Vapaaehtoiset pelastavat Kalevalan hahmoja
Pitkärannan kulttuuritalo on toiminut kaupungissa jo 51 vuotta. Sen kahden kerroksen korkuista ulkoseinää komistaa jättimäinen mosaiikkiteos. Se kuvaa Kalevala-runoelman eri teemoja. Ajan kuluessa se pääsi huonoon kuntoon. Heräsi kysymys sen korjaamisesta tai poistamisesta. Vapaaehtoiset pitkärantalaiset Natalja Aništšenko ja Natalja Kuzmina ovat käynnistäneet projektin pelastaakseen seinämosaiikin.
— Kun sain tietoa, että Pitkärannan kulttuuritalon peruskorjauksen aikana sen seinämosaiikki halutaan vaihtaa toisenlaiseen muraaliin, tulin todella huolestuneeksi kuten myös ystäväni, valokuvaaja Natalja Kuzmina. Perustimme ei-kaupallisen järjestön ja ryhdyimme töihin, arkkitehti ja konservoija Natalja Aništšenko kertoo.
— Ensin tutkimme mosaiikin historiaa arkistossa ja kirjastossa. Kävi ilmi, että ulkoilmataiteessa seinämosaiikkeja käytettiin harvoin. Karjalassa oli vain kahdeksan seinämosaiikkia. Pitkärannan mosaiikin teki taiteilija Aleksandr Dubovik vuonna 1975. Nyt 93-vuotias taiteilija asuu Saksassa, hän jatkaa.
Ensimmäisessä mosaiikkiluonnoksessa Dubovik käytti punaista ja keltaista väriä. Kulttuuritalon entinen johtaja Margarita Jakubenko ehdotti Dubovikille ideaa Kalevala-aiheisesta mosaiikista petroskoilaisen taiteilijan Tamapa Jufan kuvitusten pohjalta. Mosaiikissa käytettiin vaaleansinistä, punaista ja keltaista väriä.
Seinämosaiikin keskellä on kanteletta soittava Väinämöinen. Hän istuu suuren auringon alla ja nostaa oikean käden auringolle. Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan ovat Louhi, Aino, Kyllikki, Ilmarinen, Lemminkäinen, hauki, jonka leukaluusta kantele on tehty, pieni kala, joksi Aino on muuttunut, Sampo-mylly, vene ja Otso-karhu.
— Pienistä värillisistä lasipaloista koostuvan mosaiikin koko on yli 100 neliömetriä. Valitettavasti käytetty mosaiikkitekniikka oli virheellinen, siksi nyt mosaiikki on tuhoutumassa. Projektimme aikana tutkimme seinän kunnon ja mittasimme halkeamat ja päätimme, mitkä mosaiikin osat voi pelastaa. Kutsuimme moskovalaisen mosaiikkitaiteilijan ja konservoijan Bogdan Lavrinenkon konservoimaan seinämosaiikin, Natalja Kuzmina sanoo.
— Uusi seinämosaiikki tehdään sadoista paloista. Ne valmistetaan Lavrinenkon työpajassa. Sitten palat toimitetaan Pitkärantaan. Paikan päällä suuri mosaiikkiteos valmistuu, hän jatkaa.
Informaatiota siitä, miten projektia voi tukea, löytyy sen VKontakte-sivulta. Nyt kerätään rahaa luonnoksen tekemiseen. Sitten halutaan ostaa lasipaloja.
Projektin viimeinen vaihe on mosaiikkipalojen asettaminen kulttuuritalon seinään. Projekti kestää vuoden 2027 loppuun asti.
Mosaiikit kertovat Kalevalasta
Karjalan kansallismuseon Kalevala-aiheiset seinämosaiikit -näyttely (6+) kertoo Kalevalan, Sortavalan ja Pitkärannan seinämosaiikeista. Lisäksi näyttelyssä näkee digitaalisia kopioita karjalaisen taiteilijan Eduard Akulovin lasimaalauksista, jotka aiemmin koristivat Mašinostroitel-kulttuuritaloa, sekä suomalaisen taiteilijan Tapio ”Tapsa” Tapiovaaran Väinämöinen ja Pohjan neito- mosaiikkityön luonnoksen.
Näyttelyn kuraattorin Sofja Nikitinan mukaan seinämosaiikit, joista näyttely kertoo, käsittelevät Karjalan kulttuuria.
— Seinämosaiikkiin suhtaudutaan eri tavoin. Toiset suhtautuvat siihen suurella kunnioituksella. Toiset taas uskovat sen olevan Neuvostoliiton jäänne, jota ei pitäisi säilyttää. Minusta Kalevalan, Sortavalan ja Pitkärannan mosaiikit ovat osa tasavallan kulttuuria. Meidän täytyy säilyttää ne. Ajan mittaan ne tulevat uniikeiksi kohteiksi, joista voidaan olla ylpeitä, hän sanoo.
Seinämosaiikki taidemuotona kehittyi aktiivisesti Karjalan tasavallassa 1970—1980-luvuilla. Nykyään Karjalassa on säilynyt vähän mosaiikkeja. Suuret mosaiikit sijaitsevat Kalevalassa, Sortavalassa ja Pitkärannassa. Pieni seinämosaiikki on Petroskoissa.
Kun Kalevalan taajamaan rakennettiin kulttuuritalo vuonna 1981, syntyi idea koristaa sitä seinämosaiikilla. Tavoitteena oli kertoa Kalevalan runoelmasta. Lopputuloksena seinään ilmestyivät Väinämöinen, Ilmarinen, Pellervoinen ja Aino.
— Vastasin Kalevalan kultturitalon seinämosaiikin toteutuksesta yhdessä Pietarin taideakatemiasta valmistuneen taiteilijan Valentin Vinogradovin kanssa. Loimme mosaiikkipalat työpajassa Petroskoissa. Sitten ne toimitettiin Kalevalaan. Työläiset asettivat ne kulttuuritalon seinään, petroskoilainen suunnittelija Vladimir Krasovski muistelee.
Vuonna 2024 Kalevalan kulttuuritalo peruskorjattiin. Silloin mosaiikkiteos suojattiin lasilla.
— Ulkoilmataidetta pitää kehittää. Meidän ei tarvitse kutsua ketään taiteilijaa Karjalan ulkopuolelta. Petroskoissa on lahjakkaita taiteilijoita ja suunnittelijoita. Kun opetin Slaavilaisessa yliopistossa designia, opiskelijani teki projektin. Hän suunnitteli seinämosaiikkeja ja muraaleja Kukonmäen lähiöön. Luonnokset säilyvät työpajassani. Niiden pohjalta voi tehdä uusia seinämosaiikkeja ja muraaleja, Krasovski sanoo.
