Čoma vepsän ma. Ladv

Piterin agjan Podporožjen rajonas om vepsläine Ladv-külä. Se sai ičeze nimen, sikš ku sijadase Ojat᾽-jogen üläjoksmuses, jogen ladvas. Külän ühtes poles jokseb Ojat᾽, a toižes poles om čoma pit᾽kähk järv᾽, miččen nimi om Ladleine järv᾽. Ladv-külähä mülüb erasid külän paloid, ”derüunoid”: Sepäd, Juušmägi, Ondrii-agj, Järventaga da keskeine pala – Pagast. Ende nece oli sur᾽ külä, miččes eli äi ristituid. Oli sovhoz da lehmiden ferm. Pöudoil kazvatadihe kartohkoid da dr᾽ukvad. Äjad külän eläjad pidiba kodiživatoid, a järven randoil oli äi čomid nitüid. Nügüd’ eläjiden lugu om vähenu, enamb ristituid tuleskeleb kezal lidnoišpäi kodikülähä lebule.

Külän keskes seižub vanh puine sauvaduz, mitte ende oli Georgii Pobedonoscan jumalanpertin. Möhemba sišpäi tehtihe kul᾽turpert᾽. Se radab nügüd’-ki. Lähen om lauk da avtobusan seižutim.

Ladvas om kaks᾽ časounikad. Ühtehe käveltas Juunanpäiväl, se seižub Ojat᾽-jogen toižel randal. A toine om lujas čoma Vladimirski časounik järven taga. Sen om tehnu mastar᾽ Vladimir Radajev Vidl-küläspäi. Hänen baboi eli Ladvas Järventaga-palas, da iče Vladimir paksus oleskeli tägä babanno laps᾽aigas.

Ei amu Ladv-külähä, Pagastaha tehtihe muštlaud, miččehe om kirjutadud külän eläjiden nimed, kudambad oliba lähtnuded Surele Voinale da äjad ei pördnus kodihe. Sidä tegiba Ladvaha sündnuded mužikad, miččed nügüd eläba toižiš sijoiš. Hö tahtoiba kaita muštod kodikülälaižiš. Nügüd’ semendkun ühesandel päiväl da toižel aigal-ki tänna tuleb ristituid johtutelmaha ičeze dedoid da pradedoid.

Ladv-külä om vepsläižen runoilijan Nikolai Abramovan kodima. Pagastal seižub hänen maman pert᾽. Nikolai paksus tuleskeli tänna. Hän lujas navedi olda kodiš, armasti ičeze küläd da koditahoid, nece nägub hänen runoiš: ”Ojat᾽-jogen randal lujas hüvä astta. Aigoin tuleb minei armaz neižne vastha!”