Vepsäläinen folklore tutuksi nuorille
Ei-lasten sadut -ohjelmaa kehitetään osana Vepsläižed starinad eli Vepsäläiset tarinat projektia.
— Vepsäläisessä folkloressa on paljon satuja, joiden juonet ovat hyvin erilaisia. Toiset niistä ovat miellyttäviä, kun taas toiset ovat pelottavia. Projektissa kiinnitän huomiota vepsäläisiin satuihin, jotka muistuttavat trillerejä, Kansallisen teatterin näyttelijä ja projektin johtaja Aleksandra Aniskina kertoo.
Hän on varma, että vepsäläiset sadut kiinnostavat sekä nuoria että aikuisia.
— Satuja lukemalla tutustuu kansanperinteeseen ja alkaa ymmärtää sitä. Kansanperinne kätkee sisäänsä syvän käytännön viisauden. Se tarjoaa arvokkaita neuvoja erilaisiin tilanteisiin, ja siitä voi löytää vastauksia omiin kysymyksiinsä, Aniskina sanoo.
Hänen johtamansa projektin tavoitteena on kertoa nuorille vepsäläisistä. Kansan kieli ja kulttuuri säilyvät, jos nuoret jatkavat sen perinteitä. Projektin tiimi käy oppilaitoksissa kertomassa vepsäläisistä ja järjestämässä tietovisoja.
— Järjestimme tietovisan Uuden-Vilgan ja Meliorativnyin kouluissa Kantele-yhtyeen kanssa. Yhtye on projektin kumppani. Aniskina kertoo, että monet koululaiset eivät tiedä vepsäläisistä mitään. Tietoisuuden lisääminen heistä on hankkeen painopiste. Nuorille suunnattu hanke jatkuu ensi vuoden toukokuuhun saakka.
— Projektissamme emme kiinnitä huomiota pelkästään vepsäläisiin. Olen varma, että tietovisan jälkeen jokainen nuori alkaa ajatella omia juuriaan. Vepsäläiseen kulttuuriin tutustuminen herättää nuorissa kiinnostusta kotiseutuaan ja luontoa kohtaan. Vepsäläinen kulttuuri ilmentää yksinkertaisia inhimillisiä arvoja, jotka usein unohdetaan, Aniskina sanoo.
Osana hanketta järjestettiin konferenssi, johon kokoontui sekä vepsän kielen tutkijoita että vepsäläisestä kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä.
— Konferenssiin osallistui ihmisiä, jotka ovat omistaneet koko elämänsä vepsän kielen ja kansankulttuurin tutkimukselle. He kertoivat vepsäläisistä ja vastasivat yleisön kysymyksiin, Aniskina sanoo.
Kysymyksiä oli paljon. Nuoret halusivat tietää vepsäläisten satujen sankareita ja sananlaskuja. He pyysivät kääntämään venäjänkielisiä lauseita vepsäksi.
— Haluan nuorten oppivan vepsää, kielen tutkija Nina Zaitseva sanoi konferenssissa.
— Olen tutkinut kieltä noin 55 vuotta ja tutkimus on elämäntehtäväni. Haluan tekoälyn alkavan puhua ja kirjoittaa vepsän kieltä. Se tulee mahdolliseksi, jos nuoret puhuvat kieltä ja opettavat sitä tekoälylle.
Zaitsevan mukaan vepsän kielen säilyttämiseksi ja opettamiseksi on tehty paljon.
— Kieltä luetaan päiväkodeissa, kouluissa ja yliopistossa. Sitä opetetaan myös kielikursseilla muun muassa taajamissa. Vepsäläisillä on sanomalehti ja paljon kirjoja. Uskon, että vepsäläinen kirjallisuus saa uusia nuoria nimiä.
— Vepsän kieli auttoi minua valitsemaan elämänpolun, Petroskoin valtionyliopiston vepsän kielen opettaja Marija Košeleva sanoi konferenssissa.
— Äitini on vepsäläinen. Mustan, että kotona hän ja mummoni puhuivat toistensa kanssa vain vepsää. Opin kieltä suomalais-ugrilaisessa koulussa ja Petroskoin valtionyliopistossa. Kielen osaaminen avasi minulle uusia ovia ja mahdollisuuksia, hän kertoi.
