Voinan lapset

Voinan lapset

Jelena Ruppijeva
14.12.2022
Talvikuun allus Pienes Sellis rodivunnuh Jevgenija Ruppijeva täytti 85 vuottu. Inehmine kuuluu sih sugupolveh, kudai on kestänyh Suuren Ižänmuallizen voinan da jygien voinanjälgehizen nälgyaijan.
Jevgenija Ruppijeval on kaksi lastu da viizi bunukkua. Kuvas häi on poijan poigulapsienke. Kuva: Jelena Ruppijeva
Jevgenija Ruppijeval on kaksi lastu da viizi bunukkua. Kuvas häi on poijan poigulapsienke. Kuva: Jelena Ruppijeva

Sidä aigua Jevgenija Ruppijeva mustau hyvin, hos oli vie pienenny tyttözenny, konzu sytyi Suuri Ižänmualline voinu. Hänel oli kaikkiedah kolme puolenke vuottu igiä. Muamah – Marija Barišnikova (Lekkojeva) yksinäh kazvatti tytärdy. Jevgenijan kaksi sizärdy, vahnembi da nuorembi, kuoltih pienete. Tuattah – Jegor Barišnikov vuvvennu 1939 otettih Talvivoinale da ei olluh hänes nimittumua viestii, kunne on kuadunuh, perehes tässäh ei tietä. Silloi Pienes Sellis enimis taloloispäi otettih mužikkua Talvivoinale, erähät ei tuldu järilleh. Omua tuattua Jevgenija Jegorovna sendäh ei musta.

Suuren Ižänmuallizen voinan allettuu pereh lähti pagoh, ga loitokse ei ehtitty ajua, heidy järilleh kiännytettih omah hieruh.

– Meile hebo annettih, sit meijän lomut pandih delegäh, mi puutui, ei äijiä pandu. Died’oi meidy nämmien lomuloin piäle istutti da nuoril sidoi, ajoimmo Päčylepäi, rahvas sinne pajettih barakkoih. Huondeksel sit tuldih lehmienke mama da baba. Sie emmo hätkie olluh, järilleh tulimmo. Vahnat rahvas musteltih, konzu suomelazet tuldih, “Hyvää päivää! Hyvää päivää!” kirruttih kaikile, tervehytty luajittih, a meijän ei ellendetty. Sanottih, mittuine hyvä päivy on, ku paha päivy on, mustelou Jevgenija Jegorovna. 

Voinan aigah Pienes Sellis enimis talolois elettih suomelazet, Barišnikovien talois liennego nelli hengie olluh. Lamberos, Kuittizen lähäl, suomelazil oli vojennoi čuasti, hyö joga päviä käydih sinne. Hierus karjalazienke hyö oldih hyvin, eigo koskiettu, eigo abeittu nikedä.

– Mille jäi mustoh, se oli talvikuul vuvvennu 1941. Meijän hierus 31. talvikuudu on Medousii, a Suures Sellis on Veden’n’u 4. talvikuudu. Mama pastoi piirualoi – päppii ehtäl. Pruazniekkua vaste ainos pastettih piirualoi – päppilöi , a huondeksel jo šipainiekkua palavua. Päčči lämbii, silkeskie meile tuldih suomelazet, en tiijä, mi hengie oli, senčoi oli täyzi, uksi avattih kahtalleh. Mama sanoi: “Mene gorniččah”. Uuttu Vuottu vaste tuldih. A sit tossupiän kävyimmö Andrejevilluo. Sinne tytöt käydih pruazniekoinnu, kluubuahäi ei olluh, konzu kengi laski heidy bes’odal. Menimmö sinne, rahvastu oli täyzi perti, saldatat suomelazet oldih. Laučat oldih ymbäri, a laučal seizoi mužikku da soitti. A kaikin lattiel tansuittih, meijän tytöt dai suomelazet, jatkau paginua inehmine.

Meile hebo annettih, sit meijän lomut pandih delegäh, mi puutui, ei äijiä pandu. Died’oi meidy nämmien lomuloin piäle istutti da nuoril sidoi, ajoimmo Päčylepäi, rahvas sinne pajettih barakkoih.
Jevgenija Ruppijeva, Petroskoi

Jevgenija Jegorovna mustelou, ku voinan aigua nälgy ei olluh. Rahvahal oli vie endisty zuapastua. Pandih kartohkua, iče kylvettih ruistu libo nižuu. Jauhot oldih omat, niilöi jauhottih iče. Barišnikovil oli oma kivi kois, heijän luo puolihieruu kävyi jauhomah. Pienes Sellis oli kaksi libo kolme kivie, sit hierulazet käydih toine toizelluo jauhomah.

