Šyyškuun 1. päivänä Repol’an koulu avuau ovet koululaisilla ta šen kotišeutumusejo — enšiluokkalaisilla. Musejošša kaikkie šuau koškie ta joka esineheštä voipi kyšellä — täštä alkau tietojen šuamisen šuuri taival koulun šeinissä.
— Joka näyttelyesineheštä šyntyy kertomuš, näin myö alotammaki opašretkie. Kaikki esinehet on ašetettu matalilla pol’čoilla, jotta musejon pienemmätki vierahat šuatais ottua niitä käsih. Šiitä enšiluokkalaiset totutah musejon tiloih, noššetah šilmieh ta nähäh valokuvie. Kaččuon niih et heti šua kaikkie ymmärtyä ta šilloin mie rupien kertomah ketä on näissä kuvissa ta mintäh nämä valokuvat šuatih paikka musjošša, kertou venäjän kielen ta kirjallisuon opaštaja šekä musejon johtaja L’ubov’ Tereščenko.
Oppahan šeurašša kuvitukšet Repol’an istorijašta ta koulušta täyvennytäh. Musejošša on Šuurella Isänmuallisella šovalla, Repol’an piirin partisanijoukolla, šovan lapšilla ta leirien vankiloilla omissettuja ošaštoja šekä Toivo Antikaisešta ta rajaošaštošta kertojie näyttelyjä.
Musejon helmenä on Karjalaisen elämäntavan čuppu. Tiälä lapšet löyvetäh vaštaukšie kyšymykših: mitä kyläššä ruattih naiset ta miehet, mimmosie tehtävie annettih lapšilla, a tarkemmat lapšet yhtäkkie ymmärretäh, mintäh eryähilla koivuilla kylän laijalla ei ole tuohta runkoissa, muissetah mitä hyö jo nähtih koissa, ämmöillä tahi kinošša.
— Miun Karjala -oppituntien aikana lapšet tullah musejoh, jotta pakina kirkaštuis ei kuvien, ka tovellisien esinehien avulla, kumpasie šuau koškie, koroštau L’ubov’ Adamovna.