Kut kaik zavodihe
Gijöm Žiberanke, francialaižen mehenke, kudamb openzi vepsän kel’t, mö jo tundištoitim lugijoid meiden lehtesen lehtpolil. Gijöman uništuz – tulda Karjalaha – tuli eloho vodel 2017. Sid’ tuli eloho toine-ki hänen uništuz – tundištoituz Nina Zaicevanke, vepsän kirjkelen mamanke. Kerdan hänel sündui taht käta vepsläšt eposad, mitte muga tuli mel’he Gijömale, ičeze-ki kodikel’he. Ken voiži meletada, no se-ki azj tegihe. Francialaine mez’ jo amu todišti – ken tozi tahtoib, se sab.
”Virantanaz”-vepsläižen eposan Nina Zaiceva kirjuti vodel 2012. Nügüd’ se om kätud jo nelläha – estin, suomen, venän da francian – kel’he. Gijöm Žiber navedib poemoid da eposoid, opetes suomen kel’t hän lugi ”Kalevalad”, sid’ tedišti ”Virantanaz”-eposas-ki.
– Norudes navedin lugeda amuižid eposoid, ozutesikš, Iliadad i Odissejad. Eposoiš hüvin nägub rahvahan kul’tur da kel’. Konz tedištin internetas, miše Nina Zaiceva kirjuti vepsläižen eposan, se oli čoma čududeluz minun täht, toivotin ičelein, miše pidab lugeda se. ”Virantanaz” tuli minei mel’he. Kaik oli toine: oli sigä mechine, oliba voikud, oli puheg... se oli ani uz’ mir minun täht. Om mugažo midä-se völ, mi erigoitab ”Virantanaz”-eposad toižiš eposoišpäi.
– Oli-ik jüged käta vepsläšt eposad?
– ”Virantanaz”-eposas om erasid mugoižid frazeologizmoid i kuvitelusid, miččid om jüged käta. Kaiken aigan, konz minai oli küzundoid, Nina Zaiceva abuteli minei, andli sihe vastusid. ”Virantanaz”-eposas ritman vajehtuz om lujas tärged. Kut sanub iče Nina Zaiceva, se sirdäb süžetad i tegeb eposad erilaižeks. Minai oli taht kaita necidä erigoičust.
Francian kelel vepsläižen eposan nimi om ”Kondjan pajo”. Abuti Gijömale kändmiženke hänen sebranik, kirjutai, runoilii, francian, latinan i amuižgrekan keliden opendai Pjer Prezüme (Pierre Presumey). Pjer ühtes Gijömanke tuleskeli Karjalaha kaks’ kerdad, oli matkas vepsän-ki mal. Gijöm:
– Tegin ezmäižen kändmižen. Sen jäl’ghe, mö radoim ühtes Pjeranke, miše tehta tekst runoližeks, miše oliži ritman vajehtez kändmižes-ki. Pjer hüvin tedab, kut kirjutadas runoid. No nece azj oli jügedahk, sikš ku vepsän kel’ i francian kel’ oma ani toižed.
Pjer ližadab:
– Paksus pagištas, miše runoiden kändmine om kaikid jügedamb. Se ei ole ani tozi. Miše sinä voižid ”mujada” tektsad, sinei tariž pordoks unohtada ”lähtkes”, miše toine kel’ vastaiži sidä ilomelel. Möhemba pördatoi sihe tagaze. Kändmine om matk. Meiden matk oli čoma da ”hüvämaguine”, sikš ku Nina Zaiceval om südäimeline runo. Miše kaita tekstan ”väged”, valičim 7-,8-,10-tavuižid rivid, ližazi Pjer.
Gijöm sanub, miše ”Virantanhas” om ozutadud ristituiden sidod, äjan siš pagištas sebruden polhe. Ei muite hän iče-ki radoi kändmižes ičeze sebranke. Vepsän-ki kel’t Gijöm nimitab ičeze sebranikan. Hän sanub:
– Kändmižen aigan pagižim Pjeranke vepsläižiden polhe, johtutim ristituid, kudambid vastsim, johtutim vepsän mad… mö kändim tekstan surel tahtol südäimes.
Kirjan tiraž om 1000 ekzempl’arad. Kuvid kirjan täht tegi estilaine taidehpirdai Jüri Mildeberg. ”Kondjan pajo” nügüd’ voib ostta Parižas da kirjan painastajan internetlehtpolel. Pigai Francias pidetas kirjan prezentacijoid.
