Lumetoin kešä tai matka Karjalan ta Murmanskin alovehella
Vuuvven 2020 matka šiirrettih kešällä 2021 pandemijan takie. Viime vuonna päišy Murmanskin alovehen pienih kylih oli rajotettu.
Heinäkuun 15. päivänä alko meijän tutkimušmatan enšimmäini oša. Še oli vuuvven 2019 matan jatko. Tutkimušmatka piettih Tutkimuš- ta kerӓyšmatka Kiestinkin karjalaisien luokše -projektin rajoissa, mi šai Karjalan Šivissyššeuran rahotušta.
Tämän vuuvven tutkimušmatka oli vietetty Karjalan Louhen piirissä ta Murmanskin alovehen Kantalahen piirissä. Tarkotukšena oli kerätä karjalankielisien pakinojen esimerkkijä, šuaha folklorisie, etnografisie, istorijallisie tietoja šekä materialija parentamisen ta liäkičennän kanšankeinoista.
Tutkimušmatan paikat oltih Knäšöin kylä, Zelenoborski, Lesobirža, Podtaibola, Kantalakši, Kolvitsa, Varzuga, Zarečensk, Luvengan ta Koudan kylät. Alottima Louhen piiristä ta viettimä enšimmäiset päivät Nilmilahen ta Nilmijärven kylissä.
Tehtävänä oli kuvata kuollehie perintehie ta karjalan kielen esimerkkijä, tutkie kalmismaita, eččie karsikko-puita.
Heinäkuun 15. päivänä tutkimušmatalla Petroskoista lahettih junalla kielentutkija Irina Novak, etnografi Aleksei Konkka ta mie, etnobloggeri ta pohjosen perintehien tutkija Tatjana Berdaševa.
Louhešša meitä otti vaštah projektin johtaja Marija Kundozerova. Hänen autolla myö mänimä Nilmilahteh.
Nilmilahešša ta Nilmijärveššä myö tuttavuštuma paikallisih eläjih, tutkima kalmismaita ta šattumalta ekšymä vanhah talo-kylyh, missä 20 vuotta takaperin eli oikein kummallini naini. Vain kerron kaikešta peräkkäh.
Meijän oppahana oli Junija Karel’skaja. Nuori naini 10 vuotta takaperin šiirty elämäh melusašta piäkaupunkista näillä šyrjäšeuvuilla, muutti šukunimen heliekši Karel’skajakši ta čukelti paikallisen istorijan tutkimiseh.
Tutuštumini Junijah lupasi meilä löytyä mukavie ihmisie pakauteltavakši.
Nilmilahen kylä on pieni, talvella šielä eläy noin 20 ihmistä, ka kešällä turistien anšijošta kyläh lisäytyy ihmisie. Joškuš voipi olla 400 ihmistä šamanaikasešti. Turistija muanittau čukelluškeškuš.
Paikallisie eläjie šyöttäy meri, hyö eletäh meren rannalla, pyyvvetäh tr’oskua ta navagua šekä kerätäh fukusta ta laminarijua. Tiälä ašen midijua pietäh. Šeki on Karjala.
Nilmilahtie pietäh juuri karjalaisena kylänä. Še ilmešty 1800-luvun toisella puolella. On tietoja, jotta enšimmäiset eläjät tultih merellä Kiestinkin puolelta. Myöhemmin myö šaima tämän teorijan tovissukšie, jotta še ei ollun vain legenda. Meijän tiijonantajat, kumpaset tiijetäh šuvun istorijua, kerrottih, jotta heijän kantatuatot oltih juuri Kiestinkin karjalaisie.
Heinäkuun 16. päivän huomenekšešta alkuan myö rupesima pakauttelomah kyläläisie. Junija aina oli meilä apuna. Vain Aleksei Konkka ei männyn pakautteluh, ka läksi tutkimah kalmismuata, še on hänen tutkimušala.
Kylän kantaeläjät vielä muissetah karjalan kieltä, ka valitetah, jotta ei ole kenen kera paissa, kieli unohtuu eikä šitä käytetä jokapäiväseššä elämäššä. Tallentima šielä viijen ihmisen kertomukšie.
