Villatuotteille on löytynyt kysyntää
Keskikokoinen huoneisto Kukonmäen laidalla on ollut Ivanovin perheelle asuinpaikkana ja tuotantotilana viisi vuotta. Perheyritys on omaksunut itsenäisesti villatuotteiden valmistuksen ja on menestynyt niin elinkeinoelämässään kuin onnistunut yksityisessä perhe-elämässään.
— Minulla on oma työhuoneeni tässä asunnossamme. Siinä on korealainen ammatillinen ompelukone ja sopivan kokoisiksi etukäteen leikattuja tekeleitä, joita mieheni on tuonut varastosta. Ajanmukainen kone naputtaa hiljaisesti eikä häiritse naapureiden unirauhaa, petroskoilainen yksityisyrittäjä Julia Ivanova kertoo viisikuukautinen vauva sylissään.
Ivanova on ommellut lammastossuja yleensä öisin, koska yritysperheessä on kolme lasta, joista vanhin on seitsemänvuotias. Emännällä on ollut kotihommia riittävästi, koska alaikäiset poikansa eivät ole käyneet päiväkodissa.
— Kotitossuja, liivejä, pohjallisia ja muitakin villatuotteita olemme valmistaneet toisessa tätä suuremmassa omassa asunnossa kaupungin eteläosassa. Siinä on seitsemän konetta niin ompeluun kuin kirjontaan ja reunustukseen. Haaveenamme oli valmistaa kotimainen tuote kotimaisesta raaka-aineesta, Julia Ivanova kertoo.
Hänen miehensä Vadim Ivanovin lisäksi porukassa on vain sukulaisia, jotka ovat auttaneet perheyritystä kaikissa tehtävissä ja myyntiasiossa.
Taloustieteilijäksi oppinut Ivanova on lapsesta pitäen paikannut ja ommellut vaatteita itselleen ja omaisilleen. Korkeakoulun jälkeen nuori ammattilainen työskenteli jonkin aikaa sairaanhoitajana. Julian suunnitelma rupesi hahmottumaan kymmenen vuotta sitten, jolloin hän meni naimisiin. Hänen miehensä Vadimilla oli peltikorjaamo ja mies kannatti Julian pyrkimystä perheyrityksen perustamiseksi.
— Siitä on kulunut jo kymmenen vuotta, kun rupesimme etsimään sopivaa villamateriaalia ja säästämään rahaa ompelukoineiden hankintaan. Kotimaiset tuottajat ovat erikoistuneet etupäässä karkean villamateriaalin valmistukseen ja keinotekoinen ei meille käynyt, jota on ollut yllin kyllin. Raaka-ainetta löytyi vihdoinkin Moskovan alueelta, jossa toiminut yritys suostui myymään meille pienen erän kankaan pohjaista villamateriaalia, Ivanova kertoo.
Hänen mukaansa villan hankinta välittäjältä oli epäedullista ja tuotteiden omakustannushinta osoittautui korkeaksi. Neliömetrihinta oli siihen aikaan 1 100 ruplaa ja maretiaalia päätettiin ostaa suoraan Puolasta, jossa pariskunta kävi pari kertaa pakettiautolla.
— Niitä matkoja muistellessamme ihmettelemme nyt, että kuinka päättäväisiä, puuhakkaita ja tietyssä mielessä rohkeaotteisiakin uranuurtajia olimme silloin. Varmaankin tullimiesten mielestä olimme outoja lintuja, kun kukaan ei aiemmin ole tuonut kotimaahan pakettiautollisia villaa, Julia hymyilee.
Ivanovan mukaan puolalaisetkin olivat kummissaan siitä, että villaa tultiin hakemaan niin kaukaa ja lisäksi ulkomailta. Se pieni kaupunki sijaitsee Puolan ja Saksan rajalla. Alussa ulkomailta hankittu raaka-aine oli edullisempaa kuin kotimaiselta välittäjältä tilattu, vaikka myöhemmin siitäkin jouduttiin kieltäytymään tullimuodollisuuksien ja muidenkin hankaluuksien vuoksi. Myös kaikki maksut piti suorittaa euroissa, mikä aloittelevalle perheyritykselle oli hyötyä tuottamatonta. Jo monta vuotta Petroskoissa on ommeltu lammastossuja ja muuta Siperiasta hankitusta villamateriaalista, jota on tilattu kolme kertaa vuodessa noin miljoonan ruplan edestä. Perheyrityksen vuotuinen tarvemäärä on parituhatta neliömetriä pehmeätä villamateriaalia.
