Sohjanankoški on pieni kylä, nyt šielä eläy noin 250 henkie. Onnakko kaččomatta šiih kylän istorija on mukava. Šiinä on äijän šaloja, kyšymykšie, kumpasih vaštaukšie vielä ei ole.
– Mie oikein tykkyän Sohjanan istorijua, tutkin šitä ta keryän vehkehie musejoh. Još miula kielletäh pityä musejo kulttuuritalošša, mie varmašti löyvän keinon, miten jatkua omua mielehistä ruatuo, koroštau kulttuuritalon ruataja Natalja Borodkina.
Näillä šanoilla hiän avasi oven entiseh kinolaittehien varaštoh, missä nyt on pieni musejo. Heti alušša niän muinaislöytökšillä omissetun kanšijon.
– Etkö tiijä tätä juttuo?! Jotta Sohjanankošešša löyvettih muinaisihmisen ašteijen palasie, kertou Natalja Vasiljevna.
Še tapahtu 2000-luvun alušša. Joven vejentašo lašettih ta šen leveyš oli šama, kuin šen ni piti olla luonnollisešti. Lapšet leikittih šielä, missä nyt on vettä ta, kuin ilmeni muutoma vuosi šen jälkeh, hyö löyvettih näitä palasie.
Musejošša šäilyy vain oša niistä, šentäh kun pojat vet leikittih ta vain yksi šäìlytti näitä palasie. Šiitä pojan muamo toi ne musejoh.
– Myö kertoma löytökšeštä tietomiehillä ta meijän luokše tuli tietomieš Svetlana Kočkurkina. Hiän otti nämä palaset kaupunkih, tutki niitä ta tovisti, jotta ne ollah muinaisie ta yhellä niistä on ainutluatuni kuvijo, jatkau kertomušta musejon pitäjä.
Još pojat šilloin heti tuotais šavipalaset musejoh, moušot onnistuis järještyä arheologini tutkimušmatka ta löytyä vielä mitänih mukavua. Ka aikua šiitä päiväštä mäni äijän. Niin nämä löytökšet jiätih istorijan arvautukšena. Ei ole vaštaušta, oliko tiälä Sohjananjoven rannalla muinaisihmisen elinpaikka, tahi joki toi ne palaset toisista paikoista…
Šamoin musejon näyttely kertou šovanjälkiseštä elämäštä, mitein ihmisie šiirrettih kotipaikoista toisih kylih. Šiirtämisen alušša, konša tuli šelva, jotta kylät jouvutah vejen alla, ihmisillä annettih valita, missä kyläššä hyö tahotah elyä, ka vaššata “omašša kyläššä” ei šuanun. Ken jäi omah kyläh viimeseh päiväh šuaten šiitä šiirrettih kotitaloista väkisin.
Tämä šurullini aihe kuuluu paikallisen Sateenkaari-duetin lauluissa, kumpasissa hyö muissellah kotikylistä. On vaikie kuvitella, miten ihmiset voijah elyä, kun šyväimeššä on niin šuuri kipu.
“Sateenkari” on Sohjanan ylpeyš. Kakši naista Zinaida Ust’ugova ta Raisa Kundoz’orova lauletah perintehellisie Kiestinkin lauluja karjalan kielellä. Duetti kučutah erilaisih festivaliloih.
Vanhoja lauluja hyö tallennettih kylän vanhoilta ihmisiltä. Lauluissa šäilyy muisto heistä, männyöštä ajašta. On šurullista, jotta perinneh ei šiirry nuorilla. Kyläh jo moneh vuoten ei tultu elämäh nuoremmat ihmiset.
Još šie niise konšanih tulet näillä pohjoisšeuvuilla, niin šeisatu Sohjanašša ei vain kuvuamah kaunista luontuo, ka vielä ni käy musejoh. Šieltä šie šuat tietyä vielä enemmän mukavua näistä paikoista, a kyläläisillä tulou hyvä mieli, jotta heijän luokše käyväh ta annetah heilä huomijuo.