Kunne päin lendäy Lindu?
Ennein Uutta vuotta mie, tverinkarielan kielen Lindu-kluban ohjuaja, kyžyin karielan kielen kursuloin kuundelijoilda:
— Kunne päin lendäy miän “Lindu”?
Mie šain moni vaštaušta:
— Lendäy šinne, missä miän toivot tullah todeh.
— Kolahuttau ikkunah i tuou viestie.
— Lendäy kunne tahtou, onnuakko jogo linnulla on oma pežone kallis’.
— Lendäy omah randah.
Miula miellyttih kaikki vaštaukšet, vet miän kluban piäruadona on karielan kielen šäilyttämine da kirjutandakielen kehittämine. Kai viidiu niin, što “Lindu” lendäy omah pežoh, missä myö pagizemma omalla kielellä, missä luvemma karielazin kirjuttajin kniigoida, missä tunnuštuačemma endizinke karielazin tavoinke.
A midä voit klubašša ruadua? Myö keräyvymmä kerran nedelissä. Jogo kerdua edizeh laulamma yheššä virren “Karielan kieli”, šuamma hyviä mieldä.
Miän paginaklubašša voit paissa karielakši toine toizenke yhtä da toista omah eländäh näh, opaštuo kieldä kursuloissa, tunnuštuačie karielan literaturanke, varuštua pruazniekkoida, vaštuačie hyvinke ristikanžoinke.
Klubalazet jogo vuotta kirjutetah diktantua Karielan tažavallan karielazinke i vepsäläzinke yheššä.
Tänä vuodena meilä on kakši eritažoista gruppua. Kielikursuloih käyvväh kuin “vanhat” opaštujat, kumbazet jo moni vuotta ollah paginaklubašša i paissah omalla kielellä, niin i “uuvikkazet”, kumbazet ruvettih opaštumah kieldä aivin allušta šuat Terveh! Terveh! -opaššundakniigua myöten. Monet nuoret opaštujat ečitäh omie juuriloida, šanellah, što heilä ollah karielazet buabot ali diedot i tahottais’ maltua heidä.
Vanhembi gruppa tänä vuodena mieleheldi lugou koissa i urokoilla tverilazen kirjuttajan Nikolai Balakirevan kniigua “Kuz’mičča”. Kniigašta jogohine löydäy uužie šanazie, šanapolviloida. Niin lugemine auttau parendua kieldä, luadie že bohatemmakši. Kuz’mičan starina myöššyttäy vanhah aigah, vanhoih taboih, kumbazie nyt jo ei ole olemašša.
Lugemizen aigah meilä juohtu mieleh alottua uuži projekta nimeldä “Missä šynnyin, missä kažvoin”, kumbazešša jogohine kirjuttau muissot omah kyläh i omah pereheh näh. Myö kuundelima jo monet muissot, i buitto perehin istorija elaudu i oli miän šil’min ieššä.
Kursuloin kuundelijat ruvettih kirjuttamah runoloida. Gennadii Sladkov kirjuttau:
— Armahane kodine yksin kyläh jäi,
tämpiän vašta unissa händä yöllä näin.
Tuatto, muamo reunašša šilmih kačottih,
koivune i raidane šomat šeizottih.
I Sofja Grigorjeva gor’uiččou:
— Perti šeizou, jogi virduau,
nuoret puhuot kažvetah.
Vain ynnäh-ynnäh eu kellä
milma koissa vaššata.
Kirjutukšet lietäh Lindu-paginakluban stranicalla Internetašša. I rubieu voimah lugijoilla lizätä šinne omie mielie i starinoida. Rubiemma panemah kirjutukšie Internettah jo tuulikuušša.
On miän kluballa vielä yksi projekta “Karielan kieldä lapšilla”. Mulloin tuulikuušša varuštima “Kalevalan lippahan” lapšilla varoin Tverin karielan Tipazet-perehklubašta, i ožuttima heilä Kantele- i Sampo -šuarnat. “Kalevalan” eläjinke i starinoinke vielä tunnuštuačettih lapšet Spiirovan muzikkal’noista školašta. Tänä vuodena on mieleššä lizätä vielä uutta šuarnua i ožuttua niillä lapšilla, kumbazet vielä ei tunneta “Kalevalua”.
Voit šanuo, što miän “Lindu” lendäy omah randah lapšin luoh!
Tverin alovehella monissa bibl’otekoissa ruatah paginaklubat, kumbazissa šuatah i šäilytetäh karielan kieldä i kul’turua.