Ensimmäinen perheyrityksen valmistama tuote oli pohjallinen. Julia on opettanut sen ompelua miehelleen. Siihen aikaan pariskunnalla oli oma vähittäiskauppa, jossa uutta tuotetta ruvettiin myymään. Pohjallisten kysyntä oli hyvä ja vähitellen pariskunta ansaitsi tarvitsemansa rahasumman ompelukoneiden ostoon.
— Olemme kuunnelleet ja ottaneet talteen kaikkien ammattilaisten neuvot yrityksen perustamisesta ja tuotannon aloittamisesta. Sittenkin olimme kaukana tuotannosta ja muusta siihen liittyvästä järjestelystä. Teoria eroaa joskus käytännöstä ja sen tähden päätimme edetä vaatimattomasta vaativampaan eli pohjallisista liiveihin ja niin edelleen, Ivanova kertoo hymyillen.
Yksityisyritys perustettiin kuusi vuotta sitten. Alussa perhe vuokrasi tuotantotiloja muutaman vuoden ajan ja palkkasi työntekijöitä. Ajan mittaan kuitenkin selvisi, että laatu on kärsinyt silloin tällöin. Perhe päätyi siihen, että kannattaa luottaa omiin voimiinsa ja loppujen lopuksi valjasti kotiporukan.
— Monet pk-yritykset ovat valmistaneet eri alojen tuotteita piensarjatuotantona, mutta sittenkin laatu on kärsinyt usein. Me olemme ommelleet villatuotteita huolellisesti ja tarkastaneet laatua työn aikana eikä sen jälkeen, Ivanova myöntää.
Nyt perheyrityksellä on suhteellisen suuri asiakaspiirinsä. Tukkuasiakkaita on Moskovassa, Pietarissa ja Novosibirskissa. Eräät heistä ovat tilanneet kirjontatuotteita, joille on löytynyt kysyntää. Aikasemmin perheellä oli muutama myyntipiste kotikaupungissa, mutta myynti ei ole aina sujunut toivotulla tavalla. Vähitellen se vähittäismyynti kävi kalliiksi ja epäedulliseksi, koska lammastossut, liivit ja muut villaesineet ovat kausiluonteista tavaraa.
Nyt Petroskoissa on vain yksi ainoa suuressa ostoskeskuksessa toimiva perheen vuokraama koju, jossa on tarjolla täydellinen tuotevalikoima. Perheyritys on valmistanut vuosittain yli kaksituhatta kotijalkineparia. Yli puolet siitä määrästä on myyty tasavallan ulkopuolelle.
Perheyrityksen suunnitelmissa on verkkokauppa
Perheyritys on valmistanut miesten, naisten ja lasten vaatteita, kotitossuja ja erilaisia tuotteita kotoa, mökkiä, toimistoa ja autoa varten aidosta lampaiden villasta myös tilaustyönä.
— Elämäni on ollut hivin kiinnostavaa ja minua on miellyttänyt erityisesti se, että olemme valmistaneet villatuotteita omassa sukulaispiirissämme. Olemme itse valvoneet tuotantoprosessia ja tuotteiden laatua, ompelija Julia Ivanova tiivistää tyytyväisenä.
Hänen mukaansa perheyritys aikoo laajentaa tuotevalikoimaansa ja jatkossa aloittaa verkkokaupan. Jätettäkin on syntynyt hyvin vähän. Kaikki jäännöstilkut, suikaleet ja palaset eivät joudu muun jätteen sekaan vaan ne anetaan pikkuesineiden valmistajille. Suuremmat palaset villamateriaalia kätyetään mehiläispönttöjen lämpöeristykseen.
