Jermilka ta Villišika
Eryähäššä kyläššä eli Jermilka-poika. Hiän tykkäsi kaikkie truasittua ta pilkata. Jermilka ketänä ei varannun ta nakro kaikkie, ketä vain näki.
Kerran Uuvven vuuvven uattona Jermilka veny kiukualla. Pihalta alko kuuluo vesselä kellojen ta pillien šoitto. Hiän mäni pihalla ta näki, jotta pojat on šuorittu huhl ’ akoiksi. Hyö kučuttih toisieki kisuamah ta laulamah. Pojat kučuttih Jermilkuaki.
Jermilka šuorisi ta huuhel’nikat lähettih kiertämäh talošta toiseh lauluan ta tanššien. Lapšet toivotettih rahvahalla tervehyttä, lykkyö ta onnie. Šiitä huuhel’nikat lähettih meččäh Villišikua tervehtimäh, jotta koko vuuvven talošša ois läškie ta jyvyä. Lapšet työnneltih jyvyä mečäššä ta laulettih kaunehie viršijä Villišijalla. A Jermilka tuaš omah tapah alko truašittua šitä:
– Villišika-lihava,
Pistykorva, koukkuhäntä,
käršä pyörie lačakka…
Ei kerinnyn Jermilka lopettuakana, kun mečäštä hypähti šuuri mušta Villišika, noššalti Jermilkan šelkähäš ta mäni männeššäh. Lapšet pöläššyttih, juoštih kyläh ta kerrottih vanhemmilla, mitä tapahtu.
Ihmiset juoštih eččimäh Jermilkua, ka mistänä ei löyvetty.
Villišika vei Jermilkan meččäh ta tropni lumeh. Jermilka kaččou, ei ole ketänä pimieššä mečäššä. Hiän nousi puuh ta näki: aukiella šeisou kolme Pakkaista ta ajatellah, kellä mitä ruatua. Yksi Pakkani šanou:
– Mie luajin jiäšillan jovešta poikki.
Toini Pakkani šanou:
– Mie piäššän lumimyrškyn pellolla pyörimäh ta lunta tuiskuttamah.
Kolmaš Pakkani šanou:
– A mie kylätalojen ikkunoja korissan.
Pakkaset lähettih eri puolih. Jermilka šolahti puušta ta läksi kolmannen Pakkasen jälkijä myöten. Niin ni piäsi omah kyläh.
A kyläläiset Uutta vuotta otetah vaštah, lauletah, piirileikkijä tanššitah. Pakkani heitä kylmättäy, ei anna pihalla šeisuo, nenäštä kotiloih vetäy, ikkunoja koristau jiäkuvilla ta pirttihki šotkeutuu.
Kylöveh ihaštu, kun näki Jermilkan. Poika šöi ta kerto kaiken Pakkasen šuutkoista. Kyläläiset šytytettih pihalla šuuri ropivo ta ruvettih vielä lujempah laulamah, vielä terväntäh piirileikkijä tanššimah. Pakkasella tuli kovuan kuuma tulen viereššä. Hiän šiänty, kun näki, jotta ihmiset ei varata kylmyä, ta pakeni meččäh.
Kerrotah, jotta Jermilka enyä ketänä ei truasittan. Ei ni Villišikua, šentäh kun varasi šitä.
