Kielikurssit ovat alkaneet Periodikassa
Lyydin kielen kurssi alkoi Periodika-kustantamossa viime lauantaina. Ensin oppitunti järjestettiin vasta-alkajille ja sitten jatkokurssilaisille.
— Tänä lukuvuonna aloittelijoita on kuusi. Heidän keskuudessaan on myös kurssilla viime lukuvuonna käyneitä, karjalan kielen lyydin murteen opettaja Galina Paršukova sanoo.
— Osa oppilaista tekee työtä ja joskus ei ehdi käydä kurssilla joka viikko. Siksi nämä oppilaat päättävät lukea kieltä uudestaan alkeiskurssilla, hän lisää.
Kesällä Paršukova jatkoi neljän kurssilaisen opettamista etänä. Joka lauantai he toistivat opittua materiaalia.
— Kurssilaiset harjoittelivat lyydiä kesälläkin, jotta he eivät olisi unohtaneet kieltä kesän aikana ja voisivat lukea sitä jatkokurssilla, Paršukova sanoo.
Verkkotapaamisissa keskusteltiin eri aiheista ja käännettiin satuja lyydistä venäjäksi. Lyydiläisiä satuja ja muita tekstejä sekä sanoja keräsi aikoinaan suomalainen kielitieteilijä Pertti Virtaranta.
Tänä lukuvuonna Periodika-kustantamo hallinnoi yhteensä neljä kielikurssia. Ne ovat karjalan kielen varsinaiskarjalan, livvin ja lyydin murteen kurssit sekä vepsän kielen kurssi. Ne ovat oppilaille ilmaisia. Suomen kielen kurssia ei ole järjestetty.
— En toistaiseksi voi sanoa, kuinka monta ihmistä käy vepsän kielen alkeiskurssilla. Jatkokurssille odotan vähintään kymmenen kurssilaista, vepsän kielen opettaja Marija Šašina sanoo.
Šašina on ollut kurssin opettajana vuodesta 2020. Hänen mukaansa oppiaineistoa on paljon, mutta se on tarkoitettu etupäässä koululaisille. Päinvastoin aikuisten kurssille ja itseopiskeluun tarkoitettuja oppikirjoja ei ole.
— Olen opettanut kieltä Petroskoin valtionyliopistossa, siksi olen valmistanut itse paljon erilaista oppiaineistoa. Kurssilla käytän myös koulun oppikirjoja ja apukirjallisuutta. Olisi tietysti hienoa julkaista kielikurssille tarkoitettu oppikirja, opettaja toteaa.
Hänen mukaansa kurssilaiset käyvät alkeiskurssilla tavallisesti pari vuotta ja jatkokurssilla neljä viisi vuotta.
— Kurssilaisista muodostuu aktiivisten ihmisten ryhmä. He liittyvät vepsäläisen kulttuuriseuran jäseniksi, käyvät mielellään seuran tilaisuuksissa, kirjottavat juttuja vepsän kielellä ja pitävät tilaisuuksia itse, opettaja huomauttaa.
Karjalan kielen varsinaiskarjalan murteen opettaja Uljana Tikkanen sanoo, että kiinnostus varsinaiskarjalaa kohtaan on suuri myös tänä vuonna. Se ei johdu hänen mielestään siitä, että varsinaiskarjalalle läheisen suomen kielen kurssia ei enää ole.
— Varsinaiskarjalan murre ja suomen kieli ovat sukukielet, mutta kuitenkaan varsinaiskarjala ei ole suomen vaihtoehto. Suurin osa ihmisistä lukee murretta aivan tietoisesti. Petroskoissa on riittävästi mahdollisuuksia opiskella suomea maksusta, opettaja huomauttaa.
Tikkanen ei toistaiseksi tiedä kurssilaisten tarkkaa lukumäärää, mutta jatkokurssilla käy nähtävästi vähintään 15 ihmistä. Osa heistä soitti opettajalle jo kesällä ilmoittautuakseen kurssille.
