Elena Junttila: “Čomii kodvazii pidäy eččie libo vuottua”
– Eräs vuozi tagaperin vastavuimmo sinunke yhtel karjalan kielen kursal Suomen Valamoil. Silloi huomain, kui hyvin sinä pagizet karjalakse da juuri omah paginluaduh. Sanele, kus olet roinnuh da opastunnuh karjalan kieleh.
– Olen rodinuhes Anuksen čupul, Alavozen hierus. Tata minul oli tuukselaine, a maman sugu on Suures Sellispäi. Molletit buabat ei ni maltettu putilleh paista ven’akse, ga täs dielos minun histourii on yhtenjyttyine, kui toizilgi samanigähizil. Meijän koiš lapsienke paistih perehes ven’akse. Sit vaste yliopistos ruohtin ottua oman kielen käyttöh. Konzu piäzin yliopistoh opastumah karjalah da suomen kieleh, kirjukieli vaste rubei nouzemah jalloilleh, meijän legenduarizet opastajat nähtih äijän vaivua sidä kehittäjes.
A paginluadu minul on meijän anukselaine, se vähäzel eruou nygözes kirjukieles. Paistes alamurdehel huomuat, gu enäm on š da ž-iändehii, ga kirjuttajes mostu kirjaindu nägyy vähembi. Grigorii Makaravan sanakniigu on luajittu meijän alamurdehen materjualan pohjal, sie ga kai löydyy w-kirjain moizis sanois kui kuwdam libo kuwlla, muga meil sanotah.
– Puaksuhgo käytät karjalan kieldy omas elokses? Ongo sinul karjalastu paginkanzua?
– Oman mielenluavun mugah olen perinpohjassah karjalaine. Suvaičen meččiä, gostii, ruadua suvaičen sežo, minul on kazvimua, nygöi opin vie leibiä pastua iče. A kielenke on jygiembi... Muamanke emmo voi kumata vahnua tabua, pagizemmo enimyölleh ven’akse, toiči vai kuda-midä mäštämmö, babale pagizen karjalakse, ga baba on voimatoi, ei vastua enämbiä nimidä. Yksikai buabanke “paistes” muamo kohendau minuu, se on hyvä. Minä sanon “Hyvä on pezevyö”, a mama liziäy meijän paginluaduh: “pestäkseh”. Muga sanat jiäjäh mieleh parahite.
Sit meijän omas hierus löydyi suomelaine inehmine, Sirpa Mänty, kudai on opastunnuh vienankarjalakse ylen hyvin pagizemah da kirjuttamah. Hänenke pagizemmo, konzu vastavummo, jogahine omah luaduh, dai hyvin ellendämmö toine tostu.
Kirjutan hyvittelytekstat suomelazile dovarišoile puaksuh karjalakse. Jälgimäzen runozen kirjutin ristintyttärele Islale, kudai on roinnuh sygyzyl.
– Omal sivul Facebookas sinä puaksuh julguat čomii luondokuvii da vie eriže keriät digial’boumah kazviloin kuvii. Kirjutekset kuvih panet karjalakse. Oletgo jo hätken sidä ruadanuh?
– Fotokuvat tuldih elokseh hil’l’akkazin konzugi kymmene vuottu tagaperin. Huomain, gu muan, mečän, ilman da vien vägi da ilmivöt avavutah minulleni parembi, konzu olen fotokameranke. Sit maltan pyzyö yhtes kohtas da tarkailla luonduo. Čoma kuva roihes, konzu päiväzen suvas azettuu kukkazen terälehtyön tuakse libo kižuau aldoloinke... Nämmii kodvazii toiči pidäy eččie libo vuottua.
En musta, kui tuli idei karjalankielizes digi-gerbuaries. Karjalankielizet kazviloin nimet ollah ylen čomat. Facebookan Karjalankieline flora -kanzivos on enimyölleh vai diikoloin kazviloin, tuhjoloin da puuloin nimii. Tävvendän sidä ainos, konzu kuvah puuttuu migi uuzi kukkaine libo kazvi. Olen zavodinnuh sen luajindua mulloi kezäkuun allus, nygöi sie on jo läs 60 kuvua.
– Ongo jygei löydiä kazviloin karjalankielizii nimilöi? Kusbo ečit niilöi? Voitgo sanuo, mittumat niilöis nimilöis tiezit jo ennepäi da mittumat pideli eččie? Oletgo iče luadinuh kazvisanastuo?
– Nimet lövvytäh hyvin Fauna- da florasanasto -sanastokniigas, kudaman on kerännyh L’udmila Markianova. Voi vai diivuija, kui se inehmine on ehtinyh luadie muga äijän oman kielen kehitändäh näh. Ylen puaksuh sanakniigas on vai lajin piänimi, sanommo hoš barčoidu. A eriluadustu suolaheiniä on läs 150, syödäviägi piäle kymmendy, nämmil kaikil on omat nimet, a minä enhäi ole nimittuine botaniekku, sih pidäs kerätä oma azientundijoin joukko, kudai kehittäis ielleh L’udmila Markianovan sanakniigan sanastuo.
Moizien tavallizien kazviloin nimet, kui šiiloi, kanabro libo must’oi tiettäväine tiezin jo lapsennu, sit on moizii nimii, kudamii panin mustoh opastunduvuozil, sanommo hoš imiččy libo rauduheiny, a sit on suuri joukko moizii kazviloi, kudamien nimet tiezin vaigu suomekse – kuz’manhattu da veronika ollah moizet.
Tiettäväine, himoittas, gu kaikil kazviloil dai elättilöil olis oma karjalankieline nimivariantu. Konzu niemie ei lövvy, kačon, kui sanotah toizis sugukielis, suomekse da estouniekse, mittuine on tiijolline nimi latinakse, nämmii yhtistäjen opin ehoittua omua variantua, ezimerkikse on ylen čomat štanajalgazet, kudamien nimi suomekse on “metsäimarre”, “korpi-imarre” da “kallioimarre”...
Ližiä lugekkua “Omas Muas” 10. kevätkuudu
