Korzašša on äijän vanhoja taloja, ta niissä on šäilyn äijän vanhoja vehkehie. Jokahini isäntä ei rupie šäilymäh niitä, vain Korzan uuvvešša musejošša joka esineh on arvokaš ta kallis. Ne šäilytäh karjalaisien elämän istorijua, kuin ni rakennuš, missä musejo on.
– Šovan aikana še rakennettih šuomelaiset. Šitä varoin ei käytetty uušie puita, ka purettih karjalaisen talon taloušošan hiršilöiksi. Šotilahat rakennettih niistä ičellä tämänmoisie varaštotiloja heposie, heinyä, vil’l’ua varoin. Viimesinä vuosina še šeiso tyhjänä, meilä ehotettih ottua še musejokši ta myö miehen kera šuoštuma, šano musejon pitäjä Natalja Savina.
Monie esinehie Natalja löysi kuatopaikalla, eryähie ošti, joškuš paikalliset tuuvvah esinehie musejoh.
– Yksi naini šano, jotta antau meilä meijän rukin ta toi tämän rukin. Mie muissan kuin miun miehen muamo kesräsi šillä ta en ymmärrä nyt millä tavalla še piäsi tämän naisen kotih. Olemma oikein ilosie, kun tämä rukki palasi omah pereheh, lisäsi Natalja.
Musejošša on äijän tuttuja vehkehie. Ken vierailou eri kylissä näköy niitä monešša musejošša ta jo tietäy mitein ne käytetäh, ka täššä musejošša on uušieki tarvikkehie. Eryähie niistä Natalja voipi iče käyttyä ta mielelläh kertou kaikešta musejon uartehešta. Näitä kertomukšie työ iče voitta kuunnella, kun tuletta Korzan musejoh. Korza on ykši karjalaisien vanhimmista kylistä ta musejon lisäksi šiinä on vielä äijän mitä miellyttävyä kaččottavua ta kuunneltavua.