylän tienoilla. Maatilan pinta-ala on yhteensä 20 hehtaaria. Ensimmäisiä mansikoita istutettiin vuonna 2013.
Šelemeh ei osaa sanoa, kuinka paljon mansikkaa on odotettavissa hehtaarilta tänä kesänä. Hän osaa vain kertoa, kuinka monta viiden litran sangollista marjoja on poimittu sadonkorjuun ensimmäisellä viikolla.
— Alussa poimimme 30 sangollista päivässä, sitten 50 ja 80. Juhannuspäivänä poimimme jo 466 sangollista marjoja, Šelemeh laskee.
Hänestä on vaikea ennustaa satoa senkin vuoksi, että mansikan viljelyteknologia on muuttunut. Tänä vuonna mansikkaa on istutettu yhdelle riville. Aiemmin samaan penkkiin istutettiin mahdollisimman paljon taimia.
Puolestaan Aurinkoinen marja -yrityksen johtaja Irina Naumotškina ennustaa, että tänä sesonkina hän kerää noin seitsemän tonnia marjaa hehtaarilta. Pellot sijaitsevat Aunuksen piirin Alavoisen kylän alueella.
— Istutimme ensimmäiset mansikat vuonna 2020 sen jälkeen, kun saimme mansikanviljelyyn Karjalan maatalousministeriöltä noin kolme miljoonaa ruplaa tukirahaa, Naumotškina esittää.
Naumotškinalla on taloustieteellinen koulutus. Opiskelunsa jälkeen hän työskenteli markkinointialalla ja eläkerahastossa. Ajatus mansikanviljelystä alkoi kypsyä naisen päässä, kun hän oli toista kertaa äitiyslomalla. Silloin Naumotškina mietiskeli usein, mitä työtä hän haluaisi oikeastaan tehdä.
Maanviljelijä Naumotškina avasi mansikkasesongin järjestämällä heinäkuun alussa Alavoisen stadionilla lasten- ja aikuisjoukkojen jalkapallojuhlan yhdessä paikallisen Initsiativa-kansalaisjärjestön kanssa. Osallistujia ja vieraita kestittiin makeilla marjoilla.
Yrittäjä on vuokrannut yhteensä noin 15 hehtaaria maata. Tänä vuonna hän viljelee kolmella hehtaarilla mansikkaa ja kokeilee kasvattaa ensimmäisen kerran myös vadelmaa, kuusamaa ja juolukkaa. Kuusamaa on jo poimittu.
— Olen ottanut poimijoiksi etupäässä niitä ihmisiä, joilla on ollut kokemusta marjanpoiminnasta. Heidän joukossaan on myös niitä, jotka aiemmin kävivät poimimassa mansikkaa Suomessa, Naumotškina lisää.
Maanviljelijä Šelemehin pelloilla on nyt töissä noin parikymmentä poimijaa. Samat työntekijät ovat olleet mukana melkein kaikissa mansikanviljelytöissä.
Viime kesänä yhtiö kutsui mansikan ostajia poimimaan marjoja pelloilta itse.
— Vuosi sitten oli paljon tulipaloja, ja mansikkaa täytyi poimia mahdollisimman nopeasti. Silloin noin 80 prosenttia ostajista poimi marjoja itse. Tänä vuonna tätä mahdollisuutta ei toistaiseksi ole, Šelemeh sanoo.
Julia Šelemehin pelloilla kasvavaa mansikkaa voi ostaa niin maatilalta kuin myös saada kotiin tilauksesta. Petroskoissa hänen marjojaan myydään kolmessa myyntipisteessä.
— Asiakaskuntamme on alkanut muodostua vuodesta 2014, ja nyt se on hyvin laaja. Mansikan ystävät saapuvat meille sekä Petroskoista että myös Pietarista ja Murmanskista, Šelemeh kertoo.
Maanviljelijän mukaan yhtiön taloudellinen tilanne on vakaa. Hän pahoittelee vain sitä, että tänä vuonna mansikantaimien korvausmaksuja ei makseta. Hän tiedusteli jo asiaa Karjalan maatalousministeriöltä.
— Aikoinaan saimme tasavallan budjetista korvaukset taloudessa tarvittavien koneiden hankkimisesta. Tänä vuonna pyysin mansikantaimien korvausmaksua, yrittäjä kertoo.
Venäjän vastaiset pakotteet ja niiden aiheuttama ruplan kurssin heikkeneminen ovat johtaneet muun muassa taimien ostohinnan kallistumiseen. Šelemeh maksoi Hollannista toimitetuista mansikantaimista noin kaksimiljoonaa ruplaa eli paljon enemmän kuin oli aiemmin suunnitellut.
Yrittäjä Naumotškina puolestaan näkee ongelman siinä, että pienet, mansikanviljelyn vasta aloittaneet yrittäjät myyvät marjaansa helposti tukkukauppiaille pienemmällä hinnalla. Tämä vaikeuttaa hänestä keskikokoisten mansikkayrittäjien myyntiä.
— Yhtiömme kuuluu Venäjän luomuviljelijöiden liittoon. Mansikkamme on luomutuote, jonka kasvattamiseen käytämme paljon voimia. Esimerkiksi emme käytä mitään kemikaaleja edes rikkaruohon poistamiseksi mansikkapelloilta. Leikkaamme ne ruohonleikkurilla, yrittäjä kuvailee.
