Urheilukoulun kaikki lapšet ollah hänen punukkoja
Koštamukšešša eläy ihmini, kumpasen muhahukšešta monien kaupunkilaisien päivä tulou valosammakši. Hänet voipi tavata hiihtopaikoissa. Tietyšti pakina on Neuvoštoliiton hiihtojuokšun urheilumeštarista Vladimir Ivanovič Gogolevista, kumpani pakkaiskuun lopušša täytti 90 vuotta.
Perintehen mukah meijän šankari juhli šyntymäpäivyäh urheilukoulun hiihtopaikašša. Vuuvvešta 2002 alkuan šielä pietäh Vladimir Gogolevilla omissettuja hiihtojukšuja. Kilpailuih ošallistuu kuin aikuhisie, niin ni lapšie. Iče hiihtourheilun veterani avuau näitä kilpailuja.
Vladimir Ivanovič on šyntyn Novgorodin alovehen istorijallisešša Čudovo-paikašša.
– Čudovošša miun vanhemmat ruattih tulitikkutehtahalla. Mie olen šyntyn vuotena 1932. Šovan aikana myö olima evakošša Kazanissa. Šielä meijät työnnettih ruatamah lentokonehtehtahalla. Šovan jälkeh myöštymä jälelläh Čudovoh. Šielä jäi vain muamajoja, ka šovan jälkeh elämä hil’l’akkaiseh rupesi parenomah. Onnekši miun tuatto ta vanhempi veikko myöššyttih šovašta. Kaikkieštah meijän pereheššä oli nellä lašta. Čikko ruato opaštajana koulušša. Koulun jälkeh mie läksin armeijah ta kolme vuotta, 1951–1954, palvelin desanttijoukoissa Tulašša. Kuin pitiki, mie olen luatin 15 laškuvarjohyppyö, kertou Vladimir Ivanovič.
Vladimir Gogolev lapšuošta tykkyäy hiihtyä, ihan enšimmäiseštä luokašta alkuan. Armeijašša hiän monta kertua ošallistu erilaisih kilpailuih. Veterani muistelou, jotta šovan jälkeh šukšie ei ollun, ne piti luatie omin käsin koivušta.
– Piti kiehuttua šankollini vettä, hautuo puuta, jotta kiäntyä nenät. Šiitä ne piti kuivata ta šukšet oltih valmehet. Šemmoset šukšet ajettih hyvin, šelittäy hiihtäjä.
Armeijan jälkeh mieš myöšty kotih ta kotvasen ajan piäštä piäsi opaštumah Lesgaftilla nimitettyh yliopistoh hiihtojuokšun valmistajakši, šilloin hänellä oli 36 vuotta. Konša Vladimir Ivanovič šai diplomin, hänet työnnettih ruatamah Boksitogorskin urheilukouluh.
– Koko miun elämä on šivottu šukšiloih. Boksitogorskih tuli tuttava Koštamukšešta. Mie kyšyin, mitein šielä ollah as’s’at hiihtämisen kera. Hiän šano, jotta kaupunkissa on mukava kilpailla šuomelaisien kera. Milma tämä ideja miellytti ta vuotena 1981 mie šiirryin elämäh Koštamukšeh. Rupesin ruatamah aikuhisien kera. Šilloin Anatolii Välimaa oli urheilukoulun johtajana ta konša še koulu tuli iččenäisekši laitokšekši mie tulin lapšien valmistajakši. Viimesen urheiluleirin mie vietin Jyškyjärveššä vuotena 1992 ta šiitä piäsin pensijalla, kertou Vladimir Ivanovič.
Vladimir Gogolev on Onegan starttien -hiihtopruasniekan vakituini ošanottaja. Mieš voitti täššä kilpailušša viisi kertua.
– Konša mie piäsin pensijalla, rupesin hiihtämäh marafonija. Še on monotonini ruato: hiihto ylöš ta alaš. Murmanskissa olin monta kertua. Vuoteh 1986 šuaten kilpailušša hiihettih klassisešša tyylissä, šiitä ruvettih käyttämäh vapuata tyylie. Viimesen kerran mie hiihin 50 kilometrisen marafonin Murmanskissa vuotena 2013. Mie kakši kertua piäsin kolmannella paikalla veteranien kešen. Oli šemmosie juokšuja, kumpaset alettih Šuomešša, a šiitä urheilijat hiihettih koko Karjalan läpi. Kakši kertua ošallissuin Karjalan renkaš -juokšuh. Urheilijat kilpailtih vuorohiihtojuokšušša, koko matan pituš oli 1500 kilometrie. Konša ykši hiihtäjä juoksi, kaikki muut ajettih autobuššilla ta šiitä vaihettih toini toista. Vielä muissan, kun oli 103-kilometrini Kuhmo-Koštamuš -juokšu, šiitä mie šain šuuren ta painavan mitalin, muistelou Vladimir Gogolev.
Vladimir Ivanovičilla on hyvät šukšet – uuvvet “fišerit”. Nuoretki ihmiset ihaillah kuin hyväššä urheilukunnošša hiihtäjä on ta kuin hyvät varuštehet ta puku hänellä ollah.
Pakinakaveri šanou, jotta ennein aktiivisien urheilijien kešen Koštamukšešša oli enemmän veteranija, nyt heijän luku on valitettavašti äijyä pienempi.
Meijän šankari ei hölmisteliyvy eikä anna periksi. Joka päivä huomenekšella mieš tulou hiihtämäh, vain konša on kovat pakkaset, ni jiäy kotih. Hiän hiihtäy vähintäh viisi kilometrie. Vladimir Ivanovičilla ei ole punukkoja, ka urheilukoulun ruataja Tatjana Šelina oikein huomauttau:
– Urheilukoulun kaikki lapšet ollah hänen punukkoja! Hyö kučutah häntä ukokši.
Vladimir Ivanovič jo ammuin ei rua valmistajana, ka urheilukoulun kašvatit tiijetäh häntä, a piäštökkähät työnnetäh tervehyisie eri kaupunkiloista. Veterani šanou:
– Mitä aikasemmin opaššat lašta hiihtämäh, šitä parempi!
Vladimir Gogolevin pitän elämän šalaisuš on šiinä, jotta hiän on aina liikkehellä, urheilušša ta šamoin hänellä on kova luonto. Vladimir Ivanovičin harteilla on šatoja kilpailuja, 90 vuotta ta äijän muisselmie, ilosie hetkijä, kiitollisie ta häntä kunnivoitajie kašvattija.
Matka hiihtopaikalla kulkou kaupunkin tervehyškeškukšen kautti, kumpasešša joka päivä käypi äijän ihmistä. Ta on šuuri ilo nähä, kun šen ohi uušien “fišerien” kera aštuu voimakaš ta hymyilijä Vladimir Ivanovič, ta kun havumeččä ilosešti tervihtiy häntä.
