Teatterit herättävät kiinnostusta äidinkieliin
Suomen kielen keskus Karjalan tasavallassa -kansalaisjärjestön puheenjohtaja Tatjana Islamaeva nosti viime viikolla esille ammatti- ja amatööriteatterien roolin vähemmistökielten lukemisessa.
— Teatteri on todellinen taiteellinen ympäristö, jossa edistetään kansojen kielten näkyvyyttä ja ylläpidetään kielten kehitystä, Islamaeva toteaa.
— Ei ole väliä, onko teatteri ammatillinen tai amatööri. Pääasia on se, että teatterin henkilökunta on kiinnostunut kielestä ja yrittää kehittää sitä eri keinoin, hän lisää.
Hybridimuotoiseen keskustelutilaisuuteen osallistui noin puolisataa ihmistä Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Puheensa pitivät ammattiteatterien edustajat Petroskoista, Komista ja Hanty-Mansijskista sekä Karjalan harrastajateatterien vetäjät.
— Teatteri esittää näytelmiään suomen, karjalan, vepsän ja venäjän kielellä ja tekee sillä tavalla tunnetuksi kansojen kulttuuriperintöä. Yleisöllä on siis mahdollisuus tutustua jokaisen kansan omaperäiseen kulttuuriin, sanoo Karjalan kansallisen teatterin hankeosaston päällikkö Natalia Argutina.
Teatterin monet esitykset ovat pohjautuneet karjalaisten kirjailijoiden teoksiin. Samoja näytelmiä esitetään suomen ja venäjän sekä karjalan ja venäjän kielellä.
— Ohjelmistossa on myös monikielisiä näytelmiä kuten esimerkiksi Sinitaivaan laulu, Pyhä asia ja Poigu-Kondii. Niissä näyttelijät puhuvat muutamaa kieltä, Argutina korostaa.
Erilaisista ongelmista huolimatta vähemmistökielet kiinnostavat ihmisiä. Karjalan kaupungeissa ja maaseudulla toimii sekä lasten laulu- ja nukketeatteriryhmiä että aikuisten amatööriteattereita.
Petroskoilaisen suomenkielisen Lasten piiri -lauluyhtyeen johtaja Marina Pavlova sanoo, että nykyään yhtye ei pelkästään laula suomeksi vaan näyttää myös lyhyitä lauluesityksiä. Esitykset pohjautuvat lastenrunoihin.
— Yhtyeen lapset käyvät teatterikerhossa jo kolmatta vuotta. Siinä he oppivat suomen kieltä teatterileikkien avulla, teatterikerhon vetäjä Pavlova kertoo.
Tämän vuoden maaliskuussa Lasten piiri täytti 30 vuotta. Yhtye sai alkunsa lasten kielikerhosta Petroskoin Inkeri-liiton aloitteesta.
Nyt yhtye koostuu ylipäänsä Petroskoin suomalais-ugrilaisen koulun ala-asteen oppilaista, jotka lukevat koulussa suomea.
—Tästä vuodesta lähtien yhtye on yrittänyt laulaa myös karjalankielisiä lauluja, Pavlova sanoo.
Vieljärven kylän karjalankielisen Tähkäinen-nukketeatterin johtaja Julia Jegorova on varma, että lapset on saatava kiinnostumaan karjalan kielestä. Silloin he haluavat puhua kieltä. Vuodesta 2014 toiminut nukketeatteri on auttanut motivoinnissa hyvin.
— Lapset pitävät teatterista ja käyvät mielellään harjoittelemassa ja esiintymässä festivaaleilla. Viimeksi teatteri esiintyi Hetsulassa naapurikylässä, Jegorova kertoo.
Vieljärven kylän Randaine-harrastajateatteri on näkyvä esimerkki siitä, että teatteri voi vilkastuttaa karjalan kielen käyttöä paikallisten asukkaiden keskuudessa.
— Vuosina 2013—2023 teatteri on esittänyt livvinmurteella kymmenen näytelmää. Eri vuosina teatteria on harrastanut 20 ihmistä, josta kahdeksan on ollut teatteriryhmän päänäyttelijöitä. He ovat yli 50-vuotiaita, Karjalan Kielen Koti -kansalaisjärjestön jäsen Natalja Antonova kertoo.
Vieljärvellä asuu noin tuhat ihmistä, joista noin 70 prosenttia on karjalaisia. Karjalaa hyvin puhuvien ikä on 70—80 vuotta.
— Teatterimme on paras keino karjalan kielen edistämiseksi asukkaille. Esityksen tauolla tai esityksen jälkeen katsojat pyrkivät keskustelemaan toistensa kanssa karjalaksi. Katsojat rakastavat teatteria paljon, Antonova tunnustaa.
Yleisön rakkaudesta suomenkieliseen harrastajateatteriin kertoi suomen kielen opettaja ja näyttelijä Olga Milovidova Pietarista. Pietarin suomenkielinen teatteri -hanke käynnistyi vuonna 2022 Milovidovan, ohjaaja Sergei Proninin ja tuottaja Pavel Smirnovin voimin.
— Hankkeen tehtävänä on tukea ja kehittää Pietarin ja Leningradin alueen suomalais-ugrilaisten kieliä ja kulttuureja. Emme luo valtion teatteria, mutta haluamme, että sillä olisi yhteiskunnallinen merkitys, Milovidova korostaa.
Pula nuorista artisteista, ohjaajista ja draamoista
Ammatti- ja amatööriteatterien edustajat mainitsivat muutamasta vakavasta ongelmasta, joihin teatterit ovat törmänneet. Yksi niistä on pula nuorista artisteista.
Toinen ongelma on pula karjalan- ja vepsänkielisista draamoista ja teoksista, joista näytelmät voisivat syntyä.
Mainittiin myös sitä, että Karjalasta on vaikea löytää karjalan, vepsän ja suomen kielen asiantuntijoita, jotka osaisivat kääntää venäjänkielisiä näytelmiä karjalaksi, vepsäksi ja suomeksi.
— On olemassa satuja, novelleja, kertomuksia paikallisesta elämästä, mutta puuttuu taitava kääntäjä, joka samalla voisi olla näytelmän kirjoittaja. Harrastajat joutuvat kääntämään teoksia yhdessä tulevia esityksiä varten, keskustelutilaisuuden vetäjä Tatjana Islamaeva huomaa.
Ammattilaisista kielitaitoisista ohjaajista on myös kova pula. Karjalan kansallisen teatterin asiantuntija Natalja Argutina sanoo, että näytelmä voi olla näyttelijöille vaikeaa, jos siinä täytyy käyttää muutamaa eri kieltä.
— Näyttelijät eivät opiskele puhetekniikkaa karjalan ja vepsän kielellä, koska opetusmenetelmiä näillä kielillä ei ole vielä kehitetty, Argutina paljastaa.
Vaikeuksista huolimatta Islamaeva on varma teatterin johtavasta roolista Karjalan vähemmistökielten säilyttämisessä.
— Teatteritaide kannustaa nuoria ja aikuisia puhumaan kieliä, motivoi kielten lukemiseen ja tukee kieliä, hän korostaa.
