Samovuara šäilyttäy muan istorijua
Venäjällä samovuarojen musejoja ei ole äijän. Karjalašša šemmoni musejo ilmešty vuotena 2011 Viktor ta Ol’ga Vorobjovien anšijošta. Viktor ta Ol’ga ollah Vuokkiniemen kylän lähellä olijan Kormilo-huutorin omistajat. Nykyjäh musejošša on noin 300 näyttelyesinehtä.
– Ämmöltä mie šain 1800-luvun vanhan samovuaran. Šiitä alkuan rupesin kiinnoštumah samovuaroista ta lukomah niijen istorijašta. Mie ečin vanhoja samovuaroja antikvarikaupoista ta kirpputoriloista, kunnoššin niitä, muistelou musejon peruštaja Viktor Vorobjov.
Viktorin mieleštä samovuara on meijän muan ta kantatuattojen istorijua. Vanhoina aikoina še aštie oli joka talošša, a šen ympäri keräyty koko pereh.
Šiih aikah pereh eli Nižnii Novgorodissa.
– Iče olen Koštamukšešta kotosin. Noin 12 vuotta takaperin myö miehen kera rupesima ušein käymäh Koštamukšešša miun vanhempien luona, a myöhemmin oštima hylätyn muanviljelijän talon Kormila-järven rannalla. Kunnoštima šen ta šiirtymä Karjalah. Šiih aikah meilä jo oli samovuarakokoelma. Še on noin 20 vuotta vanha. Meilä ehotettih jättyä samovuaroja Nižnii Novgorodih, ka myö šiirtimä ne uuteh elinpaikkah. Vet Nižnii Novgorodin alovehen Gorodets-kaupunkissa jo on oma samovuarojen musejo, kertou Ol’ga Vorobjova.
Ennein šiirtymistä Karjalah Ol’ga ta Viktor ei esitetty omua kokoelmua julkisešti.
Luoteis-Venäjällä musejo on ainut paikka, missä kävijä voit nähä samovuarakokoelman.
– Kokoelmašša on ei ainuoštah venäläisie ta europpalaisie samovuaroja, vain niise syyrijalaisie, iranilaisie. Ne ollah tosi puhkeita ta erotetah venäläisistä ašteista. Lisäkši kokoelmah kuuluu Šri-Lankan šuarelta tuotu samovuara, jatkau Ol’ga.
Ennein pandemijua musejo veti puoleh äijän turistija Venäjältä ta muista maista. Ohjelma on mukava ta šen jälkeh kävijillä on mahollisuš juuvva čäijyö šuurešta 30 litran samovuarašta. Še on tiijollista, vet monilla ei ole tietoja samovuaran rakentehešta.
Kaikista näyttelyesinehistä Viktor Vorobjov erottau kolme.
Enšimmäini tärkie näyttelyesineh on Viktorin ämmön samovuara. Še on 150 vuotta vanha. Aštie on luajittu tompakista ili niin šanotušta samovuarakullašta. Tompakiksi šanotah kuparin ta šinkin šekašultatehta.
– Samovuara on meijän perehen muistoesineh. Ämmöni šai šen muamoltah hiälahjakši. Šovan aikana Novgorodin aloveh oli miehitetty. Ämmön ta hänen lapšien piti jättyä oma talo. Šuuri oša omaisuošta oli mänetetty, ka kuitenki ämmön onnistu šäilyttyä samovuaran. Še koroštau šen tärkevyttä, kertou Viktor.
Toini samovuara viittuau Venäjän istorijah. Vuotena 1911 Tverin kadettikoulun johtaja šai šen työkaveriloilta vuosijuhlalahjakši. Vallankumoukšen jälkeh koulun tilašša ilmešty Tverin Suvorovin šotaopisto.
– Johtajan työkaverit löyvettih samovuara, kumpasešša oli šuuri tašani pinta, jotta kirjuttua omie toivomukšie. Še koroštau työkaverien hyvyä košetušta ta kunnivuo, šanelou Viktor.
Kolmaš samovuara on kallehimpie näyttelyesinehie. Še on Pets-tehtahašša tuotettu aatelissamovuara. Kauppieš Konstantin Jakovlevič Pets tuotti hopie- ta metalliluajokšie. 1800-luvun Moskovašša hiän oli samovuarojen tunnetuin valmistaja. Tyyliltä aštiet oltih erikoisie ta rikkahašti korissettuja, a hinnalta – kallehie. Šen tehtahan samovuarat koroššettih omistajien statussie ta varaisutta.
Musejon kävijät šanotah šitä erinomasekši, mielenkiintosimmakši, komiekši, ihmellisekši.
Perehen musejon kokoelmašša on erikokosie ta eri metalliloista luajittuja samovuaroja. Jokahisella näyttelyesinehellä on oma erikoini istorija, mitä parahiten kerrotah Viktor ta Ol’ga, omah ruatoh mieltynyöt ihmiset.
