Vanha myytti tulkittiin lavalla tuoreesti
Karjalan kansallinen teatteri kutsuu sukeltamaan Kalevala-aiheisen Hyperbolainiesityksen pariin. Kesä-kuussa sen ensi-ilta oli venäjän kielellä. Nyt seikkailukas esitys kantaesitettiin karjalan kielellä.
Pietarilaisen ohjaajan Jegor Tšernyšovin ohjaamassa esityksessä Elias Lönnrotin luoman teoksen henkilöhahmot eivät ole enää supersankareita, joilla on yli-inhimillisiä tai jopa yliluonnollisia kykyjä. He ovat tavallisia ihmisiä maallisine intohimoineen.
— Tarina alkaa siitä, että pimeys peitti Kalevalan. Aurinko ei paista kolmatta vuotta ja maan asukkaat elävät vaikeaa elämää. He sanovat, että vieraasta heimosta tullut Lemmin poika Lemminkäinen on syyllinen tähän, Lemminkäisen roolissa esiintyvä näyttelijä Gleb Germanov kertoo.
Lemminkäinen päättää lähteä onnen saarelle. Hän uskoo, että siinä piilee taikavoima, joka auttaa palauttamaan auringonvaloa. Lemminkäisen äiti kertoi hänelle, että hänen isänsä lähti saarelle kamalan epidemian aikana ja se meni ohi. Lemminkäisen kanssa matkalle lähtee hänen ystävänsä Kuura.
Palauttavatko Lemminkäinen ja Kuura itselleen nimet, kun luopuvat niistä matkan aikana? Ampuuko Lemminkäinen ystävänsä matkansa jatkamiseksi? Herääkö hän kuolleista, kun hän hukkuu Tuonelan virtaan?
Esityksen päähahmo, lystikäs ja nuori Lemminkäinen ei pelkää mitään. Kalevalan juonen mukaan hän on heikko vastustamaan naisten kiusauksia. Esitys ei kuvaa hänen rakkaustarinoitaan, mutta siinä mainitaan hänen viettelemiään naisia. Esityksessä esitetään Lemminkäisen ja äidin välinen yhdysside. Poika rakastaa äitiään, muttei tottele häntä.
Näyttelijä Gleb Germanov on varma, että tarina panee katsojat myötäelämään sankareita.
— Jokainen rooli syntyy hiellä ja vaivalla vaikean harjoitusprosessin jälkeen. Lemminkäisen rooli ei ole poikkeus. Tartuin rooliin mielelläni. Yhteistyö ohjaajan kanssa oli hedelmällinen ja opettavainen. Harjoitusprosessi sujui mukavasti ja oli antoisa, Germanov kertoo.
Lemminkäisen äiti on yksi esityksen keskeisistä hahmoista. Hänen tekonsa todistavat, ettei ole olemassa mitään sen suurempaa, kuin äidin rakkaus lastaan kohtaan.
—Hahmoni opettaa katsojille rakkautta. Rakas ihminen on se, jonka puolesta voi antaa kaiken ja jota rakastaa ehdoitta. Lemminkäisen äiti on nimenomaan sellainen ihminen, Lemminkäisen äidin roolissa esiintyvä Olga Portretova kertoo.
Kuoron esittämät Kalevalan runot täydentävät tarinaa Lemminkäisen seikkailumatkasta. Kuoro koostuu teatterin näyttelijöistä, vaikka he eivät ole ammattilaisia laulajia. Heidän laulujensa kauneus koskettaa jokaista.
Tšernyšov on luonut esityksen, jossa valon dramaturgialla on tärkeä merkitys. Valolla rakennetaan ympäristöjä ja se vaikuttaa voimakkaasti esityksen tunnelmaan.
Kääntäjä Galina Lettijeva on kääntänyt esityksen vienankarjalaksi.
— Sain tekstin samana päivänä, kun oli venäjänkielinen ensi-ilta teatterissa. Ensin käännösprosessi sujui vaikeasti. Sitten se alkoi mennä eteenpäin. Loppuvaiheessa oli jännitys, että nyt pitäisi jo lopettaa se. Käänsin sitä noin kolme viikkoa, Lettijeva sanoo.
— Vaikeinta oli se, että piti kääntää niin, että karjalaiset ymmärtäisivät sitä. Olen Vienan karjalainen. Yritin kääntää sen meikäläisilleni. Venäjänkielinenkin teksti on oikein vaikea. Halusin, että kieltä opiskelevat voisivatkin jotain ymmärtää, hän lisää.
Lettijevan mukaan vienankarjala on paljon vaikeampi kuin suomen kieli.
— Kun suomenkielinen rupeaa opiskelemaan vienankarjalaa, hän on samaa mieltä, hän väittää.
Melkein kaikki näyttelijät ovat venäjänkielisiä. Vienankarjala on heille vaikea. Jotkut heistä näyttelevät karjalaksi ensimmäisen kerran. He opettelivat vuorosanansa lyhyessä ajassa.
Lettijeva on varma, että pitää mahdollisimman paljon käyttää kieltä.
— Olemme nyt semmoisessa tilanteessa, että vanhempi sukupolvi alkaa jättää meidät. Minnehän me sitten joudumme? Kuka rupeaa puhumaan tätä kieltä? Kieli säilyy, jos sitä käytetään. On hyvä, että Kansallisessa teatterissa on monikielisiä näytelmiä: suomen, karjalan kummallakin murteella ja vepsän kielellä, hän toteaa.
