Opettaja, radisti, rautatieläinen

Opettaja, radisti, rautatieläinen

Valeri Sidorkin
27.07.2022
Heinäkuun 26. päivänä Suuren isänmaallisen sodan veteraani ja Venäjän rautatieyhtiön ansioitunut työntekijä Raisa Pronkina on täyttänyt sata vuotta.
Suuren isänmaallisen sodan veteraani Raisa Pronkina kesäkuussa 2022. Kuva: Valeri Sidorkin
Suuren isänmaallisen sodan veteraani Raisa Pronkina kesäkuussa 2022. Kuva: Valeri Sidorkin

Raisa Pronkina on syntynyt Leningradin alueen Zaozerjen kylässä, joka sijaitsee lähellä Karjalan tasavallan rajaa.

Koulun jälkeen tyttö opiskeli Petroskoin pedagogisessa opistossa. Valmistuttuaan hän lähti opettajana Karhumäen piirin Pinduisen taajamaan. Siinä hänet tavoittikin sota.

Raisa oli evakossa siperialaisessa kylässä Kemerovon alueella. Siellä hän työskenteli opettajana paikallisessa koulussa. Vuonna 1942 hän päätti lähteä vapaaehtoisena rintamaalle. Nuori nainen jätti hakemuksen paikalliseen sotakomissariaattiin ja hänet määrättiin viestintäjoukkoon.

Raisa opiskeli radioviestinnän koulussa Voronežin kaupungissa ja sitten kävi kurssit Novosibirskissa. Hän sai radistin ammatin ja keväällä 1943 hänet lähetettiin Kalininin rintaman toisen panssaridivisioonan viestintäpataljoonan radiojoukkoon.

Jo saman vuoden kesällä Raisa osallistui ankariin taisteluihin Orjol—Kursk-suunnalla. Operatiivisesta ja luotettavasta viestintäyhteyden järjestyksestä hänet palkittiin Rohkeudesta-mitalilla. Lisäksi Pronkina sai korpraalin sotilasarvon.

Samana vuonna Raisa tutustui tulevaan Aleksandr-mieheensä, joka oli myös radistina. Rintamalla he menivät naimisiin.

— Sitten oli taisteluja Brjanskin alueen sekä Ukrainan, Valko-Venäjän ja Liettuan vapauttamisesta. Vietimme Uuttavuotta 1945 Königsbergissä ja Voitonpäivää Leningradin alueen Tokarin kylässä, jossa asuivat silloin minun vanhempani. Tokarissa syntyikin meidän poikamme Jevgeni, Raisa Pronkina kertoo.

Samana vuonna Raisa tutustui tulevaan Aleksandr-mieheensä, joka oli radisti. Rintamalla he menivät naimisiin.

Sodan jälkeen Raisa Pronkina työllistyi rautatieyhtiöön Tokari-aseman päivystäjän operaattoriksi. Silloin Petroskoin ja Olhavan välillä sijaitseva asema vasta aloitti toimintansa. Siinä sijaitsi höyryveturien korjausvarikko.

— Kun 1960-luvun alussa höyryveturien tilalle tulivat dieselveturit ja vetomatka Petroskoista jatkui Lotinapeltoon ja Olhavaan saakka, ei Tokarin asemalla tarvittu enää operaattoria. Sitten minä työskentelin vaunuemäntänä Petroskoi—Leningrad-junassa, veteraani muistelee.

Seitsemän vuoden kuluttua Pronkinasta tuli Oktjabrskaja-rautatien Petroskoin osaston päivystäjän operaattori. Uusi virka oli hyvin vastuullinen, mutta työssä naista auttoi sodan kokemus ja vahva luonne.

Siinä virassa hän työskenteli aina vuoteen 1976, jolloin jäi eläkkeelle. Moitteettomasta työstä hänet palkittiin kahdella Ansioitunut rautatieläinen -merkillä.

Korkeasta iästään huolimatta Pronkina muistaa kaikki ihmiset, joiden kanssa on työskennellyt eri vuosina.