Hänen mukaansa kurssilaisten joukossa on monta ihmistä, joilla on korkeakoulutus tai ammatillinen koulutus. Vanhimmat heistä ovat viisi- ja kuusikymppisiä, mutta useimmat ovat 30—40-vuotiaita ja myös yliopiston opiskelijoita.
— On hyvä, että oppitunneilla keskustelut syntyvät eri-ikäisten ihmisten välille. Silti minua huolestuttaa se, että nyt kurssilla käy vähän ikäihmisiä. He ovat hyvin tärkeitä kurssilaisia, koska he osaavat lapsuudessaan kuultua kieltä, Tikkanen korostaa.
Suomen kielen opettajaa Tatjana Islamaevaa harmittaa tietenkin se, että tänä lukuvuonna ei ole järjestetty ilmasta suomen kielen kurssia ihmisille, jotka lukevat kieltä harrastuksena.
Islamaevan pitämä kielikerho kerää suomen kielen harrastajia ensimmäiselle tapaamiselle kesän jälkeen 18. syyskuuta.
— Kielikerho jatkaa toimintaansa. Aloitamme siitä, että keskustelemme kesästä ja kesäajan kuulumisista. Se on aivan perinteellinen aihe kesätauon jälkeen, Islamaeva kertoo.
Opettaja toivoo, että kielikerhoon tulee lisää petroskoilaisia.
— Monet ihmiset ovat jo kysyneet minulta, saavatko he tulla kielikerhoon suomen kielen kurssin sijaan. Kaikki ovat tervetulleita, Islamaeva korostaa.
Ensimmäisessä tapaamisessa keskustellaan kielikerhon tulevaisuudesta. Opettaja haluaa edelleenkin kutsua kielikerhoon Karjalan kuuluisia ihmisiä.
— He voivat kertoa työstään suomen kielellä. Esimerkiksi on jo sovittu tapaaminen Karjalan kansallisen teatterin näyttelijän Ronja Kinnusen kanssa. Haluan käyttää kielikerhossa myös uusia keskustelun muotoja, Islamaeva sanoo.
Lyydiä on mielenkiintoista lukea
Karjalan kielen lyydin kielen opettaja Galina Paršukova sanoo olevansa hyvin tyytyväinen oppilaihinsa.
— Jokaisella on oma motivaatio oppia lyydiä. Osa lukee kieltä, koska heidän vanhempansa puhuivat aikoinaan kieltä, ja he kuulivat sitä lapsuudessaan. Ihmiset käyvät kurssilla, koska heidän on mielenkiintoista lukea lyydiä, opettaja korostaa.
Paršukovalla on lyydiläisiä sukujuuria: hänen mummonsa, setänsä ja tätinsä puhuivat lyydiä. Hän itse alkoi käyttää kieltä pitkän tauon jälkeen.
Vuonna 2017 Paršukova aloitti opinnot Karjalan kansalliskulttuurien keskuksen järjestämällä lyydin kielen kurssilla. Opettajana oli silloin Tamara Štšerbakova. Sitten Paršukova pääsi Ljudmila Aleksejevan pitämälle kurssille.
— Jos Aleksejeva ei olisi jatkanut lyydin kielen opetusta, ei olisi ollut mahdollista lukea kieltä, Paršukova sanoo kiittäen.
Opettaja on ymmällään, miksi Petroskoin valtionyliopistossa ei kouluteta lyydin kielen asiantuntijoita ja opettajia samoin kuin karjalan, vepsän ja suomen opettajia.
Karjalan kielen lyydin murteella on erilaisia kielimuotoja. Aunuksen piirin Kuujärvellä, Prääsässä ja Kontupohjan piirissä asuvat lyydiläiset puhuvat eri tavalla. Paršukovan kurssilla oppilaat lukevat lyydin murteen kontupohjalaista kielimuotoa.
