Pedri, kuulužu kuningas
Vuvvennu 1703 Oniegan järven rannale perustettih Anuksen zavodat, Petrovskoit tykkivualimot, kus luajittih ammunduvehkehii laivoih niškoi. Samal vuvvel oman allun sai Petroskoin linnu. Vuvvennu 1718 Pedri I käskyl oli avattu enzimäine Martsial’nije vodi -parandolu, kunne tsuari puaksuh kävyi oman akanke parandamah tervehytty.
Karjalazet hyvin mustettih imperuatorua, vuvvennu 1873 avattih Pedri I mustomerki, kudai nygöi seizou Oniegan rannal.
Musto tsuaris eligi tavallizis karjalazis, kuduat mielihyväl sanottih hänes erilazii suarnoi da starinoi, pajatettih eeppizii pajoloi.
Eeppizii pajoloi imperuatoras tiettih da pajatettih enimytten Suvi-Karjalas. Piäurhoinnu oli Pedri, variantois — Pekka, Petteri. Rahvas piettih händy omannu, buiteku paikallizennu.
Pedri Suuri valloitti Viiburin linnoituksen Pohjazen voinan aigua kaksi kerdua, 1706 da 1710 vuozil, vikse erähät karjalazet oldih silloi sie, myöhembäh runoloin vuoh sanottih kaikile suuris tapahtumis da tundietus tsuaris. Toiči Pedrii I verdailtih Väinämözeh, heijän ruavot buitegu oldih tärgiet da kallehet.
Kui arvostettih perindöllizien runoloin piäurholoi, mugagi arvostettih tsuarii da hänen ruadoloi.
Tämän pajon on kirjutannuh tallele Viktor Jevsejev Priäžän piirin Lahten kylän eläjäs Irinja Fedulovas vuvvennu 1934.
Pedri, kuuluža kuningas,
Moskovan moločču moine hyvä,
Menigö Pedri Suomenniemel,
Pedrigo meni Suomenniemel;
Kirjat työndi kodih kiirehesti,
Paberot pakon peräs kučui.
Pedri suutui Ruočin piäle,
Kovin suutui, kovin siändyi.
Laittoigo Pedri laivoizen merele,
Laittoigo laivoizen merele.
Työndigo Pedri pyssyt pyydämäh,
Pyssyt työndi pyydämähe,
Rauvat pani d’algoih d’ougamahe,
D’ougamahe rauvat pani.
Pedri, kuuluža kuningas,
Kovin suutui, kovin siändyi,
Murraldi Pedri mustat habenet,
Mustat habenet murraldi,
Pedrigo voiskal kamanduičči,
Pedri kui voiskal kamanduičči.
Puutui Pedril Suomenniemi,
Suomenniemi Pedril puutui;
Tuligo hänel edeh siit se
Matti kaunis Laurin poigu…
Toiči Pedris rodih suarnoingi piähengi. Nämmii suarnoi tiettih lähäl eläjät ven’alazet, vikse karjalazet heispäi i kuultih niilöi da myöhembäh ruvettih sanelemah toine toizele karjalan kielel.
Karjalazien keskes kuului starinoigi, buiteku Pedri I oli meijän keskes da midä on ruadanuh. Sanommo, kui häi iški kunutal vetty myöte da viel roittih suuret uallot da kui kuningas rauhoitti Luadogan, kui tabai kummallizen hevon. Erähät starinat sanellah meile, kui tsuari tahtoi Pyhärven suarel leikata puudu da voimatui riähkän täh, toizet sanellah, kui vienankarjalaine urhoi Rokačču piästi tsuarin suures voimattomukses. Ollahgo nämmä tozikerdomukset vai ei — sidä niken ei tiijä.
Tämän suarnan saneli Anuksen piirin Videlen kylän eläi P. Politova folkloristale A. I. Nikolajevskajale vuvvennu 1936.
Ennen oli mužikku prostoi, häi rubei meččäh paloo raadamah. Palon gu suuren raadoi, saarii tahtoi lähtiä kaččomah, kus kui raatah maaloi. Tuli häi mužikalloo i sanoo:
— Vod, d’ad’a, gu sinä hyvin raavoit palon, sinä saat äijän eloo, kunnebo sit ne elot panet?
— Minulleni elot mennäh nelläh sortih: 80 rubl’aa minä saan kaikkie — 20 rubl’aa annan gosudarstval pol’zikse, 20 rubl’aa annan vellakse, 20 — maksan vellat, 20 rubl’aa pidää ikkunas lykätä.
Saari sanoo:
— Vot, mužikku kui vois gadaija, gu häi 20 rubl’aa ikkunas lykkää.
Saari menöö kodih i duumaiččoo, ei voi gadaija da arvata. Häi sanoo dovarišoil. Gadaiččijat tossupiänä lähtietäh mužikalloo. Tuloo saari dovarišoin kel muzikalloo i sanoo:
— Minä yön ymbäristön opin arvata, midä sinä nečil tarkoitit, ga en voinnut, nygöi dovarišoin kel tulin.
Mužikku sanoo:
— Minä, krestjanin 20 rubl’aa annan nalogoo, 20 rubl’aa vellakse annoin — poijan syötän, vellat maksoin 20 rubl’aa — maaman da taatan syötän vanhassah, dostalit elot 20 rubl’aa tyttären kazvatan, suitan da gu häi menöö miehel, ga segi ikkunas lykkään rounogu.
Saari sanoo:
– Moločču, mužikku, kai praavil’no olit duumainnut, ga minä ei voinnut kumeekaija.
