Sergei Jakovlev: “Nero nisat ei paina”

Sergei Jakovlev: “Nero nisat ei paina”

Maikki Spitsina
22.03.2021
Lehen tarkka lukija varmašti huomasi, jotta viime vuuvven lopušša lehen Šanašuari-šivulla alko ilmeštyö karjalaisen Sergei Jakovlevin kaunehie ta liikuttavie runoja. Monet ruvettih ihmettelömäh, ken tämä luonnonkyky on ta mistä hiän spuutiutu.
Runoilija Sergei Jakovlev on tovellini karjalaini mieš. Hiän oikein tykkyäy kotišeuvun luontuo, järvijä, meččyä. Kuva: Antonina Jakovleva
Runoilija Sergei Jakovlev on tovellini karjalaini mieš. Hiän oikein tykkyäy kotišeuvun luontuo, järvijä, meččyä. Kuva: Antonina Jakovleva

Sergei Jakovlev on šyntyn vuotena 1970 Louhen piirin Nisan kyläššä kalaštajien pereheššä. Karjalan kieli hänellä on šyntymäštä: tuatto, muamo, ämmöt ta ukot puajittih karjalakši.

Tuatto Toivo Jegorovič ta muamo Helmi Jevstafejevna ruattih yheššä kalaššušprikatissa Piäjärven kolhosissa. Tuatto oli prikatiirina. Huomenekšešta myöhäseh iltah šuaten vanhemmat oltih töissä, a lapšet oltih koissa Lukerie-ämmön kera.

– Ämmö ei paissun venäjäkši, tiesi vain pari-kolme šanuo. Ta mie hänen kera pakasin karjalakši. Konša mie olin pienenä ta kävin kauppah, ni miut toko issutettih myöntistolan piällä ta kuunneltih, kuin mie pakajan karjalakši, muistelou Sergei.

Konša vanhemmat mäntih töih, ni heijän taloh Lukerie-ämmön luokše rikeneh tuli ativoih kylän toisie ämmöjä. Hyö kesrättih, kartattih, tikutettih ta šamalla aikua laulettih karjalaisie lauluja, kerrottih erilaisie poverkkoja ta starinoja.

Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten!

Sergei Jakovlev, runoilija, Niska

Nisan kyläššä poika lopetti alkeiskoulun. Šiitä jatko koulun käyntie Kiestinkissä, eli heimolaisien luona. Koulun lopetettuo Sergei opaštu Petroskoin 1. opistošša hiččuajakši. Armeijan jälkeh nuori mieš muutoman vuuvven ruato Piäjärven lespromhosissa. Šiitä hiän tuli jälelläh omah Niska-kyläh. Konša Nisan koulu pantih kiini, ni Sergein nuorimmalla pojalla juštih piti männä enšimmäiseh luokkah. Niin pereh piätti muuttua elämäh Louheh. Louhešša Sergei ruatau šohverina, a hänen Antonina-naini on Lapšien kirjašton johtaja.

Sergei Jakovlev on tovellini karjalaini mieš. Hiän on innokaš kalaštaja ta mečäštäjä, keryäy marjua ta šientä, šuattau kaikkie luatie omin käsin.

Sergei iče ei ymmärrä, mitein häneššä šynnytäh runot. Kerran viime talvella hänen piäššä vilahti runorivi: “Nouškua, pojat-poikaset, nuoret, väkivoimaset…” Rivi miellytti mieštä ta hiän rupesi ajattelomah, mitä še niillä pojilla tapahtu. Niin pikku hil’l’ua piäššä alko keräytyö tulijan runon juoni.

Šiitä tavallisena šyyšiltana mieš levähteli kalaššukšen jälkeh. Hiän juštih oli lomalla Nisašša. Äkkie mieleh tuaš tultih jo tutut runorivit. Sergei piätti yrittyä esittyä niitä paperilla. Hiän ruato nellä-viisi päivyä ta loi oman enšimmäisen runoelman “Ukko ta vuara”.

– Kirjutin runon ta rupesin epyälömäh, jotta kellä še vois näyttyä, kelpuauko še minne. Mie vet en tiijä karjalan kielioppie, vain puajin karjalakši. Ta još šanuo šuorah, niin vain muutoma vuosi takaperin šain tietyä, jotta karjalan kielellä on oma kirjakieli, šanelou mieš.

Šiitä Sergein enšimmäini runo piäsi “Oman Muan” toimitukšeh ta lehen ruatajat šuatih tietyä Louhen piirin uuvvešta nerošta. Ukko ta vuara -runoelma oli toimitettu ta šuunniteltu uuteh Taival-almanakkah. Sergei šai kuulla lehtimiehiltä vakuutukšie šiitä, jotta hänen runo on mukava ta vaštuava šekä pyyntöjä luomistyön jatkuh.

