35 vuoden taival – Oma Pajo juhli näyttävästi
Marraskuussa Oma Pajo -kuoro juhli 35-vuotista taivaltaan. Karjalan kansallisen teatterin näyttämöllä järjestetyssä juhlaillassa kuultiin kuorolaisten ja yleisön suosikkilauluja. Konsertti oli saanut nimekseen Pajuo syväimes kannan.
Vuosien varrella kuoromme on muodostanut rikkaan ohjelmiston, joka käsittää yli 150 teosta: perinteisiä, kansanomaisia ja tekijöiden lauluja karjalaksi ja suomeksi sekä karjalaisia kansantansseja ja -leikkejä.
Kuoro aloitti toimintansa vuonna 1990. Siitä lähtien jokainen meistä, kuorossa laulavista, on kertonut laulun kautta oman elämäntarinansa.
Minun kuorotarinani alkoi vuonna 1997, mutta muistan edelleen ensikokemukseni kuoron kanssa. Harjoitusta veti silloin Svetlana Gretskaja. Kuoron jäsenet olivat äänekkäitä, energisiä ja innostuneita, he lauloivat laulun toisensa jälkeen, kun minä istuin sivussa kuuntelemassa kuoroa ja vähitellen uppoutuen karjalaisen laulun taianomaiseen maailmaan.
Lapsuudestani tuttuja ja minulle tuntemattomia lauluja esitettiin harmonikan säestyksellä tai a cappellana. Kuorolaiset loivat kansallisen musiikillisen tilan, joka oli täynnä lämpöä, iloa ja inspiraatiota.
Silloin tunsin sävelmien pehmeyden, karjalan kielen foneettisen värityksen ja melodisuuden. Monta vuotta myöhemmin kävijät usein kiittivät meitä ja kertoivat, kuinka kuoron esitys oli antanut heille positiivista energiaa. Luulen, että heidät, kuten minutkin ensi kertaa, lumosivat kotisävelmät ja karjalan kielen musikaalisuus.
Siitä lähtien olemme laulaneet monia lauluja yhdessä, mutta nyt haluan puhua niistä lauluista, joita kuorolaiset itse ehdottivat esitettäviksi konsertissa.
Juhlaillassa kuultiin lapsuudestamme tuttu Kazvatti, joka on säilynyt kuoron ohjelmistossa jo vuosia ja jota sekä kuorolaiset että yleisö rakastavat. Alun perin Ivan Ljovkinin kirjoittama laulu on saavuttanut nopeasti laajan suosion ja karjalaisten rakkauden, ja siitä on tullut kansanlaulu.
— Laulua pidetään suosikkina, kun se tulee mieleen yksinäisyyden ja onnen hetkinä tai juhlapöydän äärellä. Taajamassamme, Jouhivaarassa, lauloimme oman versiomme Kazvatti-laulusta. Lauloimme tunteiden purskahtaessa, kyyneleet silmissä, kuin olisimme valittaneet, Jelena Fokina muistelee.
— Kuulin Kazvatti-laulun kauan sitten vielä lapsena. En tiennyt silloin, kuinka kohtalokas se olisi minulle, Valentina Toivonen lisää.
Illalla laulu esitettiin Klara Stasjukin kuorosovituksena.
Lähes jokaisessa konsertissamme kuulee Štšukinin Se on Karjal -laulu. Meille siitä on tullut ilmaus loputtomasta rakkaudestamme kotimaata Karjalaa, sen kauneutta ja loistoa kohtaan.
— Me, karjalan kielen kurssien oppilaat, kuulimme tämän laulun venäjäksi ja päätimme kääntää sen karjalaksi. Aktiivisimmin siihen osallistui Zinaida Dubinina, kuoroveteraani Alisa Gubareva muistelee.
Siitä lähtien monet kansalliset yhtyeet ovat esittäneet laulua karjalaksi. Sen ansiosta, että kansainvälisellä Kalitka-festivaalilla laulua esitettiin useasti, laulusta on tullut ystäviemme, Tverin karjalaisten, ja erityisesti Tolmatšin kylän asukkaiden, suosikki.
Yhtyeen ohjelmiston suurimman osan muodostavat sekä ammatti- että amatöörisäveltäjien laulut.
Kuoron laulu Smiettizin, jonka on kirjoittanut Gavrilov Vladimir Brendojevin sanoihin, on kuoron erityisen rakastama. Sen esittävät naiskuorolaiset. Siitä huolimatta kappale on aina ollut musiikillinen "herkkupala" miessolisteille, mikä on täysin luonnollista, koska Brendojev teoksessaan kertoo rakkaudesta omasta näkökulmastaan.
— Laulu Smiettizin muistuttaa minua vanhemmistani, heidän ystävällisestä ja hellästä suhtautumisestaan toisiaan kohtaan. He olivat yhdessä lähes 50 vuotta. Kylminä talvi-iltoina isäni korjasi huopasaappaita ja äitini kehräsi villaa. He istuivat vierekkäin ja lauloivat sydämestään, Larisa Utkina kertoo.
Juhlakonsertissa kuultiin myös moderneja sovituksia karjalaisista periteisistä lauluista, kuten esimerkiksi Utkoine, Gavroi da Ogoi ja Čun-čuru-ru.
Jokainen kuoronjohtaja kohtaa aina haasteen, mistä löytää uusia lauluja. Olemme löytäneet ratkaisun. Aloimme itse kirjoittaa kappaleita karjalan kielellä. Laululla Tyttö-rukkazet, joka ilahdutti yleisöä juhlakonsertissa, on epätavallinen historia. Se esitettiin ensimmäisen kerran kansainvälisellä Sinä, Venäjä, olet sydämeni ja lauluni! -kansantaidefestivaalilla Lipetskissä vuonna 2022.
Ehtona oli esittää Mistjukovin laulu. Valitsimme laulun Zorenka. Tein kuorosovituksen ja Anna Usova käänsi sen karjalaksi. Uusi laulu sai nimekseen Tyttö-rukkazet. Se sai erikoispalkinnon omaperäisestä tulkinnasta. Nykyään Tyttö-rukkazet on yksi kuoron suosikeista.
Kuoron suosikit, laulut Karjalan nuori tyttöine ja Olin eklein Lumimuassa myös esitettiin illassa. Näissä sisällöltään, luonteeltaan ja murteeltaan erilaisissa lauluissa kuulee karjalan puheen musiikkia.
Kuoron konserteissa on jo vuosia esitetty yksinlauluja. Juhlakonsertissa Sergei Jevstafejev esitti uuden, Koukkusen kappaleen Karjalani. Kuoron VKontakte-sivun käyttäjien pyynnöstä Nikolai Karpin esitti tunnetun suomalaisen kansanlaulun Rulla.
Kuoro esitti myös kuoronjohtajansa Tatjana Zaitsevan sovittaman suomalaisen kansanlaulun Yušši ja Ljovkinin kappaleen Yksi tietto.
Etnomusikologi ja kuoron säestäjä Radis Gainijatov esitti lauluimprovisaatioita ja soitti perinteisiä karjalaisia soittimia.
Kirjoittaja on Oma Pajo -kuoron entinen johtaja. Jutun voi kokonaisuudessaan lukea karjalaksi täältä.
Suomeksi jutun on kääntänyt Anna Umberg.
