Viidan: uuzi sellitys vahnale nimele
Karjalan TV:n Lähtin minä Läkköiläh -programmu täyttäy 25 vuottu. Vahnan lyydiläzen Viidanan kylän nimen myö sellitimmö enzimäzenny sendäh gu sie ollah kuulužan paikananimistöntutkijan lyydiläzen Nina Mamontovan juuret. Nygöi tuaste kiännämmö aižat Viidanale, sendäh gu 25 vuvves paikannimistöntutkimus on äijäl siirdynyh edehpäi da kylän nimele löydyi uuzi sellitys.
Viidanan kylä on Petroskoin lähimäine karjalaine kylä. Linnaspäi matkua sinne on vai vähästy enämbi 20 kilometrii. Kylä on aiga pitky, se on sijoitunnuhes Šuojunjoven mollembal rannal. Viidanah kuuluu puolikymmen pienembiä kylästy.
Viidanah kuulujil endizil kylil on kaksin nimilöin — yksi karjalaine da toine ven’alaine. Matkannemmo Šuojunjogie myöte alavirdah, ga enzimäzenny, ylembä toizii, on Yläižagd’ libo Kuz’minskaja, sit tulou Pogoste da Viäčyrde, Pogosten vasturannal on Yličči, Antuševskaja, da alimaine kylä on Alažagd’a — Nižnije Vidani. Kylät Viidanal mainittih Oniegujärven viijendeksen verokirjois vuvvennu 1563.
— Nygyžet nimet ses aigaspiä tuldih meile. Ennevahnas Kuz’minki sanuttih ven’akse, a karjalakse sanottih Yläižagd’. Se on Šuojund’ogen randas. Ezmäine kylä tulou, šentäh Yläižagd’. Ven’akse nimi oli Kuz’minskaja, šentäh što mitte Kuz’ma oli, Kuz’man lapset täs elettih, Kuz’man rodu täs eli. Sentäh i nimi oli Kuz’minskaja ennevahnas, sellitti vuvvennu 2000 paikannimistön tutkii Nina Mamontova.
Alažagd’a, Pogoste da Yliččigi ollah ičestäh selgiet nimet. Alažagd’a on alembi kaikkii toizii, Pogostal oli kirikkö da kyläs keskus, Yličči on yliči, poikki joves. Yliččii ven’akse sanotah Antuševskaja. Nygöi se on uuličan nimenny. Täh nimeh on jiännyh kylän algueläjän nimi Antuš, Ontufii libo Antufii, kudai on roinnuh miehen nimes Jeut’uhii. Muite muis on Viäčyrde, tämä oudo nimi on vähilleh kogonah unohtunnuh.
— Tämä on vähäzel kummakas nimi. Viljo Nissilä on oppinuh sellittiä sen sih luaduh, ku nägi sit syrde-sanan, sen toizen ozan. Syrde on korgiembi kohtu, pieni mägi, mäin ladvu, mäin piä. Tämä vois olla muga, ga nimen enzimäine oza on jiännyh sellittämättäh. Sit on tapahtunnuh iänimuutostu, kudamat peitettih sanan alguperäzen iäniforman, sanelou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen.
Kylä viidoimečän rinnal
Kiännymmö Viidanan kylän nimeh. Kaksikymmen viizi vuottu tagaperin Viidanan vahnin eläi 90-vuodine Anastasija Akimova sellitti sen meile nenga:
— Kostahto oli vahnas viidemeččä ylen. Moužet, ses mečäspiä otettih mida, no minä sida en voi sanuda. A sel bokal yksi meččä oli Yličin, Antuševskijan bokal, Siga oli viidemeččä mittelienöy, moužet sis otettu, no minä en sanu lujah.
Yhty mieldy hänenke oli paikannimistön tutkiigi Nina Mamontova:
— Enzikerdua mainittu kniigas vuoden 1563. Siga on kirjutettu muga: “деревня на Видоне”. Se karjalaksi tulou, lyydikš — kylä Viidanal. Sentäh i moine nimi — Viidan al. Moine kohte oli, kus nuoret kuuzet kazvettih. Sit kohtas kazvoi suuri viidemeččä. I tämä kohte oli suuri.
Grigorii Makarovan karjalan kielen sanakniigas löydyy joukko viidu-kandastu sanua. Viidaine, viidu, viidažikko, viidoimeččy — se on sagei kuuzimeččy, kus kazvetah nuoret kuuzet. Viidanal toven kaikkiel kazvau kuustu. Toinah sengi periä tämä kohtu sai oman nimen. Viidoin al, viidoimečän rinnal olii kylä. Yhtelläh kielitiedomiehil, opastunnuzil niminiekoil 25 vuvves suitui uuttu tieduo, da nimen vahnan sellityksen tilah tuli uuzi. Toiči olettelou mugagi.
— Viidanan kannalpäi oli tärgei löydiä sille oma joukko samanmostu nimie. Kaksi mostu nimie löydyi Suununjovel. Yksi on Vidani-nimelline koski Suununjoven alavirras. Sie lähäl on pieni suari da suarel konzulienne 1700-vuozil oli pieni manasteri nimel Vidanskaja pustin’. Tämägi nimi liittyy täh. Ližäkse tämä nimi tiettih 1500-vuozil. Silloi dokumentois mainittih kalastuskohtu Vedanskaja nežka Sedäh on karjalaine Viidanan nišku. Virdapaikan, koskipaikan nišku. Toinegi paikannimi sežo on Suunulpäi, Sagarvo-kyläspäi. Tämä on lyydiläine kylä, ven’akse Krasnaja Rečka. Sie dokumentois tietäh niittypaikku nimel Viidan al. Se on jo ihan samanmoine kui meijän Viidana. Se sežo liittyy virdupaikkah joves.
— Tämä panou ajattelemah yhtehisty pohjua, topografistu, muantiijollistu ominažuttu, virdapaikkua. Semmite ku on tietois, ku sit kohtas, kus on Viidanan kylä, vahnu Viidanan pogostu, on aiga kova virdu joves. Se lopeh levieh kohtah, kus virdu vähitellen azettuu. Tämän periä voimmo ajatella, ku tämän nimen tagan vois olla itämerensuomelaine verbivardalo, kudai tietäh suomen kieles formas “viitoa”, toiči — “viitata” da karjalan kieles formas “viidoa”. Se merkiččöy kovua vauhtii, raviedu liikkumistu. Vezi ravieh liikkuu, koval vauhtil täs Viidana-paikas. Sit voimmo ajatella, ku sie on viidan al libo tämän kovan virdapaikan al olii paikku. Kudaman jälles eloitettih rahvas da nostettih mondu piendy kyliä, sellitti Irma Mullonen.
Äijän vuottu on kulunuh sit aijas, konzu suuren Šuojunjoven rannoile tulluot rahvas vuolahan ravien vezivirran nähtyy annettih nimi tälle paikale da sit azetuttih elämäh jovele. Hos nygözet viidančat ei tietä, ku heijän kylän nimen tagan olii viidu on virdukohtu. Ku juuri se, ei viidažikko oli olluh se ominažus, kudai eroitti tämän paikan toizis, ennevahnalline nimi eläy tännesäh, paikannimethäi muite ollah ylen pitkyigäzet.