– Meil lehmy oli, kanua, lammastu. Lehmät oldih kaikil, enne en musta, ku lehmiä ei olis talois. Omat maijot jogahizel oli. Kel oli suuri pereh, toinah oligi nälgy, ga myö olimmo mamanke kahtei. Meile täydyi. Jällel voinua jo oli nälgy. Mustan, sammaldu käydih kiškomah, kuivattih da jauhottih sidä, sit pandih näppine jauhonke pastajes. Konzu heiniä ei täydynyh, lehmii ollel syötettih. Hyvä, kel olgie oli. Lehmät sit keviäl lähtietäh pihale, odva kävelläh, mittuine sit maido, vähän annetah, sanelou Jevgenija Ruppijeva. 

Suuri abu hierulazil oli maijon da jäiččien myöndäs. Niilöi käydih myömäh Lamberoh suomelazile. Lähtöy kentah yksi, ottau omat maijot da rinnal eläjängi, sit siepäi tuou dengua, mi annetah. Suures Sellis laukas ostettih zuaharii, čuajuu, suolua, dostalit kai oldih omat.

– Sovas oli paha. Maijot suomelazet otettih, pidi miltahto maksua, sit sovatgi annettih. Mustan, mama yhten kerran tuli stuulanke siepäi. Sit ken suappait andoi, ken kuadiet, ken aluspaijat – net oldih valgiet, plotnois kangahas ommeltut. Mustan, mama riičči, oligo se paidu, da mille jupkan ombeli. Valgiedu jupkua et pie, sit se mujutettih. Sobua lapsile pidi, muretahhäi, sit rahvas nämmii otettuloi sobii da suappailoigi ommeltih uvvessah. Ga sit suomelazet ruvettih nakažimah, sovat nähtih ku oli uvvessah ommeltu.

Myö konzu ajoimmo Videleh, mamal oldih suappait jallas niilöis annettulois ommeltut. Meijän died’oi ombeli. Mille jäi mieleh, konzu vuotimmo Lamberos poujezdua stansiel, sie divanat suuret puuhizet oldih zualas, sit mama jalgoi yhtyttotu peitteli, štobi ei nähtäs. Mille sanoi, seizo iespäi, minä seizoin, seizoin dai väzyn seizojes, en tiedänyh, midä häi peittäy, eihäi mille sanonuh, mustelou inehmine.

Voinan aigua Pienes Sellis kolhozu ei ruadanuh. Škola oli Suures Sellis, kuulužas Dubrovinan talois. Sinne käydih opastumah lapset Pienes Sellispäi dai Ulvanalpäi. Opastus meni suomen kielel da opastajinnu oldih suomelazet inehmizet. Oldih hyö srougoit, puuhizil ozuttimil terväh annettih opastujile sormii myöte.

Sovas oli paha. Maijot suomelazet otettih, pidi miltahto maksua, sit sovatgi annettih. Mustan, mama yhten kerran tuli stuulanke siepäi. Sit ken suappait andoi, ken kuadiet, ken aluspaijat – net oldih valgiet, plotnois kangahas ommeltut.
Jevgenija Ruppijeva, Petroskoi

Pienes Sellis bojuloi ei olluh, meigäläzet tankat ajettih vai hierun kauti silloi, konzu suomelazet ruvettih pagenemah.

– Meil hieru täyzi oli tankua, konzu piästettih Sammatustu. Suomelazet juostol nel’l’uttih pagoh. A Van’a (toim. Jevgenijan ukko) musteli, heile lapsile sanottih: “Mengiä kuoppah, a ku ruvetanneh ambumah.” Suomelazet jo juostih pagoh. Yksi tuli, granuattu käis oli. Sanou toizele, hyö kahtei oldih: “Lykkiän granuatan, sie lapset ollah.” Toine sanou: “Oletgo tolkus? Siehäi lapset ollah, nikedä ei ole.” Hyvä, ku toine oli, eiga heijät sinne tappanus. Kaikenjyttymiä oli, mustelou Jevgenija Ruppijeva. 

Konzu ruvettih piästämäh Sammatustu, rahvas Pienes Sellispäi kui voinan allusgi lähtiettih pagoh.

– Mama silloi bufietan mikselienne tašii ogrodah, dedkan jätti pertih. Duumaičči, a ku kodi libo hieru palau. Hieruspäi kaikin pajettih. En tiijä, mi päiviä olimmo pavos, emmo hätkie olluh. Päivy libo kaksi proidi, sit kenenlienne died’oi tuli da sanoi: “Akat, ottakkua lapset da hakakkua kodih, hierus jo ollah omat. Kaikin itkuh, itkiettih, itkiettih, mustelou voinan loppuu inehmine.

