Harrastuksesta tuli ammatti
Sortavalasta kotoisin oleva Pavel Partunen teki ensimmäiset elokuvatyöt jo kouluikäisenä, nyt harrastuksesta on tullut ammatti. Hän opiskelee Moskovan elokuvainstituutissa VGIK:ssa ja tekee elokuvia. Marraskuun lopussa hän esittelee Kotielokuvansa yleisölle kotikaupungissaan Sortavalassa.
— Lapsena minulla ei ollut varsinaisesti haaveammattia. Harrastuksia oli paljon, harrastin kaikkea mahdollista kiinnostavaa. Jo leikki-ikäisenä harrastin teatteristudiossa. Sitten olivat KVN ja elokuvaklubi. Harrastukseni sai jatkoa, kun pääsin VGK:iin opiskelemaan kuvaajaksi, nuori elokuvantekijä Partunen kertoo.
Sortavalalaiselta elokuvaklubilta alkoi hänen aktiivinen elokuvaharrastuksensa.
— Viisitoistavuotiaana aloin käydä elokuvaklubilla Serdobol-nuorisokeskuksessa Sortavalassa. Tutustuin Vera Perminovaan, Koti-elokuvan pääsankariin. Meitä ehdotettiin ruokaohjelman juontajiksi, hän muistelee.
He itse käsikirjoittivat, leikkasivat, lavastivat ja kuvasivat.
— Teimme muutaman lähetyksen ja sitten päätimme kuvata jotain omaa. Ehdimme tehdä kolme elokuvatyötä ennen koulun päättymistä, Partunen kertoo.
Koti-elokuvaa kuvattiin Sortavalassa viime kesänä. Keskeiseksi teemaksi siinä nousee ihmisen ja talon välinen yhteys, joka on esitetty paikallisasukkaan Vera Perminovan perheen ja talon tarinan kautta.
— Joka kesä käymme yhdessä Veran kanssa Lambergin kylässä Riekkalansaarella. Siellä on säilynyt Veran isoisoäidin ja isoisovaarin talo. Isoisovaari kuljetti talon kylään yhdeltä Laatokan saarista. Suuren isänmaallisen sodan jälkeen saarelle jäi paljon hylättyjä suomalaisia taloja. Kun alettiin perustaa kolhooseja, kylään alettiin viedä taloja. Näin tämäkin talo joutui Lambergin kylään, elokuvantekijä kertoo.
— Vanhojen esineiden ja tilojen tarinat ovat aina kiinnostaneet minua. Kysyimme Veran sukulaisilta yksityiskohtia tästä talosta. Myöhäiskeväällä vierailimme taas siinä talossa ja silloin ymmärsimme, että talon herättämiä tunteitamme voi esittää taideteoksena.
Silloin heille syntyi idea elokuvasta.
— Koti on jotain enemmän kuin vain seinät ja katto. Koti on erityinen tunne ja mielentila. Elokuva on meidän yrityksemme kuvata ihmisen ja tilan välistä näkymätöntä yhteyttä, Partunen kertoo.
Nyt Pavel opiskelee viidennellä kurssilla. Hänen mukaansa opintojen päättäminen edellyttää suuria muutoksia.
— Viiden viime vuoden aikana minulle on muodostunut tietty elämäntapa, joka ei voi edelleen pysyä samana. Aion kuitenkin jatkaa taide-elokuvien ja dokumenttien tekoa. Koska olen kiintynyt talooni, Sortavalaan ja yleensä Karjalaan, haluan elää ja luoda tässä ympäristössä. Minua inspiroi ja tukee Sortavala, siksi aion jatkaa elokuvatoimintaa juuri kotikaupungissani, hän sanoo.