— Eläkkeellä muutin Petroskoista Tokarin kylään ja nyt asun vanhempieni talossa. Talo sijaitsee lähellä rautatieasemaa, jossa vuosia sitten aloitin oman työelämäni. Tulipalon jälkeen talo on rakennettu uudelleen. Nyt poikani käy vaimonsa, lapsiensa ja lastenlastensa kanssa usein luonani. He auttavat minua kaikissa kotitöissä, Raisa Pronkina sanoo.

— Vielä minulla on kissa Musja ja sen poika Tsygan.

Paikalliset asukkaat ja naapurit arvostavat Raisa Pronkinaa. He auttavat veteraania tarpeen tullen: käyvät ostoksilla, lapioivat lunta pihapoluilta ja juttelevat mielellään hänen kanssaan.

Korkeasta iästään huolimatta veteraani muistaa yhä kaikki ihmiset, joiden kanssa hän on eri vuosina työskennellyt.

26. heinäkuuta omaiset, tuttavat, rautatieläiset ja paikalisasukkaat kokoontuivat Raisa Pronkinan taloon onnittelemaan äitiä, mummoa, isomummoa, kollegaa, naapuria ja ystävää merkkipäivän johdosta.



Lisää aiheesta
Oma Mua
Ei voi olla! Minä olen sijalline…
Erähiči minä keriän must’oidu zdaittavakse. Tässäh nedälin aloh kävyin sinne, keräin da zdaičin. Toiči kai kahteh kerdah päiväs kävyin: huondeksel da ehtäl, a päiväl koisgi ruaduo on.
Karjalan Sanomat
Periodika esittelee itsensä Venäjä-messuilla
Karjalan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisiä lehtiä ja kirjoja julkaiseva kustantamo Petroskoista tutustuttaa messuvieraita tuotteisiinsa ja karjalaiseen kulttuuriin.
Karjalan Sanomat
Nuoret oppivat laulamaan joikuja
Petroskoissa maanantaina käynnistyneellä etnoleirillä tutkitaan karjalaista kansanlauluperinnettä. Tänä vuonna saatiin ennätysmäärä hakemuksia laulunharrastajilta eri puolilta Venäjää.
Oma Mua
Rohkeimmat otettih ošua talvikalaššukšeh
Kalevalašša piettih perintehellini talvikalaššukšen kilpailu.
Karjalan Sanomat
Balettitanssijat rikkoivat myytin Lumitytöstä
Nykybaletti Vertikaali ensiesitettiin Karjalan musiikkiteatterissa osana Lumityttö: myytti ja todellisuus -hanketta. Baletti esitetään myös kansainvälisellä DanceInversion-nykytanssifestivaalilla Moskovassa.
Karjalan Sanomat
Liitto yhdistää, opettaa ja valistaa
Karjalan rahvahan liitto on täyttänyt 35-vuotta. Järjestön tuella tasavallan asukkaat lukevat karjalaa, omaksuvat kulttuuria ja osallistuvat hankkeisiin.
Oma Mua
Vienan ta Repol’an Karjalan käsitöitä opaššettih Petroskoissa
Viime netälillä Petroskoissa piettih käsityökurššija. Trajektorija-fondin joukko opašti kaikkie halukkahie leikkuamah puušta ta ompelomah.
Karjalan Sanomat
Ystävyysseura aikoo lopettaa toimintansa
Karjala–Suomiystävyysseuran puheenjohtaja kutsuu jäseniä kokoukseen päättääkseen seuran kohtalosta. Järjestön toiminta lienee loppusuoralla.
Oma Mua
Vaiku pagizemal suau tiijustua, midä rahvas tahtotah
Karjalan Rahvahan Liitto täyttäy tänä vuon 35 vuottu. Vuvvennu 1989 Liitto on yhtistännyh lujii karjalazii, Karjalan muan suvaiččijoi, oman rahvahan uskottavii puolistajii, oman kielen kandajii.
Karjalan Sanomat
Kostamuksen teatteri: 66 näytelmää yleisölle
Kostamuksen draaman ja komedian kansanteatteri juhli pyöreitä vuosia aidolla italialaisella komedialla.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana