Petroskoin suomalais-ugrilaisen koulun kymmenesluokkalaiset saivat tietää Petroskoin valtionyliopiston itämerensuomalaisten kielten opintolinjan pääsytutkinnosta sekä opiskelusta yliopistossa, opiskelijoiden elämästä ja harrastusmahdollisuuksista.
Ammatinvalinnanohjausta annettiin yläluokkalaisille viime viikolla. Vieraana oli yliopiston neljännen vuosikurssin suomen kielen opiskelija Ljudmila Gratšjova. Hän on muuttanut Petroskoihin Hanty-Mansijskista opiskelun perässä.
— Nykyään ammatinvalinnanohjaus on koulun lukujärjestyksessä. Eri ammateista, ammattikoulutuksesta ja opiskelumahdollisuuksista kerrotaan koululaisille hyvin usein. Suomen kielen viikolla kutsumme aina kouluun Petroskoin yliopiston suomen kielen opiskelijoita, sanoo suomalais-ugrilaisen koulun vararehtori ja suomen kielen opettaja Jekaterina Ivanova.
Vararehtorin mukaan oppilaiden ja opiskelijoiden tapaamiset ovat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kummallekin puolelle. Opiskelijat kertovat muun muassa siitä, miksi he ovat valinneet pääaineeksi suomen kielen, miten he ovat opiskelleet sitä neljän vuoden aikana ja missä työssä he aikovat käyttää kielitaitoaan yliopiston jälkeen.
Yliopiston opiskelija Gratšjova opiskelee pääaineina suomea ja kirjallisuutta. Helmikuun aikana hän on opetusharjoittelussa 7. luokalla suomalais-ugrilaisessa koulussa. Harjoittelussa opiskelija opettaa suomen kielen lisäksi myös venäjän kieltä ja kirjallisuutta.
— Tänä lukuvuonna meille opetetaan myös venäjän kielen ja kirjallisuuden opetusmenetelmiä, ja tieto siitä merkitään sitten päättötodistukseen. Yliopiston jälkeen voin työskennellä sekä suomen että myös venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana, Gratšjova kertoo.
Yliopiston jälkeen Gratšjova haluaa päästä töihin kouluun.
— Nyt minulla on vain teoreettista tietoa suomen kielen opettamisesta. Haluan saada työkokemusta, puhua suomea lasten kanssa, opiskelija tunnustaa.
Yliopistossa Gratšjova on aloittanut suomen kielen opiskelun nollatasosta. Hän opiskelee maksusta. Samassa ryhmässä on opiskelijoita sekä Karjalasta että myös muualta Venäjältä kuten esimerkiksi Voronežista, Jekaterinburgista, Vladikavkazista ja Sotšista.
Koulussa Gratšjova opiskeli pitkänä kielenä englantia, mutta hänen haaveenaan oli opiskella jotakin Pohjolan maiden kieltä.
— Ensin aioin pyrkiä yliopistoon Jekaterinburgiin tai Tjumeniin. Sitten päätin päästä Petroskoin yliopistoon. Karjala sekä mukava ja pieni Petroskoi ovat houkutelleet minut, vaikka aiemmin en ollut käynyt siellä koskaan, Gratšjova paljastaa.
Hänen mielestään yliopistossa on hyväntahtoinen ja mukava tunnelma. Plussana on myös se, että samassa yliopistossa voi saada perustutkinnon ja jatkaa sitten opiskelua maisteriohjelman mukaan.
Opiskelija on isänsä puolelta mansi ja äitinsä puolelta hanti. Hänen kotikaupungissaan mansin ja hantin kieliä luetaan ja käytetään hänestä vähän.
— Hantit ja mansit ovat venäläistyneet paljon. Perheessäni vain mummoni puhui mansia, mutta hänen kielitaitonsa ei siirtynyt muille perheenjäsenille, Gratšjova kertoo.
— Karjalassa alkuperäisten kansojen kulttuuri on näkyvissä. Tämä kulttuuri on omaperäinen, siksi viihdyn täällä oikein hyvin, hän sanoo.
Petroskoin suomalais-ugrilaisessa koulussa kaikki oppilaat lukevat suomea pitkänä tai lyhyenä kielenä. Kiinnostus suomea kohtaan on ollut koulussa suuri jo 30 vuoden aikana.
Kuitenkin koulun jälkeen vain pieni osa oppilaista haluaa saada suomen kielen opettajan, tulkin tai muun kieliasiantuntijan ammatin.
Kymmenesluokkalainen Jekaterina Sokolova sanoo, että kääntäjän työ kiinnostaa häntä eniten.
— Osaan englantia ja suomea. Suuri osa teoksista on jo käännetty englanniksi. Luulen, että englannin kielellä minulla ei ole paljon mahdollisuuksia kehittyä kääntäjänä. Suunnitelmissani on opiskella suomen kielen kääntäjäksi, Sokolova kertoo.
— Haluaisin kääntää teoksia esimerkiksi suomen kielestä venäjäksi ja karjalaksi tai englannista suomeksi ja karjalaksi, tyttö toivoo.
— Koulun jälkeen pyrin Petroskoin yliopistoon, oppilas sanoo.
Oppilas Ksenija Rogova haluaa tulevaisuudessa tehdä työtä tulkkina turistien kanssa.
— Toistaiseksi en voi sanoa varmasti, jatkanko opiskelua koulun jälkeen Petroskoissa vai lähden opiskelemaan Moskovaan tai Pietariin, oppilas sanoo.
Vuorostaan Polina Kirilova on varma, että koulun jälkeen hän jää Karjalaan, opiskelee karjalan kieltä Petroskoin yliopistossa ja tekee työtä kielen parissa. Oppilaan perhe muutti Petroskoihin Karhumäen piirin Paatenen kylästä viime vuonna.
— Perheessäni kaikki puhuvat karjalaa. Isäni osaa kieltä loistavasti. Koulussa opiskelen suomea. Kielet ovat läheisiä, ja karjalan kieli auttaa minua suomen kielen lukemisessa, tyttö vertaa.
Paatenen kylässä Kirilova luki karjalan kieltä kolme kertaa viikossa. Hänen mukaansa kylässä puhutaan kieltä melko paljon.