Vepsän kirjkelen mamal om jubilei
Nina Grigorjevna om sündnu 1946. vodel Vologdan agjan Voilaht-küläs. Sigä pagištas keskvepsän paginal, mitte om hänen todesine mamankel’. Neciš päivnouzmčogas om äi melentartuižid jäl’gid. Nina Zaiceva iče nagrahtab i sanub: “Miil sanutas “g’äniš g’oksob”, konz kirjkeles linneb “jäniš jokseb”!”.
Laps’aigan deröunoiš kaik pagižiba vepsäks — i vanhad, i nored. Konz škol oli loptud, Nina Grigorjevna töndui opendamhas Vologdan pedagogižehe institutha. Händast varasti pit’k tedomatk. Vodel 1969 Nina Zaicevad kuctihe aspiranturaha Petroskoihe, miše tehta hänespäi todesišt tedomest. Vaiše niken völ ei tedand, miše hän linneb kaikiš mahtokahamban ičemoi kelen, kal’hen vepsän kelen tundijan. Vepsän keles ei ole ningošt azjad, mittušt Nina Grigorjevna ei tedaiži.
Muga Nina Zaiceva eläškanzi Petroskoiš, udes kodilidnas. Voilahtilašt tabakast tütärt ottihe Karjalan tedomehiden üskha — Kelen, literaturan da istorijan institutha, kus oppihe kelid da niiden istorijad. Nina Grigorjevna vasttihe Maria Ivanovna Mulloženke, i hö radaškanziba ühtes. Maria Ivanovna hüvin tezi vepsläižid külid da sigälaižiden ristituiden elod. Hän kaiken tugezi Nina Grigorjevnan radod, vepsän kirjkelen kehitoitandad da tedoradod. Konz 1990.-voziden augotišes zavodihe kehitoittas uz’ kirjkel’, hö ühtes pästiba eloho enamba kümned openduzkirjad openikoiden da üläopenikoiden täht.
Tedomehen radon täht tarbiž äi aigad da mahtod varastada. Nina Grigorjevnan ezmäine sur’ rad oli Именное словоизменение в вепсском языке: История и функционирование форм слова (1975, kirj pästtihe vodel 1981), miččes hänele anttihe filologijan tedokandidatan arvnimi. Nece čomin ozuti, kut Nina Grigorjevna mahtab kebnas sel’genzoitta kelen erigoičusid, erigoitta morfologijad da vaihiden penikaižid mujuid.
Jäl’ges hänele tarbiž oli astta völ edemba, sikš ku kaikiš korktemb arvnimi om filologijan tedodoktor. Hänen dissertacii Вепсский глагол: Сравнительно-сопоставительное исследование (2001) om verboiden formiš da funkcijoiš. Mö ved’ em voigoi eläda verboita! A Nina Grigorjevna čomin tedab, mi om verb, kut sidä kävutoitta da miččed formad eläba vepsän paginoiš, suvi-, kesk- da pohjoižvepsläižiden keles. Todesine sur’ azj om siš, miše Nina Grigorjevna tegihe ezmäižeks, ken polesti doktoran dissertacijan vepsän kelen polhe.
Vozil 1998—2020 Nina Zaiceva radoi Karjalan tedokeskusen Kelen, literaturan da istorijan institutan kel’tedon sektoran pämehen. Hänen parahimad radvoded mäniba sigä, kaiken elon hän omišti vepsän kelele da kirjkelen kehitoitandale. Nikonz hän ei unohtand ičeze jurid Voilahtes, a muite-ki vepsän kelen jured oma deröunoiš, pöudoil, jogiš, järviš da igähižel vepsän rahvahan kodimal.
