– Äijängo vuottu jo olet tutkinuh karjalan kieldy dai konzu neče ruado on algavunnuh?
– Minun pro gradu -ruavon, kuduas kaččelin ven’an kielen vaikutustu karjalan da vepsän sintaksisah, sain valmehekse vuvvennu 1988. Nenga sit jo vuvves 1987 algajen olen karjalan kieldy tutkinuh.
– Eräs vuozi tagaperin sinul piäzi ilmah Vaikastunnuot da vaikastutetut, suomekse Vaietut ja vaiennetut -kniigu, kudai ei jiännyh huomuamattah ni Suomes, ni Ven’an Karjalas. Sanele sih näh.
– Tämä kniigu pohjavui kanzoinvälizes, monitiijollizen EU-projektan hantuzis vuozinnu 2010–2013 luajittuh tapahtustutkimukseh Suomes paistavah karjalan kieleh näh. Neče on enzimäine moine kirju, kuduah on kerätty se tutkimustiedo, midä oli olemas karjalan kieleh näh Suomes 2010-luvun enzimäzeh puoliškoh sah. Se oli minule ičelleni ylen tärgei ruado, sendäh gu syväin rubei palamah karjalan kieleh kerras, konzu vai enzimäzen kerran kuulin sidä 1980-luvun algupuoliškol. Da minulleni on ylen tärgei, gu karjalankielizet karjalazet da heijän kieli roitah tundiettuloikse da tunnustettuloikse Suomes. Kniigan kirjutandu da julguandu ainos on pitky prosessu: jätin käzikirjutuksen julguamoh keviäl 2015, da kirju piäzi ilmah vaste sygyzyl 2017. Sitgi aijas ehti roita kaikkie mostu, midä ei kniigah ehtinyh.
– Midä julgavuo karjalan kieleh da karjalazih näh on sinul olluh Vaikastunnuot da vaikastutetut -kniigan jälles?
– Mostu suurembua tutkimuskirjutustu olen luadinuh juuri karjalan kieleh näh vuvven 2017 jälles kaksi, kahteh anglienkielizeh käzikirjah, kudamis enzimäine pidäs piästä ilmah lähiaigua da toine vähästy myöhembäh. Vuvvennu 2019 piäzi ilmah Karjalan Sivistysseuran jullattu kniigaine Meijän hierus, kuduan toimitin Eeva-Kaisa Linnan kel da kuduah kirjutin ičegi. Sen ližäkse olen ozutannuh uuttu karjalan kielen tutkimustu nenga kahtes kirjuarvivos suomelazes kielitiijollizes Virittäjä-lehtes. Sen-tämän kerran olen kirjutannuh karjalan kieleh liittyjis dielolois lehtih.
– Oletgo käynnyh Ven’an Karjalah? Konzu da äijängo kerdua? Oldihgo net matkat ruadomatkoi?
– Tiettäväine olen. Enzimäzen kerran olin käynnyh Ven’an Karjalah 1980-luvun puoles keskivälis da silloi se oli minun opastundumatku. Vuozinnu 1989–1992 ajelin kolmeh pitkäh ainehistonkerävömatkah Karjalan Tazavallan suvikarjalazih kylih da kerran Tverin Karjalah. Sie pagizuttelin kaikkiedah enämbän 60 karjalanpagizijua omassah väitöstutkimukseh niškoi. 1990-luvun allus oldih äijän kerdua ruadamas Karjalan Tiedokeskuksen arhiivas Petroskoil. Suomespäi ulgomuale muutettuu olen käynnyh Karjalah ylen harvah, da jälgikerdua olin Vienan Karjalas.
– Ongo sinul karjalazii juurii?
– Ellendännemmö juuret kui verenperindyö, ga minä olen sit moine monikanzalline sevoitus. Tuatan puoles olen suvisavolaine, ga muaman puoles yksi died’oi oli ven’alaine, yksi buabo karjalaine, yksi buabo pohjassavolaine da yksi died’oi Valgo-Ven’al roinnuh pol’akku.
– Maltatgo karjalakse? Ellendätgo karjalan kieldy, konzu kuulet sidä?
– Pagizen karjalakse vähäzen, ga ellendän kaikkii paginluaduloi ylen hyvin. Ainehistonkerävömatkoin aigua da sit, konzu ruavoin pagizutteluloinke väitöskirjah näh, pagizingi karjalakse enämbän, migu nygöi. Tahtozin opastuo karjalan kieleh ližiä, roinnou konzu sih enämbäine aigua.