Pakkaiskuun viimesenä iltana Petroskoissa piettih Kotišeutuni “Viisaš piätinččä”. Nellä luventuo oli omissettu oneganiemiläisillä, pomoriloilla, vepšäläisillä ta karjalaisilla.
“Viisaš piätinččä” on tietohuvituštapahtuma, missä valitun teeman mukah esitetäh 20-minuuttisie luventoja, a niijen välissä ihmiset voijah šeuruššella ta tuttavuštuo. Tapahtuman järještäjänä on Anželika Božko ta R’adom-tilan ruatajajoukko.
Tämän vuuvven enšimmäini “Viisaš piätinččä” oli omissettu kotišeutuopilla ta Karjalan kantakanšoilla. Esiintymäh oli kučuttu oneganiemiläini sriäppijä Larisa Bagajeva, Pomorje-kotišeutuoppimusejon johtaja Irina Ustin, Šoutjärven vepšäläisien kotišeutuoppimusejon johtaja Natalja Anhimova ta karjalan kielen kurššien opaštaja Uljana Tikkanen.
Oneganiemiläini Larisa Bagajeva on perintehellisen keittijön šäilyttäjä. Hiän viettäy muasteri-oppija Karjalan eläjillä ta vierahilla šekä kertou oneganiemiläisistä perintehistä internetissä.
— Vaikka olen šyntyn Petroskoissa, pien iččie alkuperäsenä oneganiemiläisenä. Miun šuvušša muamon ta tuaton puolešta kaikin oltih Oneganiemimualta šyntysin, ta šukukoti on M’alsinon kyläššä. Lapšuon mie vietin Šuurlahešša ta miula oli mukava noušša huomenekšella auttamah ämmyö šriäppie kalakukkoja, kalittoja, piiraita. Nyt kaikešta enemmän tykkyän ruisleipyä, šitä jokahini voit paistua omin käsin, kerto ičeštä Larisa.
Omašša luvennošša sriäppijä šaneli, mitein oneganiemiläiset keittijöperintehet erotah Karjalan toisien kanšojen ruokaperintehistä.
Esitykšeh naini tuli kanšallispuvušša.
Tilaisuoh tuli kakši musejojohtajua Karjalan piirilöistä: Natalja Anhimova Šoutjärveštä ta Irina Ustin Kemistä.
Natalja Anhimova kerto vepšäläisistä, missä hyö eletäh, kuin äijän heitä nykyjäh on, mit uartehet šäilytäh vepšäläisien mualla.
— Vepšäläiset šäilytetäh omua kulttuurie ta omie perintehie nykypäivinäki. A meijän musejolla še on piätarkotukšena. Olen varma, jotta konša työ tuletta vepšäläisellä mualla, tutuššutta musejoh šekä kävelettä vepšäläisien kylien katuja ta Onegan rantoja myöten, ni teijän šytämeh koko ikäh jiäy tämä toistumatoin šeutu, korošti Natalja.
Irina Ustin koko ijän on elän Kemissä. Vuuvvešta 2011 hiän on Pomorje-musejon johtaja. Luvennošša naini niise oli pomorien kanšallispuvušša ta kerto, kuin šuuri on pomorien mua, mitein heijän elämäntapa eruou toisista Karjalan kanšoista, ta ken voipi pityä iččie pomorina.
— Vuotena 2016 myö kollegojen ta spesialistien kera kirjuttima, ketä voipi pityä tovellisena pomorina. Ihmisen pitäy elyä Vienan rannikolla yli kymmenen vuotta, šilloin ihmini tottuu vaikieh meri-ilmaštoh, šamoin hänen pitäy ošata kalaštua merellä, malttua ruatua perintehellisie käsitöitä, tietyä pomorien pakinatapua ta perintehellistä keittijyö šekä tahtuo lisätä tietoja pomorien kulttuurista ta istorijašta, šelitti Irina.
Viimeni luvento oli omissettu karjalan kielen kurššien pitämisellä ta erityistä huomijuo oli annettu šyijen šelitykšellä, mintäh rahvaš nykyjäh valiččou karjalan kieltä opaššuttavakši. Rahvašta tulou kurššilla, šentäh kun kielen kautti kulttuuri šäilyy, šentäh kun on šuuri tahto pityä iččie karjalaisena ta omua iččie varoin tietyä kieltä, opaštuo kieltä ta šiitä opaštua lapšieki, eryähillä kieli tarviččou ruatuo tahi tutkimuštyötä varoin, a monet opaššutah vain šiitä šyyštä, jotta rakaššetah kaunista karjalan kieltä.
— Miula himotti kerätä yhteh tapahtumah karjalaisie, vepšäläisie, pomorilaisie ta oneganiemiläisie. Kerran mie esiinnyin Karjalan kanšallisešša musejošša ta tutuššuin Ustin Irinah, hiän heti šano, jotta tahtou esiintyö “Viisahašša piätinčäššä”. Niin šynty ideja. Ušon, jotta tapahtuman jälkeh vierahat lähetäh matkuštamah Karjalan piirilöih, vet pakinojen pitäjät niin lämpimäšti kerrottih omista kotipaikoista ta omašta ruavošta, kerto tapahtuman järještäjä Anželika Božko.
Joka esityš näytti, kuin äijän kallehie tietoja ta uartehie šäilyy Karjalan eri paikoissa ta kumpasie matkuštaja varmašti löytäy karjalaisien, vepšäläisien, oneganiemiläisien ta pomorien maita myöten kulkies’s’a.