Čuari-košella on mahtava ta kuulusa nimi. Rehellisešti šanuon iče koški on pienikokoni, ka kuitenki kiinittäy huomijuo. A näköala košella ta Kivijovella 30 metrin korkevuolta on unohtumatoin!
Meijän oppahina oltih Koštamukšen luonnonpuiston ruatajat Anatolii Astahov ta Art’om Šilin. Luonnonobjekti on šuojelualovehella, šiih voipi piäššä vain kirjuttautuon oppimatkah luonnonpuiston toimistošša. Šen tähen matka tulou vain paremmakši, vet oppahat tiijetäh ihmellisen äijän mečän ta eläimien elämäštä.
Šattuu niin, jotta Karjalašša šyntynyt, kašvanut ta eläjä ihmini ei tiijä niin äijän aseita. On aina mukava šuaha tietyä mitänih uutta. Esitän šiula erähie faktoja, kumpasista meilä kerto oikie mečänvahti Anatolii Astahov.
Matalla meilä vaštah tuli joki. Opaš šano, jotta šen nimi on Bobruha, šentäh kun konša lienöy karjalaiset nähtih šiinä majavie. Šemmoset yksinkertaset nimet ollah tyypillisie monilla paikoilla ta objektiloilla – mitä šielä nähtih, niin ni kučuttih.
Myö šaima tietyä, jotta vanhoissa mečissä eläy yksie eläinlajija, a nuorissa – toisie. Šiitä, jotta pyörie männyn latva tovistau, jotta puu on yli 150 vuotta vanha. Mečänvahti kerto, jotta meččyä myöten pitäy kulkie kömpelöšti kuin kontie, šilloin konšana et vaivu.
Šuojapolulla koškeh šuaten myö näkimä Ruškieh kirjah kuulujua raijankeuhkojäkälyä (Lobaria pulmonaria).
Tämä on vain pieni oša šiitä, mitä myö šaima tietyä. Još tahot tietyä enemmän, käy oppimatalla Čuari-koškeh šuaten.
Myö kulkima kontien polkuo myöten, šaima tietyä mitein kunnoššettih meččie neuvoštoaikoina, arvasima arvautukšie, näkimä paikan, missä noin 250 vuotta takaperin tapahtu tulipalo, istuma mečän henken nojastuulašša, kaččoma muinasih šammalih ta jäkälih, joima makieta horšmačäijyö Kivijoven rannalla, kulkima kivie myöten košen luona, Niva-autolla viuhahtima umpiteitä myöten ta ajoma šiih paikkah, missä alkau polku koškeh šuaten.
Matka kešti 6,2 kilometrie. Myö nousima ta laškima, kulkima šiltoja myöten šoijen kešellä, nousima portahie myöten pitin vuaroja ta puroja, kävelimä koškomattomašša ta šynkäššä mečäššä.
Matan korkeinkohakši tuli noušu näköalapaikalla, mistä avautuu ihana näköala jovella. Päiväni paisto, vesi kilketti ta loisti. Še oli vielä yksi kaunis ta iloni päivä.