Toista elämyä lahjottaja muasteri
Taiteilija Jelena Jevsejeva on monen käsityön muasteri, vain tämä ei ole tavallini käsityö, šiinä on vielä vähän taikua.
– Šemmosie koruja voipi šanuo eläviksi koruiksi. Gal’vanoplastika-nimisen käsityölajin pohjana on gal’vanisatijon prosessi, konša kupari tašasella tašolla peittäy esinehen. Näin še muissuttau tovellista lehtie tahi kukkua, ka še on kova ta ikuini, šelitti Jelena.
Jelena on taiteilija, hiän ruatau Karjalan kuklateatterissa ta šen lisäkši ošuau äijän erilaisie käsitöitä. Kerran mie nävin hänen luatimie kuparikoruja ta šynty tahto nähä, mitein šemmoni hieno kaunehuš šyntyy. Jelena kučču miut kostih, työpajua hänellä vielä ei ole ta šentäh koruja hiän luatiu koissa.
Työpajašša ikkunanlauvalla, kun hiän šitä nimittäy, on ičenluatima pieni varušteh – ammeh, missä on erikoisie himijaainehie ta kumpaseh piäšöy šähkö ta missä kaikki gal’vanisatijon prosessin taika tapahtuuki.
Jelena näytti miula ruavon kaikkie ošie ta eryähie käsityön šaloja.
– Kun rupesin harraštamah gal’vanoplastikkua, rupesin eččimäh ta keryämäh kaunehie luonnonmaterialija: lehtijä, kukkie, šammalie, šulkasie. Šäilytän kašvikeräelmän jiäškuapin pakkaisošašša. Mitä šieltä vain ei šua löytyä?! Enšin pitäy, jotta lehti tahi kukka olis kuiva. Šen jälkeh lakkuan šitä, še pitäy luatie, jotta vaški tarttuis lehteh, ta šen jälken panen šen ampeheh, näytti muasteri.
Ampehešša esineh vaškiutuu. Šiih vaikuttau šähkön voima, anodin ta katodin pinta-ala, kuparin ta ainehien kunto. Joškuš esineh voit vaškiutuo vuorokauvenki. Kun vaškin tašo on jo rittäväšti pakšu aletah šeuruavat vaihtehet. Esineh pitäy polttua, tinata šiih tarvittavie toisie esinehie, pityä esinehtä erikoisissa ainehissa, jotta vaškin pinnalla ilmeštyis eri värien erikoiset vivahukšet. Šiitä korun ošie hivotah ta kerätäh yhteh.
Joka ruatuo ruatuas’s’a ilmeštyy äijän miellyttävie kertomukšie. Jelenalla niise on äijän mukavua kerrottavua.
– Ykši viimesistä mukavista tapahukšista on hiiren piäkallošta. Miun tuttava omakotitalošša löysi hiiren kallon. Muurahaiset ahkerašti muokattih luuta ta tuttavalla šynty ajatuš ikuistua muisto tuntomattomašta hiireštä vaškissa. Ajatuš toteutu. Vaikka kallo on pieni ta hienoni, ka še hyvin vaškiutu ta kallošša olija reikä tuli šilmukakši. Gal’vanistien kešen on šemmosie, ken tykkyäy muuttua vaškisiksi eläimien ošie, esimerkiksi, lintujen käpäläisie... Ennein še tuntu ouvolta, a tämä kallo tuli erinomasekši ta nyt ajattelen, jotta kanan šelkärantaluut niise ollah mukavie muovoltah, muhiu Jelena.
Jelenan luatimien korujen kokoelmašša on liipukkaisieki. Ne ennein niise oltih elävinä. Kuoloman jälkeh nämä liipukat iellähki jatetah lahjottua kaunehutta koruna ollešša.
Enšin nämä korut Jelena luati vain lahjakši. Myöhemmin niitä lisäyty ta nyt ne šuau oštua Petroskoin muutomašta kaupašta tahi käsityöjarmankoilta.
Ikuiset luonnonkorut tullah hyväkši ta epätavallisekši lahjakši. Muasteri tietäy, jotta šemmoista lahjua varmašti kenkänä vielä ei lahjottan. Joka esineh tulou ainutluatusekši, šentäh kun ne ollah luonnošta ta luonnošša ei voi olla toistamista.
