Kirkas tähti sammui…

Anna Umberg
17.09.2025
Aito karjalainen Vieno Kettunen esitti roolejaan karjalaksi, suomeksi ja venäjäksi. Karjalan kansallisesta teatterista tuli hänelle toinen koti.
Karjalaiselle Vieno Kettuselle teatteri oli toinen koti, jota hän ei pettänyt vaikealla 1990-luvullakaan. Ilman teatteria hän ei voinut elää. Kuva: Karjalan Sanomien arkisto
Karjalaiselle Vieno Kettuselle teatteri oli toinen koti, jota hän ei pettänyt vaikealla 1990-luvullakaan. Ilman teatteria hän ei voinut elää. Kuva: Karjalan Sanomien arkisto

Vieno Kettunen on poissa. Kirkas tähti on sammunut. Kansallisen teatterin näyttelijä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta hänen luomansa roolihahmonsa elävät monen muistoissa.

Tieto suuren näyttelijän, Venäjän ansioituneen näyttelijän ja Karjalan kansannäyttelijän poismenosta tavoitti viime torstaina 11. syyskuuta. Vieno Kettusen omaiset tiedottivat, että näyttelijä oli menehtynyt Petroskoissa.

Vieno Kettusen ura Kansallisen teatterin näyttelijänä on vertaansa vailla: lähes 70 vuotta näyttämöllä, satoja rooleja ja tuhansia esityksiä.

— Vieno Kettunen oli kotimaisen psykologisen teatterikoulukunnan perinteiden kirkas edustaja, joka loi taitavasti eläviä hahmoja ihmisistä, paljasti heidän olemuksensa ja luonteensa syvyyden. Hän kantoi ansaitusti korkeaa arvonimeä Karjalan tasavallan kansantaiteilija, koska tasavallassa ei ole kolkkaa, jossa hänen nimeään ei tunnettaisi, Kansallinen teatteri kertoo näyttelijästä.

Vieno tunnettiin ja rakastettiin ulkomailla asti.

— Vieno Kettusen mukana meni kokonainen aikakausi ja Kansallisen teatterin perinne. Mutta Vienon ansiosta se kaikki myös jatkuu: hän väsymättä opasti nuorempia kielitaidossa ja koko ammatissa. Puolisonsa kanssa hän urheasti taisteli teatterin puolesta näyttämöllä viimeiseen saakka. Toinen tärkeä asia, karjalaisuus, säteili Vienon persoonasta ja ohjautui työn kautta hänen ympärilleen. Tietysti muistamme myös vieraanvaraisen kodin ja piirakat, kertoivat toimittaja Katariina Lahtonen ja tunnetun teatterinjohtajan ja teatteriohjaajan Paavo Liskin leski Irja-Leena Liski Helsingistä.

Olisinko voinut hylätä oman teatterini? Totta kai en. Se olisi ollut pettymys.

Teatterimaailmaan Vieno pääsi 15-vuotiaana tyttönä, jolloin vuonna 1952 hän aloitti opinnot Karjalais-suomalaisen draamateatterin (nyk. Kansallinen teatteri) studiossa. Siitä lähtien teatteri oli hänen toinen kotinsa, jota ilman hän ei voinut elää. Vieno puhui aina, että teatteriin pitää lähteä niin kauan, kun jalat kantavat sinne.

Kettusella oli mahdollisuus siirtyä aikoinaan Kuopion tai Varkauden teatteriin. 1990-luvulla Kansallinen teatteri koki vaikeita aikoja ja enemmistö näyttelijöistä lähti pois teatterista. ”Olisinko voinut hylätä oman teatterini? Totta kai en. Se olisi ollut pettymys”, Vieno sanoi.

Aito karjalainen Vieno Kettunen esitti roolejaan karjalaksi, suomeksi ja venäjäksi. Pyhä asia -esityksessä hän pystyi näyttelemään uskottavasti karjalan kielen eri murteilla. Kysymykseen siitä, miten hän luovi kielten sekamelskassa, hän vastasi lyhyesti: ”Se on helppoa”.