Voinan jälles Jevgenija Ruppijeva rubei käymäh školah. Enzimäi opastui Suures Sellis, sit Kuittizes da omas hierus. Opastumah seiččemendeh kluassah pidi jo lähtie Anukseh. Elettih sie internuatas, huogavopäivikse vai käydih kodih. Anukses valdivo vuograi opastujile erähän perehen taloin, sie elettihgi Pienen Sellin opastujat.

Kai opastus silloi školis meni suomen kielel, ven’an kieldy opastettih vierahannu kielenny. Seiččemen kluasan opastundutovendusgi Jevgenija Ruppijeval on suomen kielel. Školan jälles oppi neidine piästä opastumah Sordavalah agronoumakse, ga ei voinnuh, ven’an kieldyhäi putilleh ei maltanuh. Rubei ruadamah sit omas kolhozas, sinne nuorii tyttözii vuotettih ylen äijäl. Konzu tiijustettih, ku erähät ei piästy opastumah, kai kirjutettih Sordalalah, gu kiirehel tuldas kodih, peldoruadoloih pidäy ruadajua.

Jevgenija Ruppijeva rakkahal mustelou endisty elaigua. Nämmä paginat da omale kodirannale nygözet ei puaksut käyndät lämmitetäh vačan. Äijän vie midä vois juohatella da sanella inehmine. Paginua rodies, kui rodies uuttu tuliedu kirjutustu.

ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Karjalan Sanomat
Vadelmantuotanto siirtyy tunneleihin
Valtion tuki vauhdittaa aunukselaisen yrittäjän vadelmantuotannon siirtymistä muovin alle.
Oma Mua
Runot jiähäh nykytärkeiksi täh päiväh šuaten
Karjalan kanšojen yštävyštaloššä mäni Karjalaiset runot – rahvahan kulttuurikoodin pohja -seminari. Šemmosie seminarija vietetäh jo nellä vuotta, ta käsiteltävie aiheita aina löytyy.
Oma Mua
Paasonvuaru – Spuasanvuaru
Paaso, Helylän rinnal olii aiga korgei mägi on tulluh kuulužakse turistukohtakse. Sen nimi toven on aiga vaigei arbaitus.
Karjalan Sanomat
Tutkimusmatka rikastuttaa murrekarttaa
Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijat lähtivät Tverin alueelle keräämään karjalankielistä aineistoa VepKar-korpusta ja äänitearkistoa varten. Matka on järjestetty Venäjän maantieteellisen seuran tuella.
Kipinä
Tilkuine
Kerdomuksen personuažu sanelou omas matkas buabanke meččäh.
Karjalan Sanomat
Itsenäinen Itä-Karjala oli Suomen projekti
Historiantutkija Denis Popovin mielestä separatistisen Karjalan väliaikaisen hallituksen perustaminen oli osa valkosuomalaisten interventiota Itä-Karjalaan. ”Itsenäisellä” Karjalalla Suomi halusi toteuttaa aluevaatimuksensa Venäjälle.
Oma Mua
Kanšallisien kirjallisukšien kehityštä käsiteltih Moskovašša
Moskovan Ruškiella aukivolla X kirjafestivalin rajoissa oli pietty Kanšallisien kirjallisukšien festivali. Kirjailijat ta runoilijat šekä kielen ta kulttuurin aktiiviset šäilyttäjät tultih festivalih, jotta tutuštuo toini toiseh.
Karjalan Sanomat
Runolauluista pohja luoville toimijoille
Vanhat karjalaiset runolaulut ovat innostuksen lähde säveltäjille, laulajille, tutkijoille ja muille luoville ihmisille. Esimerkkejä siitä kerrottiin seminaarissa.
Karjalan Sanomat
Yöttömät yöt valoisaksi aluksi
Karjalassa pidettiin ensimmäiset mönkijäcrossin mestaruuskisat. Kilpailemaan saapui lapsia ja nuoria Karjalasta, Pietarista ja Belgorodista.
Karjalan Sanomat
Elämäni polku on merkkiteos Karjalan kirjallisuudessa
Se edustaa tuoretta 2000-luvulla esiinnoussutta autoetnografista tutkimustapaa, jossa tutkijan omat kokemukset ja niistä kirjoitetut muistiinpanot muodostavat keskeisen aineiston.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль