Vuokkiniemi juhli 403-šyntymäpäivyä
Kyläpruasniekan ohjelmašša oli karjalaisie ta venäläisie lauluja, tanššija, runoja, teatteriesitykšie, muasteri-oppija, kešämökkien kukkavihkojen kilpailu ta toisie kulttuuritapahtumie. Rahvahan kisojen järještäjinä oltih Kulttuurikehitykšen keškuš ta Kylätalo.
‒ Pruasniekan joka vieraš šai paissa karjalakši kielilaboratorijošša, tiijuštua uušie šanoja, arvata arvautukšie ta šuaha mustolahjoja. Lavalla esiinnyttih Kylätalon folkloriryhmä “Kataja”, Karjalan kanšanyhtyveh “Hete” šekä artistat Koštamukšešta ta Garmonija-kirjallisušpirtin runolukijat, šanottih pruasniekan järještäjät.
Ončintalon viereššä oli järješšetty karjalaistyylini valokuvapaikka, jarmankka, lapšien leikkikenttä, teltta, missä opaššettih šitomah kukkašeppelehie. Vierahie kostitettih Kala- ja marjapojat -yhtijön tuottehilla ta Viena-šeuran sriäpnillä.
Pruasniekan aikana vierahat šuatih kävellä opašretkellä Vuokkiniemen istorijalliseh ošah ta pelata kyykkä-pelie.
Pruasniekan kaunehimpana tapahtumana tänä vuotena oli kešämökkien kukkavihkojen kilpailu. Šiih šuatih ošallistuo aikuhiset ta lapšetki. Arvoštelijat šuatih erilaisie kukkavihkoja kešämökkikukista, meččäkašviloista ta kuivista heinistä. Arvoštelijat annettih erikoista huomijuo Viena-šeuran kukkakokomukšella, še oli luajittu Jemel’a-kiukualla. Aikuhisien kešen ta lapšien kešen kilpailujen voittajat šuatih kallehet lahjat pruasniekan sponsoriloilta.
Pruasniekašša kunnivoitettih kylän kunnivoeläjie ta päivänšankarija. Koštamukšen kaupunkipiirin sosialikyšymykšien piämiehen šijahini Natalja Korol’ myönti heilä kunnivokirjoja. Muistolahjoja annettih kylän šakkiklubin ošallistujilla.
Illalla Vuokkiniemen eläjillä oli järješšetty tanššijaiset.
Perintehien mukah Il’l’an päivänä oli vihma, ka še ei häirinnyn viettyä pruasniekkua hyvällä mielellä.
Il’l’an päivän kynnykšellä Vuokkiniemen runokyläššä Čärkkä-paikalla piettih uuvven muistomerkin juhlalliset avajaiset.
Muistomerkin luatimisen idejan taričči kylän aktivisti, kombinatin piäkaivošmuasteri Sergei Zarukin. Muistomerkin luati Vuokkiniemen muasteri Aleksandr Lesonen. Hiän käytti tal’kohlorit-kivie.
‒ Muistomerkin ašettamini on hyvä esimerkki valtijon ta yhteiskunnan yhteisruavošta šekä projektin kannatukšešta bisnessin puolelta. Kantele oli ašetettu Severstal’-yhtijön avulla. Kivikannel yheššä kivijalan kera painau yli nellä tonnie, kirjutti omalla VK-šivulla Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministeri Sergei Kiseljov.
Tutkija Tatjana Berdaševa korošti, jotta viisikielini kantele oli šuosittu näillä alovehilla.
‒ Šemmosen šoittimen vuotena 1870 šuomelaini tietomieš ta musiikkitutkija A. A. Borenius ošti runonlaulajalta ta kantelešoittajalta Ontrei Maliselta. Ontrei oli yhtenä šuurimmista runonlaulajista, kumpasien nimet šäilyttih istorijašša. Maliselta runoja kirjutti iče Elias Lönnrot. Ontrei Malisen luatima viisikielini kannel otettih Šuomen kanšallisen musejon kokoelmah, ka monta vuotta oltih šitä mieltä, jotta kantele kato, šaneli Tatjana.
Avajaisissa oli Koštamukšen kaupunkipiirin piämieš Sergei Novgorodov, tavaratuotannon johtaja – konsentrattien ta pellettien tuotannon johtamisen piällikkö Mihail Kondrakov, karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenie, Kataja-folkloriryhmä ta paikallisie eläjie. Huomuan, jotta Vuokkiniemen eläjät iče valittih iäneštämällä paikka karjalaisella kanšanšoittimella.
Muissutan, jotta kantele oli luajittu Arhippa Perttusen fondin Julija Filippovan johtaman projektin “Kotimuan voima” rajoissa. Viime vuotena še šai Karjalan piämiehen fondin grantin. Muistomerkin ašettamini mäni Severstal’ ta Karel’skii okatiš -yhtijöjen kannatukšella.
