Vepsäläinen tyttö etsii juuriaan
Pietarilainen ohjaaja Arina Gulimova tuli Petroskoihin Karjalan kansalliseen teatteriin ohjaamaan Jelizaveta Bulajevan näytelmään pohjautuvaa esitystä. Ohjaaja tekee ensimmäistä kertaa yhteistyötä Kansallisen teatterin kanssa.
— Vähän aikaa sitten osallistuin historiallisia näytelmiä käsittelevään seminaariin yhdessä näytelmäkirjailijan Jelizaveta Bulajevan kanssa. Silloin keskustelimme siitä, ettemme löytäneet internetistä yhtään vepsäläisistä kertovaa näytelmää. Isoäitini oli Leningradin alueella asunut vepsäläinen ja aihe kiinnostaa minua syvästi. Jelizaveta sanoi, että hän kirjoittaa näytelmän vepsäläisistä, ohjaaja Arina Gulimova kertoo.
Gulimova ja lavastaja Jelizaveta Mirošnikova lähtivät työmatkalle vepsäläisiin kyliin Äänisenrannan piiriin ja Leningradin alueen Syvärin ja Ojatin jokien rannoilla sijaitseviin kyliin. He keräsivät aineistoa näytelmää varten.
Työmatkan aikana he keskustelivat kyläläisten kanssa. Näytelmä pohjautuu heidän kertomuksiinsa.
Uusi esitys on vepsäläisen Nastasjan uni.
Ohjaajan mukaan unet ovat ihmeellisiä, niissä voi tapahtua mitä tahansa.
— Vepsäläiset uskovat, että nukkuvaa ihmistä ei pidä herättää. Sielu, joka on jättänyt ruumiin unen aikana, ei ehkä palaa, Gulimova sanoo.
Üks’, kaks’, kolme, ecmas sindai olen -esityksen päähahmo on teini-ikäinen Nastasja, joka lähtee etsimään perhettään. Nastasja on nuori ja rohkea. Kuten kaikki muut murrosikäiset, hän väittää vastaan ja tekee omiaan. Matkansa aikana hän tapaa myyttisiä hahmoja vepsäläisten uskomuksista, esimerkiksi metsän isännän, vedenhaltijan ja muita.
— Uskomusten juuret ulottuvat usein kauas menneisyyteen. Monet uskomukset elävät edelleen. Olimme kiinnostuneita tutkimaan, miten niitä käsitellään nykyään, ohjaaja pohtii.
Näyttämöllä viisi naisnäyttelijää esittävät perinteisiä vepsäläisiä menoja ja samalla tutustuttavat Nastasjan hänen juuriinsa. Gulimovan mukaan näiden hahmojen esikuvina ovat vepsäläiset naiset, jotka hän tapasi työmatkansa aikana.
— Esityksessä esiintyy myös tytön äidin hahmo. Se on henkilökuva, jossa yhdistyy monille äideille omituisia luonteenpiirteitä, Gulimova kertoo.
— Nastasjan täytyy katsoa uni loppuun. Matkansa päätteeksi hän löytää vastauksen kysymyksiin kuka hän on, kuka on hänen isänsä ja missä hänen juurensa ovat, hän jatkaa.
Ohjaaja Arina Gulimova on syntyisin luovasta perheestä. Vuonna 2015 hän pääsi opiskelemaan näyttelijäntaiteen opettajaksi Herzenille nimettyyn yliopistoon. Vuonna 2018 hän pääsi opiskelemaan Venäjän esittävän taiteen valtioninstituuttiin. Hän valmistui teatteriohjaajaksi. Hän on jo ohjannut esityksiä Omskissa ja Pietarissa.
— Kansallisessa teatterissa on hyvä näyttelijäkunta, joka on valmis erilaisiin kokeisiin. Improvisoimme paljon. Minun on tärkeä luoda rentouttava ilmapiiri, jotta kaikki voivat työskennellä mukavasti, ohjaaja sanoo.
Musiikilla on esityksessä erityinen merkitys. Se on kirjoitettu nimenomaan esitystä varten. Säveltäjä Stefanija Garajeva-Žitšenko sävelsi kappaleita vepsäläisten laulujen pohjalta.
— Meidän on tärkeä luoda nykyaikainen esitys ja esittää perinteitä, että se kiinnostaisi nuorempaa sukupolvea. Musiikissa sekoittuvat perinteiset sävelet ja nykyaikainen folk-musiikki, hän sanoo.
— Toivon, että esityksestä tulee kiinnostava myös aikuisille, ja jokainen löytää siitä jotakin, mitä voi ajatella, ohjaaja sanoo.
Ohjaaja pyrkii kertomaan vepsäläisen kansan historiasta ja saamaan katsojat ajattelemaan omaa sukuaan.
— Ehkä jokainen tietää ennusmerkkejä tai menoja, joista hänelle kertoivat isovanhemmat. Muistan lapsuudesta mummoni tarinan siitä, että huoneeseen lentänyt perhonen symboloi kuollutta sukulaista, joka on tullut tervehtimään elossa olevia, hän sanoo.
— Muistissa säilyy paljon koskettavaa ja opettavaa sekä pelottavaakin. Esityksemme näyttää, mitä tapahtuu, jos ihminen seuraa muistiaan, hän sanoo.
Esityksen ensi-ilta on 12. syyskuuta.
