Vladimir Brendojevan Uuzi vuozi
Vuozi 2026 Anuksen piiris on ilmoitettu Vladimir Brendojevan vuvvekse. Uskon, se andau uvvet tiijot da innostukset kaikile runoilijan tevoksien ihailijoile.
Erähät pietäh Vladimir Brendojevua vahnan liygiläzien kielimurdehen da elaijan suvaiččijannu da kehittäjänny. Et vastusta, tundemattomua sanua hänen runolois löydyy, ga Rastavu-sanua dai sen pruazniekan mainičendua sie ole ei, kui toizilgi Jumalattoman nevvostoliiton aigazil kirjuttajil. Silloi tavallizel rahvahal oli talvel vai yksi Uvven vuvven pruazniekku. Kui Vladimir Jegorovič kirjuttau runos “Talvi” (Lumi lendäy höyhenenny…), se pruazniekku on ainavo ilo atkalan talven aigah:
rodiau vesselembi.
Uskot: tulii vuozi andau
ozua, elua, lembiä.
Piädykauti Uvven vuvven “aihostandoih” on ilmoitettu pitky Uvven vuvven toivomus -runo, kuduah runoilii keräi kai, midä vai voinnus silloi toivottua joga “sovetskoin” pruazniekan aloh. En voi toven sanuo, ga on moine mieli: tämä on kirjutettu kenengi omahizen käskyn mugah. Ga nerokas kirjuttai maltoi azuo hyvittelendän vesseläh da čomah luaduh. Algavuu runo kyzymysvirkehes kučundusananke: “Midä sinä meijän kodih, Uuzi vuozi, tulles toit?” Nenga liirine piähengi vastuau eriluadustu gost’ua. Ielleh on myös kyzymysvirkeh, buitegu runoilii kodvazekse azetui, duumaiččou: “Kuibo arbuat — midä rodiau?” Arvata on jygei, ga voibi azuo valličus: “Hyviä ainos toivua voit”. Se rivi vuidii gu sananpiä da käsky kaikile toivottajile.
Ielleh mennäh joga pruazniekkah pädijät toivotukset silloi dai nygöigi: “Hyvä sobu keskinäine olgah kanzoil kogo muan”, “Toivon ozua, pitkiä igiä, toivon aigua rauhažua”. Vaigu ei sua ellendiä, mindäh on “Abei, ku ei pajo päinne teile Uvven vuvven yön”. Ollougo se pajo, kuduan häi keksii piädykauti sikse pivokse? Vai hänel on pahamieli, konzu ristittyöt Uvven vuvven yöl ei pajateta da ei ihastellahes? Se voibi ellendiä jogahizel omah luaduh.
Kiinnitetäh mieldy runoilijan libo hänen liirizen piähengen eriluaduh ilmoitetut mielet, kuduat, onnuako, oldih piäs äijil, ga eibo jogahine ruohtinuh sanuo. Minun mielii myö, Brendojev kirjuttau net muheloittajen. Sanommo, kenbo ei toivota perehsobuu, ga kuibo se voibi luadie? Toinah nenga: “Olgah naižes vähem vigua, anna mies ei viinua juo”?
Kaikkii varaittau mintahto loppu. Yhteh palstah Vladimir Jegorovič pani “tävven keräzen” loppuu dai kui niis omaluaduzesti piästä:
Lopeh huoli, hädävys,
Konzu vahnus eččiä oppiu,
Anna lövvä ei nikus.
Kaikis suurembat toivotukset tavallizesti ollah kiini lapsis. Runoilii kaččou edehpäi – lapsien tulieh elaigah, da sydämeh – gu lapset kazvettas putullizennu da ozavannu. Tyttärile toivottau “neruo käzis, mieldy piäs” da ku löydys “oma aimo mies”. Toivotukset brihaččuloile ollah kovembat – anna kazvetah vahnembien “turvakse”, “anna higi, talmat tutah”. Runon lopul myös on kaksi rivie tavallistu ilon da ihalmon toivotandua. Ielleh eriluaduine “olgah lämmin talven vilul”. A se voibi olla vai, konzu rahvas omal vastuonalazel sydämel, suvaičuksel, hyvil ruadoloil lämmitetäh viluu ilmua. Ei sudre jälgimäine rivi on “Uuttu vuottu vuottau mua”. Miksebo? Ga anna kai mual uvvistuu da roih vie parembakse. Kui parahien kirjutuksien lugijes on himo uvvessah lugie nelläs rivi: “Hyviä ainos toivua voit”.
Vie yksi Vladimir Brendojevan runo Uudeh vuodeh niškoi “Kuuzahazen kodih toimmo…” on ylen kodikas. Minun mielii myö, se on lapsien mielih, tunnustuksih, elaigah niškoi. Enzimäine mielikuva ozuttau kuuzahazen moizennu suurennu, levienny, sagieloin havvuloinke, ga “pertis meččäh kävvä voimmo”. On kuvattu, mittuzil bobazil čomendettih kuuzi. Runoilii käyttäy diminutiivujuondehii: käbysuomuot, oravaine; geminuattoi: toimmo, čomendimmo, voimmo, kullattuu, yllyttih, kikettäy, pakkašukko, rikittäy, vuottele. Net azutah tekstu helevembäkse da lapsih niškoi pädijäkse. Jälgimazes strofas mielet ollah ihan lapsile sanottavat:
Uuttu vuottu vuottele.
Pakkašukko lahjat jagau…
Eule maksuu muatule.
Ga kieldo ei ole tovelline, on šuutkahine, sendäh ku iänet, kudamien keskes on vägitukku diftongua da pitkiä vokalii, kuvitellah uinotandua da tuhun ulvondua.
Parahih runoloih kuuluu “Kuspäi tulou Uuzi Vuozi?”, kudai on painettu joga livvin kielen opastuskniigah. Sen minä sellitin Kyzymysvirkehet Vladimir Brendojevan Runolois lapsile -kirjutukses, kudai on painettu Taival-almanakas 2025.
