Vepsläižed muštatišed tedomehen sil’mil
– Anastasija, starinoiče ičeiž polhe. Kus sinä nügüd’ radad da eläd?
– Olen sündnu da kaznu Piteriš. Nece om minun kodilidn. Professijan mödhe minä olen mikrobiolog, Piterin universitetan radnik. Radan laboratorias, en openda üläopenikoid. Joudajal aigal oppin peniden rahvahiden kul’turad da kodiröunan istorijad.
– Minä tedan, miše sinä oled völ hüvä pirdai. Midä sinä navedid pirtta?
– Ka, minai om mugoine armastuz pirdmaha. Kut olen jo sanunu, joudajal aigal minä oppin peniden rahvahiden kul’turad. Se andoi minei väged da tahtod pirtta, ozutada muga minun melid rahvahan polhe. Ozutesikš, minä pirdan erazvuiččiden rahvahiden muštatišiden kuvid, niiden keskes oma vepsläižed-ki.
– Täl vodel sinun kuvad oli ezitadud ”Periodika”-paindištos. Oli-ik nece sinun ezmäine ozuteluz?
– Ezmäi minä ühtnin suomen kelen nedalin azjtegoihe. Se oli melentartuine da tarbhaine mahtišt minun täht. Sid’ minä oigendan ičein radod Vepsän kelen nedalin täht. Muštatišiden kuvad čomitiba ”Periodika”-paindišton seinäd. Toivon, miše ned tuliba mel’he ristituile, i nece om vaiše meiden radon augotiž, a edeleze mö tegeškandem ühtes völ äi melentartuižid projektoid. Kuvad pirdin projektan täht. Niiden pohjal om tehtud počtkartaižiden serii.
– Midä ut da melentartušt sinä löuzid vepsläižiš muštatišiš?
– Pidab sanuda, miše tundištadas rahvahanke, ezmäi pidab tedištada sen fol’klorad da vähäižen kel’t. Sišpäi minä zavodin pirtta erazvuiččiden rahvahiden muštatišid. Niiden keskes oma vepsläižed-ki. A ičemoi kuviden abul ozutan toižile-ki ristituile, mitte čoma om toižen rahvahan kul’tur da kel’. Minai om ičein grupp Vkontakte-socialižes verkos. Tulijas aigas tahtoižin ajelta vepsläižidennoks, miše gruppas oliži enamba tedoid necen rahvahan polhe.
– Om-ik jüged pirtta muštatišen bumagal? Oma-ik kuvad mugoižed, kut sinä tahtoid augotišes?
– Opalaks, minai ei olend voimust ajada Petroskoihe i kacta ozutelust ičein sil’mil, a vaiše fotokuvil. Kut i suomen kelen nedalil ozuteluz oli online- i offline-formas. Meletan, kuvad tuliba čomikš i mugoižikš, kut minä tahtoin. Konz pirdai voib valita, midä hän tahtoib pirtta i mi om hänen melen mödhe, se om hüvä azj, i ei ole mugoine jüged. Om tärged otta midä-ni hüvämelišt da pozitivišt. Ozutesikš, paksus muštatišed oma opalahižed, a minei pidab noustatada kacujiden henges hüväd rižad. Vaiše muga voib tehta rahvahan kul’turad melentartuižeks ristituiden täht.
– Kus voib nägištada sinun radoid völ? Voib-ik ostta niid?
– Minun ozutelused oma ei vaiše Petroskoiš, no Estonias, Jihvi-lidnas. Sigä om ozutadud ižoran da vodin rahvahiden muštatišiden kuvad. Minun töid voib nägištada Piterin kirjištoiš i toižiš kul’turpertiš. Nügüd’ minä vaumičen ozutelust Vihin-külän täht. Ku sanuda toden, minä en voind kuvitelda, miše minun kuvad voižiba olda melentartuižed da tarbhaižed ristituile erazvuiččiš tahoišpäi. Minun töd ei sa ostta. Minä en tahtoi erigata niidenke. Kaiken olen opalas, konz ned oma kus-se edahan. No ristitud voiba ostta počtkartaižed minun kuvidenke. En voi sanuda, miše tegen necidä den’goiden täht. Pirdan sikš, miše nece om minei hengen mödhe.
Vepsläižiden muštatišiden kuviden ozuteluz oli tehtud ”Periodika”-paindištos männuden voden sügüz’kun lopus, vepsän kelen nedalil. Se jäti kacujile čomid tundmusid da äi hüvid melid.
