Tepon tarinoja
Lumiukko plasteliinista
Poika Teppo muovaili plasteliinista pienen lumiukon.
— Hyvä lumiukko tuli, kehu ämmö punukan työtä. — Šiun lumiukko on aivan kuin oikie!
Teppo muhi ta tuhisti kainoššellen nenälläh.
— No niin… ämmö tutki lumiukkuo. — Mintähpä šen piäššä on ruušuni rušetti?
Teppo heilahutti kättäh ta tunnušti heti kaiken ämmöllä:
— Mie muovailin oikieštah yhen tytön… meijän päiväkojista! Kuvasin tyttyö lumiukokši… jotta kenkänä ei arvuais ken hiän on!
Nelikulmasie lumitähtijä
Päiväkojissa oli piiruššuštunti.
Teppo ei tykännyn piiruštua. Hiän šuatto piiruštua hyvin vain nelijöitä.
Nytki hiän piirušti šeiččemen eriväristä pientä nelijötä.
— Mitä nämä nelijöt ollah? ihmetteli Tat’t’ana.
— Šatau lunta, ta lumitähet laškeuvutah taivahašta muah, šelitti poika. — Ne on šemmosie erikoisie nelikulmasie lumitähtijä. Niistä on helppo rakentua lumitaloja.
— Šelvä! šano Tat’t’ana.
Šiitä hiän piirušti kakši nelijötä piiruššušvihkoh. Pieni nelijö oli šuuren nelijön piällä.
— Mitä nämä ollah? kyšy Teppo.
— Še on šemmoni lumipoika, kumpasen piällä on lašken lumitähti! šelitti Tat’t’ana.
— Mintäh šie pilkkuat miun piiruššušta? Teppo meinasi apeutuo, ka šiitä mietti vähäsen ta piätti:
— Hyvä piiruššuš on šiulaki!
Yheššä hyö piiruššettih pojalla nelikulmaset kiät ta jalat.
Hyväštely
Koista on aina vaikie lähtie pitäkši aikua.
— Ymmärrä, Mössi, jotta konteita ei piäššetä päiväkotih, šelitti Teppo omalla pehmiellä kaverilla. — Piäšy šinne on konteilla kielletty! Ta šie olet kontie!
— Läkkä jo! kiirehti ämmö Teppuo. — Päiväkojissa on monenlaisie kukkasie. Mössi on tiälä, konša tulet šieltä kotih.
Teppo issutti pehmien kontie-yštävän keinustuulah ta pani pienen paloauton šen viereh. Šiitä hiän čuhutti Mössin korvah:
— Elä vain ikävöiče, konša olet tiälä yksin. Ka tiijätkö mitä? Ämmön on kovin ikävä, konša olen päiväkojissa. Leiki šie ämmön kera, Mössi-hyvä!
Tie kotih
Illalla ämmö otti Tepon päiväkojista. Pihalla poika šano:
— Elä vain pahekši, još ekšymmä matalla, ämmö! Tiijän jo tien kotih. Mie šuatan meijät kotipihah.
— Passipo, Teppo, helläyty ämmö. — Mieki tunnen hyvin tämän tien. Olen tietän šen jo monen vuuvven ajan. Omat vanhemmat šuatettih miut šamah päiväkotih jo monta vuotta takaperin.
— Šamahko päiväkotih? kummekši Teppo.
— Juuri šamah, vaštasi ämmö. — Niise šiun Tat’t’ana-yštävän ämmö kävi šamašša päiväkojissa. Ta Pekan ukko… ta niise Antin ukko. Ta Annin ämmöki…
Teppo hämmäšty vielä enemmän:
— Eikö meijän päiväkojissa ollun lapšie ollenkana šiih aikah!? Eikö ollun ketänä muita kuin ämmöjä ta ukkoja vain?!
Kiänti Maikki Remšujeva.
