Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi

Minun baban sarnad. Lahj jänišalpäi

Marija Aleksejeva
12.07.2024
Maria Aleksejeva johtutab sarnoid, miččid hänele staronoiči laps’aigal hänen baboi. Necil kerdal penikaine Mašoi lähteb ičeze vanhembidenke heinäntegole. Nece sarn starinoičeb, kut mäni emäine radpäiv nitul.
Ende küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Radod-ki niidenke oli äi. Kuva: Lida Žukova
Ende küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Radod-ki niidenke oli äi. Kuva: Lida Žukova

Minä jo olen starinoičenu teile ühten neniš sarnoišpäi, miččid minun baboi meleti iče minun polhe. Täl kerdal tahtoižin starinoita völ ühten. Minä olen külälaine, olen sündunu Toižeges. A ende, minun laps’aigas, küliš oli äi heboid, lehmid, kanoid, sigoid da toižid kodiživatoid. Niidenke radod oli äi: pidi sötta niid, puhtastada tannast da tetpas pidi panda heinäd varha. Minun baboil da dedoil oliba vazad, lehm da kanaižed, sikš kezal mö kaik mänim heinäntegole, ved’ heinäd pidi äi. I nece istorii, miččen starinoiči minun baboi kuti sarnaižen, oli heinäntegol.


Irdal oli läm’ heinku, sä oli hüvä, endegläšt dedoi niti pöudod, kaik hein oli jo kuiv da tuli aig kerata sidä. Aigaližel homendesel kaik kanznikad, heimolaižed tuliba babannoks da dedannoks, kaik oliba radsobiš, haravoidenke da hangoidenke. Eskai pičukaine Mašoi jo seižui bat’anke da mamanke, hänen kädes oli penikaine harav. Nece oli hänen ezmäine heinäntego, da hän oli hüviš meliš, miše händast ottihe rata ühtes kaiken kanzanke. 

Baboi läksi pertišpäi da sanui kaikile: ”Ei sa rata tühjan vacanke, minä keitin oland’ad, munapirgad da lüpsin lehmän. Mängam ezmäks sömha!” 

Kaik mäniba pertihe, honuses jo oli vaumiž sur’ stol. Sömäd stolal oli äi, kaik söiba surel tahtol, ved’ teziba − edes linneb jüged radpäiv. Vaiše Mašoi ištui bat’an rindal da ei sönd nimidä. Baboi küzui Mašal: 

— Mikš sinä, vonukaine, ed sö? Ved’ sinei pidab äi väged, miše rata haravol!” 

— En tahtoi nimidä! − sanui Mašoi. 

Baboi oli opalas sen tagut, no ei voind nimidä tehta – mugoine nenakaz oli pen’ vonukaine. Kanznikad söiba murginad da läksiba pertišpäi. 

Kaik keraziba ičeze radkalud, dedoi avaiži traktorad. Te nitüle oli lühüd, sikš ken-se läksi jaugai, no Mašoi bat’anke da mamanke pätiba ajada traktoral, volokušil. Nece lujas tuli mel’he Mašale, ved’ om lujas melentartušt ajada volokušil ezmäižen kerdan, hot’ i varukaz vähän.


3 (3).jpg


Zavodihe rad heinäntegol. Mašoi surel tahtol da melentartusel haravoiči heinäd, asttes maman taga. Mužikad sil aigal vaumištiba sovapun da toižed kalud kegon täht. Sid’ kaik hein oli vaumiž, se jo venui läz sijad kegon täht. Radod oli tehtud äi. Baboi äkkid nägišti, miše Mašoi om jo väzunu. ”Paha azj om − meleti baboi. − Ka Mašoi ei sönd nimidä tämbei! Pidab tehta midä-se!” I tuli hänen pähä idei. Baboi oti penen sumkaižen, pani sihe voileibän da toi necen sumkan penzhannoks. Mašoi ištui mal vägetoi. Baboi kucui Mašad da sanui hänele: 

— Kacu, Mašoi, midä-se venub penzhiš! 

— A midä se om? – küzui Maša. 

— Ka jokse da kacu! 

Maša joksi penzhannoks da nägišti, miše tägä venub sumkaine. Hän oti sen da jokseškanzi babannoks: 

— Ka nece-žo om sumk! 

— A midä sumkas om? – küzui baboi. 

Mašoi kacuhti sumkaha da nägišti sömäd. Vac jo lujas buraiži − näl’g oli jo kova. 

— Baboi, nece om voileib! Kuspäi se om tägä? 

— A nece om lahj jänišalpäi. Hän nägišti, miše sinä nimidä ed sönd i päti sötta sindai. Sö, lahjad jänišalpäi oma kaikid magedambad! 

Mašoi muhahti, söi voileibän da sanui: 

— Baboi, minä völ nikonz en sönd mugošt magedad voileibäd! Minai möst om äi väged! 

— Hüvä om, − sanui baboi. − Sanu spasib jänišale da jokse kegod peksmaha! 

Sanui Mašoi spasib jänišale, a jäl’ghe voileibäd hän radoi völ paremba da hänen modos kaiken aigan oli muhu.


SIMILAR ARTICLES
Oma Mua
Stola on Jumalan kämmen
Ennevahnas ristikanzal elaijas joga kohtal dai joga vešil oli oma tärgei merkičys. Muga koin sija pidi “ostua” muanižändäl, gu pereh elis rauhas pideli maltua paista koinhaldijoinke.
Oma Mua
“S’amozerjen” artistu kävyi pajattamas Moskovah
Jessoilan kylän eläi Nadežda Vasiljeva yhtyi Pesni ot vsei duši -tv-šouh.
Karjalan Sanomat
Käsityötaidot yhdistävät perinteitä ja harrastajia
Etnokulttuurikeskusten ECHO-yhdistys käynnistää joulukuussa Pohjolan kädet -nimisen hankkeen. Se nostaa käsityöharrastuksen arvostusta.
Oma Mua
Patriottine desantu kävyi Alavozeh
Erähänny kohtannu, kunne heityi Karjalu hengis: Histourii. Kieli. Kul’tuuru -projektan patriottine desantu, rodih Anuksen piirin Alavoine. Vastavus piettih 27. kylmykuudu Alavozen školas.
Karjalan Sanomat
Talvimatkailukausi näyttää hyvältä Karjalassa
Talousministeriö ennustaa, että talvikauden aikana matkailijoiden määrä on vuodentakaista suurempi.
Oma Mua
Patriottini desantti laškeutu Luatokan rantah
Karjalan Rahvahan Liiton Karjala henkissä: Istorija. Kieli. Kulttuuri -projektin toteuttamini jatkuu. Šiinä hyvin autetah Oma pajo -kuoron artistat.
Karjalan Sanomat
Harrastuksesta tuli ammatti
Sortavalasta kotoisin oleva Pavel Partunen opiskelee VGIK:ssa Moskovassa ja tekee elokuvia. Hän esittelee Koti-elokuvansa yleisölle kotikaupungissaan marraskuun lopussa.
Oma Mua
“EtnoSmart” innoššutti nuorie
EtnoSmart-nuorisoforumi yhisti 60 ošallistujua tašavallan piirilöistä, eksperttijä Venäjältä ta Karjalašta, spikerijä, sektijojen vetäjie ta vierahie.
Oma Mua
Kaži Karjalan kandukanzoin uskondolois
Kylmykun 17. päivänny pietäh Mustan kažin päiviä. Sen pidämisty kehoitettih Italien žiivatoin da ymbäristösuojelun Assotsiatsien aktivistat sendäh.
Oma Mua
Mielet Luadogah näh
Tänä vuodena, šygyžyllä mie enžimäzičči kävyin Luadogan Karielah. Mänin šinne mašinalla Petroskoista, Karielazien X kerähmön jälgeh.
Login
Register
Password
Confirm password