“Vuokkiniemen aigukirju” rodih parahakse lahjakse kylän vuozipäiväle
On piässyh ilmah “Vuokkiniemen kylän aigukirju”. Julgavon prezentatsii piettih Vuokkiniemes. Uvven kirjan prezentatsii piettih Vuokkiniemen kyläpruazniekas Il’l’anpäivänny. Kylän histouriedu kerättih yksih kanzih kylän eläjät, paikallizet kodialovehentiedäjät Valentina Dmitrijeva, Lilija Veselova da Nadežda Vasara. Čomakse kirjann luadi Tatjana Boldireva, laminiiruičči sivut Irina Litvinčuk.
— Tämä kniigu on luajittu Vuokkiniemen kylän vuozipäivän da Il’l’anpäivän nimeh. Se on meijän yhtehine ruado. Keviäl meil Lilija Veselovanke tuli moine mieli, gu meil on Letopis’ Voknavoloka -al’boumu, emmogo myö rubie sidä tävvendämäh: tutkimah, eččimäh materjualua da kirjuttamah. Muga se ruado työndyigi, sanoi yksi kniigan luadijois Valentina Dmitrijeva.
“Vuokkiniemen kylän aigukirjua” livailtes nägyy, kui kehityi da kui kazvoi kylä vuozien mennes, mittuine on bohattu sil kyläl histourii. Luadogan rannikon karjalazet tuldih elämäh sinne VII vuozisuan lopus. Enzimästy kerdua Vuokkiniemen kylä mainitah vahnois aigukniigois vuvvennu 1620. Sit aijasgi algavui kylän histourii.
Aigukniigan luadijat opittih kerätä yhteh tieduo Vuokkiniemen kylän targevimis tapahtumis, ozuttua, midä ruattih da kui elettih rahvas kaunehen Kuittijärven rannoil. Juuri nämmis paikois ennevahnas karjalazet sepitettih čomii runoloi da pajoloi, kuduat lujah juurruttih karjalazeh kul’tuurah.
Vuokkiniemen voulosti 1800-luvul oli runonpajoloin keskuksennu. Tiä suomelaine folkloristu Elias Lönnrot oli kerännyh kymmenii tuhanzii runokappalehii, kudamat jälles roittih muailman tundietukse Kalevala -eeppilizekse poeemakse. Vuokkiniemes da sen lähikylis tänäpäigi eläy Karjalas hyvin tundiettuloin runonpajattajien jälgelästy.
Kniigu rodih hyväkse da kallehekse lahjakse Vuokkiniemen kylätalo -etnokul’tuurukeskuksele da kogo kyläle.
