Taidosuari toi yhteen suomalais-ugrilaisia
— Nyt Venäjän eri tasavalloissa ja alueilla on paljon folk-yhtyeitä, mutta on vähän harrastajateattereita ja teatteristudioita, jotka esittävät esityksiä vähemmistökielillä. Etsin harrastajateattereita festivaalille soittamalla eri taajamien hallituksiin, Taidosuari-festivaalin järjestäjä, Pyhäjärven juuret -kansalaisjärjestön jäsen Aleksandr Pšennikov kertoo.
Tänä vuonna suomalais-ugrilaisten kansojen harrastajateatterifestivaalille kutsuttiin 13 harrastajateatteria Karjalasta, Pietarista, Tverin, Leningradin ja Murmanskin alueilta. Vuodesta 2018 järjestetty festivaali pidettiin jo neljännen kerran.
Tänä vuonna festivaali on kasvanut yleisvenäläiseksi.
Petroskoin konservatorion konserttisalissa järjestettiin festivaalin avajaiset ja gaala viime perjantaina. Esitykset esitettiin Karjalan eri taajamissa: Vitelessä, Alavoisessa, Kotkatjärvellä, Kuujärvellä, Kalevalassa, Jessoilassa, Tšalnassa, Nuosjärvellä, Vieljärvellä, Prääsässä ja Pyhäjärvellä.
Festivaalin osanottajille järjestettiin kaksi työpajaa. Ohjaaja Aleksandr Ovtšinnikov piti työpajan harrastajateattereiden johtajille. Kansallisen teatterin näyttelijä Tamara Ovtšinnikova piti työpajan näyttelijöille.
Festivaalin tavoitteena on herättää kiinnostusta vähemmistökieliä kohtaan teatteritaiteen kautta. Se järjestettiin presidentin kulttuurialoitteiden rahaston tuella.
Pyhäjärven juuret -kansalaisjärjestö on perustettu vuoden 2014 alussa. Aleksandr Pšennikov ehdotti ideaa teatterin perustamisesta lyydin kielen säilyttämiseksi. Pšennikovista on tullut Pyhäjärven lyydiläisten Lembi-teatterin johtaja ja ohjaaja. Teatterissa on nyt 12 näyttelijää.
Teatterin repertoaarissa on muun muassa satuja ja perinteistä kertovia esityksiä. Taidosuari-festivaalin osana teatteri esitti Kintahan kylän zuakkunoi -esityksen Kalevalassa. Näyttelijät itse käänsivät vuorosanansa lyydiksi.
Aunuksen livviläisten museon Eloksen ratas -teatteri esiintyi Vitelessä ja Alavoisessa. Se esitti Kylʼmil-esityksen livvinkarjalan kielellä.
— Livvinkarjalaa osaavat katsojat ymmärsivät, mistä näyttelijät puhuivat. Kieltä osaamattomille katsojille esitys simultaanitulkattiin venäjäksi. Katsojat nauroivat vedet silmissä. Kaikesta näki, että esitys oli katsojien mieleen, teatterin johtaja Natalia Romanova kertoo.
Esityksen jälkeen katsojat kiittivät näyttelijöitä esityksestä ja siitä, että he säilyttävät livvin kieltä.
— Festivaali auttaa säilyttämään kotiseudun perinteitä ja kieltä sekä tarjoaa mahdollisuuden tutustua näyttelijöihin muista teattereista, vaihtaa kokemuksia heidän kanssaan ja keskustella teatterien ongelmista, Romanova sanoo.
Tšalnan Imperiumi-teatteristudio esiintyi Prääsän piirin Nuosjärvellä ja Vieljärvellä ja esitti karjalaisen Virsu-sadun.
— Meidät otettiin hyvin lämpimästi vastaan. Katsojat seurasivat esitystä mielenkiinnolla. Festivaali on tärkeä paitsi näyttelijöille myös yhteiskunnalle. Ihmisten ei tarvitse unohtaa juuriaan. Festivaalin esitykset kertovat kansansa perinteistä kotikielellään, teatteristudion johtaja Jekaterina Kurikka sanoo.
Imperiumi-teatteristudion näyt telijän Olga Šmakovan mukaan festivaali on vuosien ajan mahdollistanut tutustumisen alkuperäiskansojen kulttuuriin.
— Festivaali on mahtava tilaisuus päästä näyttämään omia taitojaan ja tutustumaan muiden suomalaisugrilaisten kansojen kulttuuriin, Imperiumi-teatteristudion näyttelijä Jelena Kuzmina sanoo Jessoilan teatteristudio esiintyi Prääsässä ja Pyhäjärvellä ensimmäistä kertaa.
— Katsojia oli vähän, mutta meidät otetiin sydämellisesti vastaan.Esitimme esityksen kuolevissa kylissä asuvista vanhuksista ja heidän vaikeasta elämästään. Huolimatta siitä, että esityksemme on venäjänkielinen, sen aihe on hyvin ajan kohtainen, teatteristudion johtaja Maria Zaitseva sanoo.
Aleksandr Pšennikovin mukaan festivaalin ansiosta Karjalan piirien asukkaat saivat uniikin mahdollisuuden tutustua livviläisten, lyydiläisten ja vepsäläisten sekä Venäjällä asuvien saamelaisten ja virolaisten kulttuuriin.
— Valitettavasti jotkut piiriteatterit ovat keskeyttäneet toimintansa. Esimerkiksi Kalevalan kansanteatteri lopetti toimintansa viime vuonna, hän sanoo.
— Teatterinjohtajan virkaan on vaikea saada pätevää hakijaa. Nuoret eivät halua työskennellä piireissä. Toivon, että tilanne muuttuu, hän jatkaa.
