Yhteyš juuriloih ei katon
Riissupaperilla kultasella värillä luajitut estampasit ollah šuorie košetušjälkijä. Niitä Svetlana luati kallivoilla. Hiän pani riissupaperie kallivopiirrokšella ta mualasi šen piällä kultasella värillä niin, jotta kopijo on tovellisešša kovošša.
Näyttelyn avajaisien jälkeh pakasima Svetlana Georgijevskajan kera ta tiijuštima mitein näyttely oli järješšetty ta konša Karjalašša šuau nähä estampasija.
– Piiterin “Erartašša” nyt šuau tutuštuo Karjalan kallivopiirrokših. Mitein onnistu järještyä tätä näyttelyö?
– Internetissä miun kera šai yhtevyttä Piiterin eräš kuvataiteilija ta ehotti yheššä tarita omien luajokšien näyttelyö “Erartah”. Tietyšti mie šuoššuin. Taiteilija vei meijän näyttelyn projektin musejoh ta vain miun töitä jätettih. Šen jälkeh mäni vielä kolme vuotta, kuni ečittih spesialistien mieleštä miula šopivua kuvataiteilijua.
– Onko näyttelyššä uušie kopijoja, kumpasie vielä missänä ei esitetty?
– Melkein kaikki ollah uušie. Šali on šuuri ta korkie, šentäh meilä ei ollun kokorajotukšie. Triadi Piessan niemeltä hienošti šopi šinne täyšikorkevuolla. Luonnon oloissa kokonah šitä on mahotointa nähä: eikä muašta, eikä veještä, eikä dronin avulla ilmašta. “Erartašša” še tuli mahtavakši näkömisekši.
– Mimmosie tuntehie on näyttelyn järještämisen ta avuamisen jälkeh?
– Mie olen täyveššä ihaššukšešša näyttelyn kurattorin Pavel Markaitisin ruavošta. Šivistyneisyš, hienotuntoisuš, šopuisuš ta kaiken šen lisäkši šuuri produktiivisuš – ihmehellini piirtehien yhissyš šamašša ihmiseššä. Kaikki, ket autettih näyttelyn valmistamista, ollah erittäin korkien kulttuurin ihmisie, heilä on miun kumarrukšie ta kunnivo.
– Voisitko antua neuvuo ihmisillä ihmisie, ket vašta šuoriuvutah näyttelyh, mih erikoisukših, yksityiskohtih kiinittyä enemmän huomijuo?
– Kun tulet šalih, niin šiuh heti vaikuttau ryhmän magnetismi ta ilman miun neuvojaki ymmärrät, jotta piäsit ihmiskunnan lapšuoh. Šie rupiet henkittämähki toisella tavalla, a šiitä kačot vielä kerran kaikkih tevokših. Šen jälkeh mie neuvosin tulla ruuvun eteh ta kuunnella näyttelyö varoin luajittuo videota. Ta šen jälkeh vielä kerran jo tietosešti kačella kuvie ta veššokšie erikseh, ta šiitä yheššä – näin šuat erikoisie tuntehie! Mieleh tullah Pikasson šanat, jotta kallivokuvuamataijon jälkeh emmä opaštun luatie mitänä, ka näyttelyššä nämä šanat tuuvvah iluo. Še merkiččöy, jotta emmä kavottan yhteyttä juuriloih.
– Mimmosie kuvie valičit “Erartan” näyttelyö varoin ta mintäh?
– “Erartan” puolelta oli pyyntö, jotta luajokšeni šovittais toisen näyttelyn luatijan Julija Tutatčikovan veššokših. Miula ičellä oli tärkie, jotta näytettäis Triada-kokomuš. Šen avulla voipi ottua pois piessan leiman kivikauven pyhähenkeštä ta palauttua Onegan kallivopiirrokšien piähahmolla hyvän nimen.
– Paperi. Kivi -näyttelyn jälkeh onko šuunnitelmissa järještyä uušie näyttelyjä?
– Onegan rannoilta Šuuri emä nousi Piiterissä eläjän jälkipolven eteh, a nyt šuunnittelen näyttyä niitä piirrokšie kotimualla, Puudožin piirin Šalla-pos’olkašša. Tiijän, jotta šielä niitä vuotetah. Kallivopiirokšet ollah ainutluatuisie – ne ollah ni “taivahan katto”, kumpani šäilyy Ermitažissa šekä kallivon palat, kumpaset šäilytäh Vanha kylä -restaurointikeškukšešša ta niitä Petroskoissaki melkein kenkänä ei ole nähnyn. Ennein pandemijua onnistu luatie Ermitažin kallivon kopijoja ta jo vuuvven ne šäilytäh miun työpajašša. Šentäh muinasien kuvataiteilijien šuorat jälkeläiset nähäh niitä enšimmäisinä. Še on miun mieleštä oikein. Kallivipiirrokšet oltih luajittu jälkipolvilla, täššä šuunnašša mieki palvelen mitein voin.
Kivi. Paperi -näyttely toimiu “Erartašša” 7. tuiskukuuta šuaten.
