Jos haluat oppia, miten saat miehen rakastumaan sinuun 24 tunnissa, mene Kansalliseen teatteriin katsomaan Carlo Goldonin komediaa Majatalon emäntä. Teatterin tulkinta on sekoitus vanhaa aikaa ja nykypäivää, ja siinä päähenkilöissä tunnistamme nykyihmisten piirteitä ja pääsankaritar pukeutuu joskus korkokenkiin ja mekkoon, joskus lenkkareihin ja shortseihin sekä kädessä oleva viuhka korvaa helposti matkapuhelimen.
Mies ja nainen. Sukupuolten kaksintaistelu. Rakkaus ja raha. Rakkaus ja tittelit. Italialainen kirjailija Carlo Goldoni kirjoitti ajattoman näytelmän. Se sai ensi-iltansa Venetsiassa vuonna 1753, mutta kiinnostus Mirandolinan tarinaa kohtaan ei ole hiipunut jo kolmeen vuosisataan. Tarina on yhtä vanha kuin aika itse. Ja mikä tärkeintä, Goldoni loi uskomattoman viehättävän naishahmon. Näyttää siltä, että hän itse oli rakastunut Mirandolinaansa.
Mirandolina on tähtirooli. Se sopii näyttelijälle, joka pystyy esittämään kaikkea: rakkautta ja hellyyttä, valtaa ja petosta, naurua ja kyyneleitä. Nainen, joka saa kaikki miehet rakastumaan. Tämän roolin sai Julia Kuikka. Mirandolinana hän on upea.
Ohjaaja Boris Gurevitš on rakentanut Kuikan (Mirandolina) ympärille upean kokoonpanon. Roolisuoritukset ovat todella herkullisia.
Mieskvartettiin kuuluvat Gleb Germanov, Nikita Anisimov, Aleksei Klimkin ja Vadim Malinin. He näyttelevät niin nautittavasti, ettei hetkeäkään epäile tapahtumien todellisuutta. Majatalon vieraat, köyhä markiisi Forlipopol (Nikita Anisimov) ja kreivinarvon ostanut varakas kreivi Albafiorita (Aleksei Klimkin) yrittävät saada Mirandolinan puolelleen.
Vaurautensa ja asemansa menettänyt markiisi jakaa ihmiset ”vahvoihin” ja ”heikkoihin”. Hän on valmis mielistelemään ”vahvoja” ja kerjäämään heiltä rahaa sekä samalla hän kuvittelee olevansa ”heikkojen” suojelija. Anisimovin eriomainen roolisuoritus oli vertaansa vailla. Hänen kujeensa ja repliikkinsä saivat yleisön nauramaan ääneen.
Kreivi Albafiorita rikastui ja osti itselleen arvonimen. Nyt hän yrittää ostaa Mirandolinan rakkauden kalliilla lahjoilla.
Kavaljeeri Ripafratta (Gleb Germanov) vihaa naisia. Hän kutsuu heitä alempiarvoisiksi olennoiksi, jotka näkevät miehet vain hyödykkeinä. Hän sanoo, ettei koskaan joudu naisen alaiseksi. Hän pilkkaa kaikkia ”alistettuja” miehiä.
Fabrizio (Vadim Malinin) on Mirandolinan palvelija, joka auttaa häntä johtamaan majataloa. Hän palvelee nöyrästi, mutta häntä ei aja eteenpäin raha eikä työ, vaan rakkaus emäntäänsä kohtaan. Hän elää toivossa kasvaa lakeijasta Mirandolinan mieheksi.
Koomisen naisdueton muodostavat Galina Filjuškina ja Anastasija Šum. Kaksi naimatonta ja rahatonta kiertävää näyttelijätärtä Ortensia ja Dejanira ovat valmiita näyttelemään sekä lavalla että tosielämässä ja vaihtamaan nopeasti roolia toiseen ja varakkaita ihailijoita, joiden vuoksi he tekevät mitä tahansa. Esityksessä he luovat tunnelmaa ja täydentävät taitavasti juonitteluja.
Mukana on myös Ripafrattan miespalvelija (Emil Sagdijev). Esitykseen ohjaaja lisäsi vielä yhden henkilöhahmon, majatalon palvelijattaren (Ksenija Kogan). Goldonin näytelmässä ei ole sellaista.
Sagdijev ja Kogan tulkitsivat rooliaan hienovaraisesti luoden huomaamattomasti tarvittavan tunnelman. Oli kiva nähdä, miten Kogan liukui niin uskomattoman koomisen askeleen verran.
Palataanpa takaisin Mirandolinaan. Kaunis, rohkea ja älykäs nainen johtaa majataloa ja manipuloi miehiä. Mirandolinan tärkein piirre on hänen lumoava viehätysvoimansa, jonka avulla hän vetää puoleensa miehiä. Hän hurmaa vaikutusvaltaisia miehiä ja pitää aina ”pienemmät” mutta tärkeimmät miehet lähellään. Mirandolina on suora, rehellinen ja sanoo, mitä ajattelee. Kun hän tapaa naisvihamielisen Ripafrattan, hän aloittaa taistelun voittaakseen miehen sydämen. Mirandolina yrittää todistaa, että naisilla on painoarvoa yhteiskunnassa.
”Yöpyipä majatalossa kuinka monta miestä tahansa, jokainen heistä rakastuu, kaikki alkavat flirttailla ja kaikki ovat valmiita viemään minut alttarille. Tämä moukkamainen karhu, herra kavaljeeri, uskaltaa kohdella minua noin töykeästi! Hän on ensimmäinen vieraani, joka ei nauti seurastani. En sano, että kaikkien pitäisi rakastua minuun heti alkuunsa. On niin loukkaavaa, että minua laiminlyödään. Sappi kiehuu, kun ajattelen sitä! Onko hän naisten vihollinen? Ei kestä nähdä heitä? Hölmö raukka! Hän ei vain ole vielä joutunut oikeisiin käsiin. Mutta hän joutuu”, Mirandolina pohtii esityksessä.
Ripafrattan ja Mirandolinan kohtauksissa kaikki alkaa kuitenkin tuntua todelliselta. Tuntuu siltä, että Mirandolina itse rakastuu Ripafrattaan eikä tavoitteenaan ole enää vain alistaa häntä. Sillä hetkellä, kun katsoja odottaa tunnustusta, hänestä tulee taas Mirandolina. Hän on voittanut. Ripafratta on rakastunut.
Mirandolina haastaa kohtalon, ja kaikki näyttää onnistuneen. Jokaisella kolikolla on kuitenkin kaksi puolta...
Goldonin näytelmässä lopussa Mirandolina aikoo mennä namisiin palvelijansa Fabrizion kanssa. Ohjaaja Boris Gurevitš on muuttanut loppukohtauksen siten, että lopuksi komedia muuttuu draamaksi.
Se, miten näytelmä päättyy, selviää vain menemällä teatteriin katsomaan.