Timoi Munne: “Minä elän karjalakse”
– Enzimäine kyzymys on kummalline. Konzubo sinus rodih karjalaine? Sinähäi et karjalazennu ainos olluh.
– Minul on olluh ainos suomenkarjalaine identitiettu. Tuatan sugu on Karjalan kannakselpäi da muaman Pohjas-Karjalaspäi. Minun leviembi karjalaine identitiettu sai allun, konzu elin Petroskoil 90-luvun algupuolel da sen jälles sit Suomes. Ystävys Santtu Karhun da toizien karjalazienke on olluh minule ylen tärgei.
– Roindua myöte sinun muamankieli on suomi, ga sit sinä vaihtoit sen karjalan kieleh. Konzubo?
– Enzimäzen kerran minä kuulin karjalan kieldy Petroskoil olles 90-luvul. Hil’l’akkazin alloin sit tuttavumah kieleh, enzimäi vaiku šuutkakse, sit Karjalan Kielen Seuras ruadajes da yliopistos opastujes jo tovellizembah luaduh. Kielen vaihtoin terväzeh, konzu vaihtamine rodih mahtollizekse vuvvennu 2010. Karjalankielizii paiči minuu suvus ei ole.
– Maltat karjalakse hyvin. Kusbo olet kieleh opastunnuh? Mindähbo juuri livvinkarjalan olet vallinnuh omakse?
– Da, minä pagizen aiga hyvin, no putilleh kirjuttamine ei mene muga kebjiesti. Enimyölleh olen opastunnuh kieleh kuundelemal, pagizemal da lugemal. Minä ainos pagizen karjalankielizenke vaiku karjalakse. En minä livvinkarjalua vallinnuh ole. Se ičepäinneh tuli moizekse. Toinah se on sevoitus Santtu Karhun da toizien karjalazien paginkielen luaduu da yliopistos dai muijal opastuttuu normiiruittuu livvinkarjalua.
– Karjalan kieli da karjalaine kul’tuuru – liitytähgo net sinun ruadoh vai ongo niilöil mitahto muu merkičys?
– Se merkiččöy minule äijäl persounallizesti. Karjalaine kul’tuuru on olluh minun ryndähäs jo hätken. Oma sugu da meijän eloksen alovehen istourii on olluh minule ainos mieldykiinittäjäi. Omii vahnembii, died’oloi da buaboloi olen pagizutannuh. Niidy iänityksii toiččinah kuundelen. Jovensuun yliopistos opastuin perindehen tutkimukseh da sie äijäl tutkittih karjalažuttu.
Toizien luajittuloi pajoizii minä pajatin jo enne kielen tovellistu maltanduagi. Sit jo rubein azumah omii. Niidy on kerdynyh jo vägitukku da puaksuzeh pajatan rahvahale. Uuttu pajostugu on ainos piäs haudumas. Pahakse mielekse omua gruppua minul ei nygöi ole. Muuzikan ližäkse minul on olluh kaikenjyttysty literatuuru-, teatru- da kinoprojektua.
– Olemmo sinunke yhtesgi ehtinyh ruadua. Mindäh sinun mieles juuri yhtesruandu on aijankohtaine dielo karjalan kielen kohtal?
– Hos olengi moine erakko da päčin rinnal briilottelii, onhäi se vessel hommata midägi yhtes. Suan paista toizienke rakkahal kielel da oma kielenmalto kohenou. Kaikis tärgiembi on se, gu sit parembi ellendämmo toine tostu, toizien mielii da paginluaduu. Myö karjalankielizet olemmo jo valmehekse levälleh eri čuril.
– Suomes on nähty enzimäine pitky kino karjalan kielel “Sygyzyn jälles roih kevät”, da sinä olet olluh kiändämäs karjalakse ozuttelijoin sanoi. Mi oli sit ruavos kebjevin da mi vaigevin?
– Olihäi se suuri ruado, ku enzimästy kerdua Suomes mostu kinuo olimmo azumas. Kebjieh ei mennyh nimidä täs ruavos. Tiettäväine, kiändämizes on se probliemu, gu ihan yhtenjyttyöh et voi ainos kieles toizeh kiändiä. Merkičys voibi kebjieh da petties muuttuo toizekse. Toine dielo oli se, ku ozuttelijat enne kinon luadimistu ei maltettu karjalakse ni yhty sanua. Tahtoin, gu repliekat oldas ellendettävät da intonatsii olis tävvellizen hyvä. Tekstan ližäkse minä työnnin ozuttelijoile iänitykset da muudugi karjalankielisty kuunneltavua. Minun mieles tulos on hyvä.
Ližiä lugekkua Omas Muas 21. ligakuudu 2020