Enšimmäisenä miun runoja lukou Antonina. Još naini muhiu, nakrau tai itköy, ni še on hyvä merkki, še tarkottau, jotta runo tuli mukava.
Sergei Jakovlev, runoilija, Niska

Ta runoilija jatko. Hiän kertou, jotta uuvven runon juoni voit tulla hänen piäh, konša hiän puhistau hampahie, levähtelöy työn jälkeh.

– Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten! Šattuu vielä toisinki: tulou pari rivie, lähtöy juokšomah runo, a missänih kešellä tai lopušša ottau ta pyörähtäy ihan toiseh šuuntah niin, jotta miula ičelläki tulou kumma, muhiu runoilija. – Enšimmäisenä miun runoja lukou Antonina. Još naini muhiu, nakrau tai itköy, ni še on hyvä merkki, še tarkottau, jotta runo tuli mukava. Oma Mua -lehen toimittajat aina autetah joka kyšymykšeššä.

Nyt karjalaisella luonnonkyvyllä on keräytyn jo noin 30 runuo. Segrei toivou, jotta tulovaisuošša onnistuu julkaissa oma runokokomuš. Varmašti hänen toivomuš täyttyy ta hänen lintuni-muusa konšana ei laše šiipijäh!


ПОХОЖИЕ СТАТЬИ
Oma Mua
Mie toivon myöštyö
Kanšallisešša musejošša esitettih kirja liäkäristä Anatolii Martinovista. Kirjan luatijana on Valentina Sukotova, Oneganiemi-kanšalaisjärještön johtaja, ihmisoikevukšien puoluštaja, Anatolii Martinovin yštävä ta apulaini.
Kodima
Muštsijad, kuti voinan jäl’ged
Kalages om völ kaičenus sijoid, miččed starinoičeba voinan aigoiš da kaičeba istorijad. Suomalaižed batarejad Kalag’-posadas vahvištoitaba ristituiden starinoid. Nügüd’ nece azegsija tuleb Kalag’-külän melentartuisijaks, no vähän, ken tedab, mikš nece batarei sijadase ani mägel i min täht se oli tehtud.
Karjalan Sanomat
Lahdenpohja: Suomalaisesta kartanosta museoalue
Kesämökiksi vuosikymmeniä sitten muuttunut suomalainen kartano on nyt tarkoitus peruskorjata. Omistajat suunnittelevat taloon museota ja pihapiiriin kivirakennelmien puistoa.
Karjalan Sanomat
Ei tullutkaan äänettömyys
Uudessa Äänettömyys-ohjauksessaan Sergei Pronin nostaa esiin vähemmistökielen säilyttämisen ongelmaa. Esityksessä ei puhuta, mistä kielestä kyse on.
Oma Mua
Henna Massinen: Kai karjalan kielen murdehet ollah armahat
Henna Massinen ruadau Päivännouzu-Suomen yliopistos suomen kielen da kiändämizen opastajannu. Yhteltiedy häi on loppemas omassah väitöskirjua rajakarjalazien murdehien suomelastumizeh näh. Ližäkse Henna kirjuttau karjalan kielen syvendäjien opindoloin tutkielmua karjalazis žiivatoin nimis.
Karjalan Sanomat
Nukketeatteri voitti Kultaisen naamion
Karjalan nukketeatterin esitys Kalastajasta ja kalasta sai Venäjän ylimmän teatteripalkinnon Paras esitys nukketeatterissa -sarjassa.
Kodima
Endevanhan vepsläižen naižen sädod
Tedat-ik tö, mitte irdnägo oli vepsläižel naižel äi vozid tagaze? Miččed sädod oliba da miččes kanghaspäi ned oli tehtud? Sen polhe mö pagižem Natalja Denisovanke, Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden mediakeskusen radnikanke.
Oma Mua
El’vira Derevl’ova: oma kieli da pajot ollah ainos sydämes
Karjalaine El’vira Derevl’ova on rodužin Veškelyksespäi, ga äijän vuottu eläy Petroskois. Vastavuimmo El’vira Derevl’ovan kel Petroskois Belije kl’uči -sanatouries, kus naine ruadau – järjestäy pidoloi gostile.
Kodima
Vepsläine delegacii ajoi Salehard-lidnaha
Sulakun 4.-8. päivil vepsläine delegacii Karjalaspäi radoi Salehard-lidnas. Sigä mäni Venäman Pohjoižen, Sibirin da Edahaižen Päivnouzman igähižiden rahvahiden toine forum.
Karjalan Sanomat
Sota naisen silmin
Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen uusi musiikkiesitys Heijastus esitettiin suurella menestyksellä Petroskoissa maanantaina. Vuoden päästä esitys pääsi lopultakin ensi-iltaan.
Войти
Регистрация
Пароль
Повторите пароль