Karjalaiset runolaulut ja Kalevala-eepos

Karjalaiset runolaulut ja Kalevala-eepos

Mirja Kanerva
21.03.2022
Tutustu runolaulujen ja Kalevala-eepoksen ominaisuuksiin.
Karjalassa laulettiin sankarirunoja Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen matkoista. Kuva on otettu verkosta.
Karjalassa laulettiin sankarirunoja Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen matkoista. Kuva on otettu verkosta.

Runolaulu on Karjalan symboli. Runolaulut ovat kansanlauluja ja vanhaa karjalaista musiikkia.

Runolaulun runo noudattaa runolaulumittaa, eli kalevalamittaa. Kalevalamitta on runoissa käytetty kielellinen mitta. Runon säkeessä on kahdeksan tavua ja neljä polvea. Siis säkeen polvi muodostuu kahdesta tavusta. Polven ensimmäinen tavu on painollinen ja toinen painoton. Kalevalamitan nimi on nelipolvinen trokee.

Kalevalamittaa ovat käyttäneet itämerensuomalaiset kansat eli suomalaiset, karjalaiset, inkeroiset, vatjalaiset, virolaiset ja setokaiset.

Mitta on saanut nimensä Kalevalasta, mutta on se on satoja vuosia eeposta vanhempi.

Tarinat menneestä ajasta opittiin ja siirrettiin jälkipolville laulamalla runoja. Karjalassa laulettiin paljon ja jokaisessa kylässä asui runonlaulajia.

Runolaulujen kieli eroaa puhekielestä. Runokieli synnyttää paljon kielellisiä kuvioita, joita ei arkikielessä käytetä. Runomitta elää vain lauluissa.

Onko Kalevala kansanrunoutta?

Elias Lönnrot kävi Vienan Karjalassa muutamaa kertaa. Hän kävi myös Inkerissä ja Laatokan Karjalassa. Hän tapasi runonlaulajia, kuunteli heitä ja kirjoitti runoja muistiin.

Runonlaulajat tiesivät paljon erilaisia tarinoita. Joskus Lönnrot tapasi samaa juonta toisistaan kaukana olevissa maissa.

Lönnrot keräsi kansanrunoja ja sitten yhdisti monet niistä yhteen runoelmaan, joka sai nimen Kalevala. Elias Lönnrot keksi eepoksen yhtenäisen juonen ja pani vanhat runot järjestykseen. Hän myös sepitti runoja itse, jos piti panna kansanrunot kokoon eikä tallennettuja runolaulun säkeitä riittänyt.

Lönnrotin toinen suuri työ on Kanteletar. Tämä on myös kansanlaulujen kokoelma.

Muutkin runonkerääjät ja tiedemiehet kävivät keruumatkoissa paitsi Lönnrotia.

Karjalaisia runolauluja on tallennettu Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelmaan. Teos on 34-osainen. Siinä on julkaistu kaikki vanhat talteen merkityt alkuperäiset kalevalamittaiset runot.

Nämä runot löytyy vapaasti kalevalaisten runojen verkkopalvelusta SKVR-tietokanta. 

Kuka lauloi runoja?

Entiset runonlaulajat olivat talonpoikia. He olivat samalla kertaa sekä esittäviä että luovia taiteilijoita. 

Kalevalamittaiset laulut säilyivät Karjalan syrjäisiin kyliin. Laulettiin myös Suomessa ja Inkerissä. 

Miksi nämä kansanrunot säilyivät elossa juuri Karjalassa? Syynä voi olla karjalaisten kylien syrjäinen sijainti. Uudet laulut eivät päässeet vanhoihin kyliin, vanhat jatkettiin laulua. Paikallinen väestö oli lukutaidoton, perinteet siirtyivät polvesta polveen suullisena muotona.

Ortodoksinen kirkko oli myös salliva vanhoille perinteille eikä kieltänyt niitä. Eikä pappeja jokaisessa kylässä ollut.

Millaisia runolaulut ovat?