Vepsän kelele Nina Grigorjevna sädi uden kodin kirjkeles da “Kodima”-lehteses, kirjoiš i tedorados. 1990.-voziden augotiž oli ningoi znamasine aig, konz nimittušt materialad völ ei olend. Pidi tehta kaik ičeleze. Nina Grigorjevna om tabakaz ristit da kaiken om radanu hotkas. Ezmäi tarbiž oli kehitoitta ut vaihištod da tehta vajehnikoid, ezmäine vajehnik oli pästtud vodel 1995. Jäl’ges niid pidi koheta da udištada, i hän pästi Venä-vepsläižen vajehnikan (2007), jäl’ges Vepsä-venäläižen vajehnikan (2010).
Konz “Kodima”-lehtez läksiškanzi, siloi starinoitihe ristituile, kut pidab kehitoitta vepsän kirjkel’t. Nina Grigorjevna radoi lehtesen pätoimitajan vozil 1993–1999. Kut hän iče sanui, pidi tehta muga, miše vepsläižil sünduiži taht lugeda vepsän kelel. Nügüd’ om jo kaznu uz’ sugupol’v, miččen opendajan da abunikan oli Nina Grigorjevna.
Kirjkel’t voib kehitoitta erazvuččil mahtoil. Nina Grigorjevna tezi, miše pidab käta toižiš kelišpäi. Hän om kändnu äi Biblijan starinoid, a surembad hänen radod oma Lapsiden Biblii (1996), Uz’ Zavet (2006) da Psalmoiden kirj (2012).
Om völ toine-ki žanr, miččen Nina Grigorjevna ozuti vepsläižile. Nece om eposan runo. Hän kändi “Kalevalan”: lühenzoittud variant läksi vodel 2003, a täuz’ — vodel 2021. Ningoižen suren radon voi tehta vaiše ristit, kudamb iče kirjutab da pästab runoid vepsäks. A kändmine abutab kelele kehitoittas, sikš ku pidab kaiken aigan löuta uzid vaihid da muštta, kut tarbiž sanuda da kirjutada äi erazvuiččid azjoid vepsäks. Jäl’ges hän jo kirjuti vepsän-ki eposan (“Virantanaz”, 2012).
Nina Grigorjevnan tedoradod oma mugažo sured i znamasižed. Hän äi vot radoi ühtes toižiden baltianmeren suomalaižiden keliden tedomehidenke i pästi koume kirjad necen tahon keliden vaihiš da formiš — “Atlas Linguarum Fennicarum 1—3” (2004—2010). Material vepsän kelen polhe kirjuti Nina Grigorjevna, kudamb mugažo iče eci i löuzi tedoid arhivoiš da vepsläižiš küliš. Muite-ki Nina Grigorjevna om lujas tabakaz, i konz erased jo surduiba, hän völ pästi čoman suren radon, vepsän paginoiden atlasan (Лингвистический атлас вепсского языка, 2019). Mö kaik voim ihastuda hänen radho!
Vepsläižed jured kaiken andoiba Nina Zaicevale aktualižid tedoid siš, kut vepsläižed tämbei eläba. Kirjkel’ nügüd’ eläb lidnoiš-ki, sikš ku elo igähižiš vepsän küliš tegihe toižeks. Nina Grigorjevna radoi kaikiden tekstoidenke, miččed läksiba eloho vepsän kelel. Voib sanuda, miše ku vepsän kelele andaižihe ristitun mod, se oliži Nina Grigorjevnan pojav — tabakaz, ilokaz, vägekaz!
Ei amu Nina Zaiceva om pästnu muštlotesid ičeze elon tärktoiden, a mugažo opalahiden-ki azjoiden polhe “Minun vepsläine oza” -kirjas (2024). Avtor kacub miruhu penen vepsläižen neiččen sil’mil vauktan unen süles. “Vozid om äi minei, no heng om völ ani nor”…
Kut Nina Grigorjevna iče sanub: “Tärged om se, keneks sinä iče kazvoid, ken vedi sindai elotedme, miččed opendajad da sebranikad oliba rindal, midä paniba sinun pähä. Nügüd’ minä el’gendan, miše sain parahimid opendajid da sebranikoid elos, hö abutiba minei tehtas todesižeks vepsläižeks, ičein armhan rahvahan ezitajaks”.