Kielitaitoinen Kettunen toimi teatterissa myös tulkkina ja auttoi nuoria näyttelijöitä parantamaan heidän kielitaitoaan.

Monessa suhteessa Kansallisesta teatterista tuli Vieno Kettuselle kohtalokas valinta. Yli puoli vuosisataa sitten nuori Vieno Kettunen ja nuori Pekka Mikšijev kohtasivat näyttämöllä. Heitä yhdisti intohimo ja rakkaus teatteria kohtaan. Siitä alkoi syvä ystävyys, josta myöhemmin syntyi suuri rakkaus. Avioliitto kesti 60 vuotta, kunnes 4. kesäkuuta 2021 Pekka Mikšijev nukkui pois.


Lisää aiheesta
Karjalan Sanomat
Kyläkoulut tukevat maatalousalaa
Karjalan maaseutukoulujen foorumissa opettajat ja varamaatalousministeri keskustelivat kouluista, jotka auttavat edistämään maatalousalan koulutusta.
Oma Mua
Kohtu, kunne himoittau kiändyö…
Kyläine minun, puuhine, loittoine… – mielužan pajon sanat kajahtetahes minun mustos loittozen da hyvän mennyön aijan mustelminnu.
Oma Mua
Priäžäläzien ozutelmu – Pakkaine suurel pakkazel
Elämä-Priäžän piirin etnokul’tuurizen keskuksen karjalankielizen paginkluuban rahvas pietäh uvven ozutuksen enzi-ildoi. Tuandoi oli ajeltu Vieljärvele jaguamah karjalan kieldy da hyviä mieldy.
Kipinä
Kipinäštä šyttyy tuli
Tänä vuotena “Kipina” täyttäy 40 vuotta. Pakasima piätoimittajan Jana Filimonkovan kera kuvalehen erikoisukšista, tehtävistä ta tulovaisuošta.
Karjalan Sanomat
Teemavuosi virittää kansojen yhteistyötä
Venäjän kansojen yhtenäisyyden vuoden avajaiset pidetään Karjalassa virallisesti  27. helmikuuta. Kansojen seurat aikovat tehostaa toimintaansa ja yhteistyötään keskenään.
Karjalan Sanomat
Perinteisiä reseptejä, esineitä ja tarinoita
Karjalan vepsäläistä, karjalaista ja venäläistä perinneruokakulttuuria edistävän hankkeen toimijat kävivät Jyskyjärvellä ja Vuokkiniemessä.
Oma Mua
Volont’orien tapuamiset Kalevalan mualla jatutah
Tuiskukuun alušša Kalevala uuvveštah otti vaštah ylioppilahien Ilvekšet-volont’orijoukkuo. Ajettuo 1 500 kilometrin matan ta tultuo miäräpaikkah myöhäsellä illalla Petroskoin valtijonyliopiston opaštujat jo aikasešta huomenekšešta oltih valmehie ruatoh.
Karjalan Sanomat
Kiipeily on keino tutustua maailmaan
Petroskoilainen Aleksei Durjagin kiipesi Andien vuoristossa Argentiinassa sijaitsevan Aconcaguan huipulle. Se on läntisen pallonpuoliskon korkein kohta.
Karjalan Sanomat
Rotta: nuoret tekevät virkeää teatteria
Teatteriyhdistys tuo raikkaan tuulahduksen Petroskoin teatterielämään.
Oma Mua
Virujan kiven uale ni vezi ei piäze
Tiijonpäiviä vaste Oma Mua pagizutti kielentutkijua karjalastu Aleksandra Rodionovua ruadoh da elaigah nähte, tiijusteli hänen mielii karjalan kielen tulies aijas.
Kirjaudu sisään
Rekisteröityä
Salasana
Vahvista salasana