Seppy da suari
P'otr Pervoi enne ečči raveembua hebuo, kudai enimäl juoksis. Häi meni rouno gu dielon peräh sepällyö hebuo ravvoittamah, a sepäl oli ylen hyvä hebo. Meni seppy, potkovan valmisti i lykkäi vilustumah.
P'otr Pervoi ottau sidä potkovua, käis pyörittäy dai oijendau, sanou:
— Kiitetäh, hyvä seppy olet, ga vai aiga lahuo potkovua luajit!
Häi ei virka nimidä, luadi uvvet — dai hevon ravvoittau. Ravvoitestu andau P'otr Pervoi hobjahizen rubl’an. Seppy ottau, pyörittäy dai keskel katkuau den’gan i sanou:
— Moine i suari olet, gu lahuo den’gua tuot!
Suari kyzyy:
— Sanotah, sinul on ravei hebo?
— On kudakui.
— Etgo lähte minuu vedämäh, nengoine i nengoine matku on, kolmekymmen virstua čuasus pidäy juosta. Jeeželi et voinne vediä srokal, sit sinulles palkua ei rodei dai muite midätahto rodieu.
Seppy sanou:
— Lähten. Tol’ko anna minul aigua, hebo on lasketettu, kepit pidäy taguo.
Häi tagou kolme keppii i panou kreslah viizitostu puudua raudua. Istutahes kreslah i lähtietäh ajamah. Suari sanou:
— Onnuako hävität palkan, dai iččiedäs, hil’l’ah tämä hebo kävelöy.
Seppy ottau, ravval išköy hebuo, i hebo ravenou — juoksou.
Yksi mečikkö piästih. Lähtietäh, toine ajetah. Op'at’ suari sanou:
— Onnuako hävität sinä palkan dai iččiedäs hävität — ylen hil’l’ah menöy hebo.
Häi ottau toizen kerran, išköy toizel kepil, hebo i davai juoksemah. Piästäh toine mečikkö.
Lähtietäh jälgimästy pereleskua ajamah. Suari kaččou čuassuloih i sanou:
— Nygöi onnuako hävität palkan dai iččiedäs, ylen vähä aigua on.
Häi ottau išköy kolmanden kerran, išköy hebuo, i hebo lähtöy juoksemah i puoldu čuassuu iel tulou miärättyh stansiessah.
Suari lähtöy kreslas i kyzyy:
— Äijängo sinun hebo maksau?
Seppy sanou:
— Se ei ole myödävy.
Saari kyzyy toizen kerran. Tuaste vastuau seppy:
— Ei ole myödävy.
Suari kyzyy kolmanden kerran:
— N’eužeeli hindua hevol ei ole? Minä annan, ota min tahtonet.
Häi sanou:
— Ved’ kerdu on sanottu, se ei ole myödävy.
Suari sanou:
— N’eužeeli sinä nygöi suaril et myö? Ottau i hevon ambuu da palkan maksau, mi oli miärätty.
Seppy lähtöy pahas mieles linnua myö kävelemäh. Kävelöy kabakkoi myö, i kus vai nägöy ribuhizii kirjuniekkoi i vai heidy ugoščaiččou.
Sidä ruadau mondu kerdua. Eräs ravei kirjuniekku kyzyy:
— Midäbo sinä meidy nygöi juotat da olet pahas mieles?
Häi sanou:
— Vot on minul mittuine obiidu. Minä toin suarin i meil oli miärätty hindu. Moizen matkan ajoimmo i toin vie puoldu čuassuu enne sovittuu aigua. I häi kyzyi, äijängo otan hevos. Minä vastain: “Ei se ole myödävy, se on kodihebo”. Kolmandengi kerran kyzyi, minä en andanuh, häi otti da ambui hevon.
— Ole huolettah, sanou kirjuniekku, osta butilku viinua, mene osta gerbovoidu bumuagua listu.
Kirjuttau kirjuniekku prošeenijan. Käil kirjuttau, sit toizel käil kirjuttau. Ottau i varbahal podpiššihes.
— Nygöi palkua prošeenijan viejy.
Häi löydi viejän i maksoi palkan, i se lähtöy vedämäh. Jo tossupiän ečitäh händy, kučutah suudoh. A kirjuniekku sanou:
— Nygöi häi maksau hevos, ga älä vähembiä kyzy, gu mi vai hevon nahkah syndyy hobjua da kuldua.
Mennäh suudoh, i suari kyzyy:
— Äijängo otat?
Häi sanou:
— Mi hevon nahkah menöy kuldua da hobjua.
Hänel pidi maksua. Seppy otti da vie tänäpäi bohatannu eläy.
