Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi

Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi

Marija Aleksejeva
12.07.2024
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Ende küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Radod-ki niidenke oli äi. Kuva: Lida Žukova
Ende küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Radod-ki niidenke oli äi. Kuva: Lida Žukova

Minä jo olen starinoičenu teile ühten neniš sarnoišpäi, miččid minun baboi meleti iče minun polhe. Täl kerdal tahtoižin starinoita völ ühten. Minä olen külälaine, olen sündunu Toižeges. A ende, minun laps’aigas, küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Niidenke radod oli äi: pidi sötta niid, puhtastada tannast da tetpas pidi panda heinäd varha. Minun baboil da dedoil oliba vazad, lehm da kanaižed, sikš kezal mö kaik mänim heinäntegole, ved’ heinäd pidi äi. I nece istorii, miččen starinoiči minun baboi kuti sarnaižen, oli heinäntegol.


Irdal oli läm’ heinku, sä oli hüvä, endegläšt dedoi niti pöudod, kaik hein oli jo kuiv da tuli aig kerata sidä. Aigaližel homendesel kaik kanznikad, heimolaižed tuliba babannoks da dedannoks, kaik oliba radsobiš, haravoidenke da hangoidenke. Eskai pičukaine Mašoi jo seižui bat’anke da mamanke, hänen kädes oli penikaine harav. Nece oli hänen ezmäine heinäntego, da hän oli hüviš meliš, miše händast ottihe rata ühtes kaiken kanzanke. 

Baboi läksi pertišpäi da sanui kaikile: ”Ei sa rata tühjan vacanke, minä keitin oland’ad, munapirgad da lüpsin lehmän. Mängam ezmäks sömha!” 

Kaik mäniba pertihe, honuses jo oli vaumiž sur’ stol. Sömäd stolal oli äi, kaik söiba surel tahtol, ved’ teziba − edes linneb jüged radpäiv. Vaiše Mašoi ištui bat’an rindal da ei sönd nimidä. Baboi küzui Mašal: 

— Mikš sinä, vonukaine, ed sö? Ved’ sinei pidab äi väged, miše rata haravol!” 

— En tahtoi nimidä! − sanui Mašoi. 

Baboi oli opalas sen tagut, no ei voind nimidä tehta – mugoine nenakaz oli pen’ vonukaine. Kanznikad söiba murginad da läksiba pertišpäi. 

Kaik keraziba ičeze radkalud, dedoi avaiži traktorad. Te nitüle oli lühüd, sikš ken-se läksi jaugai, no Mašoi bat’anke da mamanke pätiba ajada traktoral, volokušil. Nece lujas tuli mel’he Mašale, ved’ om lujas melentartušt ajada volokušil ezmäižen kerdan, hot’ i varukaz vähän.


3 (3).jpg


Zavodihe rad heinäntegol. Mašoi surel tahtol da melentartusel haravoiči heinäd, asttes maman taga. Mužikad sil aigal vaumištiba sovapun da toižed kalud kegon täht. Sid’ kaik hein oli vaumiž, se jo venui läz sijad kegon täht. Radod oli tehtud äi. Baboi äkkid nägišti, miše Mašoi om jo väzunu. ”Paha azj om − meleti baboi. − Ka Mašoi ei sönd nimidä tämbei! Pidab tehta midä-se!” I tuli hänen pähä idei. Baboi oti penen sumkaižen, pani sihe voileibän da toi necen sumkan penzhannoks. Mašoi ištui mal vägetoi. Baboi kucui Mašad da sanui hänele: 

— Kacu, Mašoi, midä-se venub penzhiš! 

— A midä se om? – küzui Maša. 

— Ka jokse da kacu! 

Maša joksi penzhannoks da nägišti, miše tägä venub sumkaine. Hän oti sen da jokseškanzi babannoks: 

— Ka nece-žo om sumk! 

— A midä sumkas om? – küzui baboi. 

Mašoi kacuhti sumkaha da nägišti sömäd. Vac jo lujas buraiži − näl’g oli jo kova. 

— Baboi, nece om voileib! Kuspäi se om tägä? 

— A nece om lahj jänišalpäi. Hän nägišti, miše sinä nimidä ed sönd i päti sötta sindai. Sö, lahjad jänišalpäi oma kaikid magedambad! 

Mašoi muhahti, söi voileibän da sanui: 

— Baboi, minä völ nikonz en sönd mugošt magedad voileibäd! Minai möst om äi väged! 

— Hüvä om, − sanui baboi. − Sanu spasib jänišale da jokse kegod peksmaha! 

Sanui Mašoi spasib jänišale, a jäl’ghe voileibäd hän radoi völ paremba da hänen modos kaiken aigan oli muhu.


Lisää aiheesta
Oma Mua
Lyydinkardalan eri dialektoi opastetah kylis da linnois
Lyydiläižed eletäh Anuksen, Priäžän, Änižen da Kompohd’an piiris. Suurembad lyydiläižin eländkohtad oldah: Kujärv, Pyhärv, Priäž, Tivdii, Dyrkänmägi, Kendärv da muga edelleh.
Karjalan Sanomat
Yliopiston jälkeen töihin maaseudulle
Prääsän piirin kouluihin on tullut töihin neljä nuorta opettajaa.
Oma Mua
Ku vai lapsil olis hyvä
Tunnustuin täh pereheh Il’l’anpiän pruazniekannu Suuren Sellän kyläs. Kerras rubei himoittamah sanella rahvahal Anna Sergejevna da Sergei Vladimirovič Arbuzovien elokses.
Oma Mua
Kirjašto on paikka lukomisekši ta mukavakši ajanvietokši
Kalevalan piirin Borovoi-pos’olkašša avattih uuvvissettu kirjašto. Še tuli äijyä mukavammakši.
Karjalan Sanomat
Kiinnostus kieliin on laskussa
Tänä lukuvuonna vähemmistökieliä Karjalan kouluissa lukee hieman yli 5 500 lasta. Syksystä alkaen karjalan kieltä opetetaan jälleen Kostamuksen lukiossa.
Kipinä
Karjalan pirdajad tegiba uded taidehkuvad Vepsän mal
Karjalan Taidehmuzei jatktab “Joksmust vaste. Pohjoižvepsläižed”- projektad, mitte om omištadud Änižröunan vepsläižile külile da niiden eläjile.
Karjalan Sanomat
Juuriaan etsimässä – Kansallinen aloitti ensi-illalla
Koko tarina on tytön uni, jossa hän tutustuu vepsäläiseen kulttuuriin ja yrittää saada tietää jotain itsestäänja löytää isänsä. Esitys sai yllättävän lopun.
Oma Mua
Karjalan tašavallan ta Tverin alovehen yhteistyö kehittyy
Šyyškuun 19. päivänä Karjalan kanšojen yštävyštalošša vietettih pyorä stola Karjalan tašavallan ta Tverin alovehen yhteistyön kyšymykšistä.
Karjalan Sanomat
Kieli, perinteet ja elinolot sidoksissa toisiinsa
Karjalaisten 10. kerähmö suosittelee karjalan kielen oppituntien lisäämistä sekä asutusalueiden ja perinteisten elinkeinojen kehittämistä tasavallassa.
Oma Mua
Pidäy pyzyö pystyi da puhuo yhteh hiileh
Syvyskuun 20.-21. päivinny Petroskois piettih Karjalazien X kerähmö. Kerähmöh oli vallittu 66 deleguattua Karjalan erii piirilöis, linnu- da munitsipualualovehilpäi.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana