Opendab tulijan aigan täht
Opendajan rad ei ole professii, se om kucmuz – sanutas rahvahas. I nece om tozi. Ved’ hüvä opendai andab radole ičeze hengen, jätab sihe südäimen palan. Opendajan rad ei ole kebn, se kovas küzub ristitulpäi tirpandad, väged, korktoid tedoid, armastust lapsihe da äi toižid azjoid. Om sur’ oza, miše meil om mugoižid hüvid vepsän kelen opendajid, kudambil meiden rahvaz voib ülendadas. A ühten opendajan polhe – Anastasia Jevtušenkon polhe – starinoičem meiden kirjuteses. Sü necen starinan täht om hüvä: Nastoi tegihe laureataks sures konkursas – “Parahim kodikelen da literaturan opendai”. Vägestusen Anastasiale toiba hänen unikaližed metodikad, armastuz kodimaha da kel’he, a völ hänen napern taba.
Anastasia om sündnu Petroskoiš vepsläižehe kanzaha. Hän openzihe suomalaiž-ugrilaižes školas Elias Lönnrotan nimel, kus zavodi-ki pagišta vepsäks. Möhemba Nastoi openzihe Petroskoin universitetas. A sen jäl’ghe radaškanzi vepsän kelen opendajan. “Konz minä olin videndel kursal, minä jo zavodin rata külälaižes školas, sirdimoi lidnaspäi Šoutjärvehe i jo 10 vot olen opendanu lapsid armastamha ičeze kel’t da kul’turad. Ezmäi kaiked ozutan lapsile ičein ozutesen – minä olen mamoi, aktivine külän eläi da opendai, kudamb kaiken aigan iče opendase. Minä libutan toižiden ristituiden hengid ičein enegrijal”.
Anastasial om koume last. Necil vodel tal’vkus hän pördihe radole dekretan jäl’ghe. Anastasian sanoiden mödhe, hän ei planuičend necil-žo vodel ühtneda mugoižehe surehe konkursaha, no konz tedišti, miše konkurs vedetas vaiše kerdan kahtes vodes, ka sid’-žo päti: hän ei tahtoi sirtta necidä azjad toižeks vodeks. Nastoi zavodi vaumištadas konkursaks lujas tarkas. “Minä ühtnin neche konkursaha jo kaks’ kerdad minun radon augotišes. Ezmäižel kerdal se oli amu, vodel 2014, siloi, konz minä vaiše tulin opendajan radole i mindai pakitihe ühtneda konkursaha. Siloi minä vägestin “Deb’ut”-nominacijas. Se om noriden opendajiden täht. Vodel 2016 minä jo iče tahtoin ühtneda neche konkursaha, tegimoi parahimaks rajonan etapas, no regionaližes etapas en sand ezmäšt sijad. Necil vodel minai oli sur’ taht vägestada. El’genzin, miše voin: minai om jo mahtišt, minai om midä ozutada, i minei pidab tehta se”.
Miše ühtneda “Parahim opendai” -konkursaha, pidab vägestada regionaližes Karjalan konkursas, a sen edel pidab vägestada rajonan etapas. Necil vodel Änižröunal oli vaiše kaks’ opendajad, kudambad tahtoiba ühtneda rajonan konkursaha “Parahim kodikelen da literaturan opendai” -nominacijas: Anastasia da Šokšun školan opendai Gleb Fomin. Regionaližes etapas oli koume ühtnikad – vepsän kelen opendajad Gleb Fomin i Anastasia Jevtušenko da karjalan kelen opendai Jessoilaspäi Tatjana Jevdokimova. “Parahim kodikelen opendai” -nominacijas ezmäine sija anttihe Anastasija Jevtušenkole. “Minä tegin kaiken, miše vägestada. Radon jäl’ghe tuleskelin kodihe, olin lapsidenke, a konz minun mužik pördihe radolpäi da jäi lapsidenke, ka minä läksin tagaze školha i radoin sigä – vaumištimoi öhasai. Sikš konz vägestin regionaližen konkursan etapas, ka olin lujas ozakahan. No ristitud pagižiba: “Ei ole jüged vägestada konkursas, konz sigä om vaiše koume mest”. Nece pagin andoi minei uden motivacijan: tahtoškanzin olda parahimiden keskes Venäman konkursal”.
Venäman konkurs oli tehtud Kazan’-lidnas. Vägestusen täht opendajile pidi lähtta läbi kaikiš konkursan etapoiš, a niid ei olend vähä. Konkursale tuliba kümnid opendajid erazvuiččiš Venäman agjoišpäi. Heiden keskes oli Nadežda Fokina – vepsän kelen opendai Piterin agjan Pöud-lidnaspäi. Venäman konkursan ezmäižel etapal opendajile pidi tehta mediavizitkad, miččiš hö ozutiba ičtaze da ičeze radod. Anastasia iče tegi mediavizitkan. Videos hän starinoiči ičeze polhe da kodimas – Karjalan polhe. Toine konkursan etap oli tehtud jo Kazan’-lidnas. Sigä opendajile pidi 15 minutas ozutada kaik ičeze mahtod – miččed metodikad, tehnologijad, kaik sijad, midä hö otaba radho. Mugažo pidi starinoita openduzplanan polhe, äjak urokad nedališ vedetas, da ozutada ičeze satused da openikoiden satused. Sen ližaks, ühtnikad starinoičiba, miččed planad da toivod heil oma rados, midä ei täudu heile.
Anastasia muštleb: “Žürijoukule tuli mel’he minun ezituz. Pagižin kaiken puhthas südäimespäi, sanuin toden, kut se om elos, da en sanund tühjad. Ozutin ičein satusen: minai om openik, kudamb nügüd’ opendase universitetas, hän jatktab opeta vepsän kel’t jäl’ghe školad. Starinoičin ičein uništusen – tahtoin opetas aspiranturas pedagogižes poles. Mindai tugetihe i sanutihe, miše pidab muga tehta-ki. Voib olda, konz minun lapsed vähän kazvaba, nece uništuz tuleb eloho”.
Koumanden etapan oli urok tatarilaižiden lapsidenke. Urokan temaks Anastasia valiči “Karjalan marjad”. Hän starnoiči lapsile Karjalan polhe, vepsän rahvahan da kelen polhe. Anastasian sanoiden mödhe, lapsile nece tuli mel’he. Äjad azjad hänen starinaspäi oliba lapsile čudokahad. Ozutesikš, heid čudutoiti, miše meiden kirjamišt om latinical, a völ se, miše vepsläižiden lugu om läz mugoine-žo, kut heiden školan openikoiden lugu. “Minai oli vaumištadud sur’ material lapsiden täht. Mamoi abuteli minei ombelta marjoid, mugažo oli tehtud puzuine vepsän mecan täht, erazvuiččid kuvid. Urokan aigal lapsil oli äi emocijoid. Žürijouk homaiči, miše vepsän kel’ da rahvahan kul’tur om kogonaine minun elo. Lapsile nece urok lujas tuli mel’he. Hö tahtoiba otta kerdale nene tehtud marjaižid da ei tahtoinugoi lähtta klassaspäi. Urokal oli üks’ lujas aktivine prihaine. Hän tegi minei ani äi küzundoid: “Mitte om teil järv’? Nägit-ik Tö kondjad? A kus Tö elät? A konz Tö tulet tagaze? Miččel pojezdal?” Pidi antta vastused, ved’ openikad ei sa jätta homaičemata. Sikš urok ei mänend tarkan planan mödhe, no urokan jüvä, sen tegend jäi mugoižen, kut oli-ki minun planas. Kaik tegendad pidi tehta anttud aigas. Lujas sur’ problem opendajan täht – ei ehtta antta planuitud material. No minä hüvin el’gendan da rižan aigad, i se abuti minei. Tobjimalaz opendajile nevodas repetiruida urokad. Minai ei olend mugošt voimust, ved’ meil kaik openikad opendaba vepsän kel’t, ei ole mugoižid, ked ei tekoi ni üht sanad. Sen täht minei pidanuiži ajada kuna-se toižehe rajonaha. En voind necidä tehta. No se oli ani čoma urok, minä ozutan nügüd’ videon urokanke kaikile minun sebranikoile”.
Koumen kodvusen jäl’ghe sanutihe finalistoiden nimed. Anastasia putui 15 parahimiden kodikelen opendajiden keskhe. “Minä lujas tahtoin tehtas laureataks. Panin äi vägid sihe, nece oli minun pätegend. Konz sanutihe minun nimi, ka lujas ülendimoi. Aigemba niken Karjalaspäi ei putund laureatoiden keskhe. Mugažo lujas ülendamoi, miše ezitin vepsläižid. Niken ei tedand, ked oma vepsläižed, mitte om nece kel’, a nügüd’ tedištiba äjad. Tahtoin sanuda spasibod minun perehele, kudamb openzi mindai armastamha ičemoi rahvast, kodikel’t. Kitän minun vepsän kelen opendajad Nadežda Anatoljevna Petrovad da suomalaiž-ugrilašt školad siš, miše minai oma korktad kelen tedod. Minei anttihe hüväd ozutesed laps’aigas, sikš minä völ lapsen pätin tehtas opendajaks. Kitän minun armast mužikad, ved’ hän kaiken tugedab mindai, uskob minuhu, andab minei voimusen kazda professijas. Kaik nene päiväd hän oli koumen lapsenke. Kitän kaikid, ked kacuiba transl’acijad konkursaspäi, ked oliba holiš minus. Meletan, miše mindai homaitihe, sikš ku minä ozutelin kaikile, miše en ole vaiše opendai – olen vepsläine. Minä elän necil azjal”.
Hän opendab tulijan aigan täht
Anastasia sanub, miše hän opendab lapsid tulijan aigan täht. Hän tahtoib kaita ičemoi rahvahan kel’t da kul’turad i tegeb sen täht kaiken, midä hän voib. Nastoile andaba väged da melid hänen armhad pened tütred. Mamoi toivob, miše lapsed otaba hänelpäi kaik tedod rahvahan polhe da sirdäba niid edemba – toižile sugupol’vile. “Minä tahtoin olda maman da baboin, kudamb tob ičeze lapsid tarbhaižennoks tennoks, i tahtoin olda opendajan, kudamb necidme tehutme astutab lapsid, mäneb heidenke rindal”.