Runolauluiksi voi sanoja laaja määrä kansanrunoja.

Vanhimmat ovat eeppiset laulut, esimerkiksi myyttirunot. Eeppiset laulut kertovat ilmiöiden alkuperästä: maailman, tulen, tammen synnystä.

Karjalassa laulettiin runsaasti sankarirunoja. Ne ovat kertomuksia Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen matkoista ja seikkailuista: kosintaretkestä, sammon taonnasta ja ryöstöstä.

Myytti- ja sankarirunoja lauloivat etupäässä miehet.

Naiset lauloivat lyyrisiä lauluja työn tehdessä, kehtolauluja lasten tuudittaessa ja häävirsiä hääpidoissa.

Joikuja voi myös sanoa runolauluiksi.

Arkielämään läheisesti liittyvät paimenlaulut, työlaulut ja laululoitsut. 

Kaikki nämä vanhat laulut ovat kalevalamittaisia.


SIMILAR ARTICLES
Karjalan Sanomat
Kansanrunoutta kuulee taas Haikolassa
Haikolan historiasta kertovalle reitille asennetaan laitteet, joiden avulla matkustajat voivat tutustua paikalliseen folkloreen. Hanke toteutetaan Karjalan päämiehen rahaston tuella.
Kodima
Tradicionaližed radonmahtod: Ojatin keramik
Ezmäižen kerdan Karjalas avaitihe Ojatin keramikan ozuteluz. Sen avtor om L’udmila Ivanova Piterin agjan Al’ohovščina-küläspäi. Sen tem om omištadud vepsläižele ”Virantanaz”-eposale.
Kipinä
Karjalaisen perehen elämäštä
Ken huomenekšen kulkou kuuvvella jalalla, päivän kahella jalalla, illan kolmella jalalla? Še on ihmini: lapšena skammissa (reikästuulašša) kävelöy ta vanhana šauvan keralla.
Karjalan Sanomat
Luonto ja Kalevala kauhun inspiraationa
Vuottovaaralla kuvataan uusi kauhusarja, joka perustuu Kalevalan runoihin ja tarinoihin.
Karjalan Sanomat
Karjalaisesta saunasta matkailutuotteeksi
Suuri saunatie -hanke säilyttää karjalaisen saunan perinnettä ja kehittää sen pohjalta nykyaikaisen karjalaisen saunan standardin.
Oma Mua
Šelaillen kalenterie piäšet ihmehelliseh Meččolah
Pimiekuušša kaikki halukkahat voijah oštua uuši Meččolan mifologija -etnokalenteri vuuvekši 2023. Painoš yhistäy karjalaista mifologijua, ekologijua ta “Kalevalan” luatimisen istorijua.
Karjalan Sanomat
Uusia hankkeita Karjalan hyväksi
Noin viisikymmentä nuorta Karjalan piireistä oppi tekemään apurahahakemuksia ja keksi uusia aktiviteetteja ja hankkeita Karjalan hyväksi.
Karjalan Sanomat
Luomumehiläishoito houkuttelee
Kerisyrjän asukas haluaa kehittää luomumehiläishoitoa Pitkärannan piirissä.
Oma Mua
Kekri: Mečänisäntä-nuamijo, mie šiut tunnen!
Karjalaini šielu ihaštuu, konša omalla mualla šyntyy neron ta omaperäisyön yhissyš. Še simbiosi hyvin näkyy käsityöammatissa. Juuri šen kautti hyvin tovenperäsešti ta täyvellisešti tulou näkyvih rahvahan kulttuurin ta perintehien yjin.
Karjalan Sanomat
Livvinkarjala tarjoaa lisää mahdollisuuksia
Tänä vuonna Petroskoin valtionyliopisto on mukana yleisvenäläisessä vähemmistökielten kielikilpailussa. Tehtävät koskevat livvinkarjalaa. Kielikilpailun voittajat pääsevät helpommin korkeakouluihin.
Login
Register
Password
Confirm password