Södergran inspiroi sata vuotta kuolemansa jälkeenkin
Suomalaisen runoilijan Edith Södergranin runot ovat ilmestyneet venäjäksi yksissä kansissa. Runot on venäjäntänyt ja koonnut kirjaksi pietarilainen kääntäjä Aleksei Dmitrijenko. Maa, jota ei ole -runokirja on nähnyt päivänvalon Pietarissa.
— Harrastin runojen kirjoittamista ja kieliä, kuten suomea ja ruotsia. Kun kävin kielikurssilla, käänsin muutaman Edith Södergranin runon ruotsista venäjäksi. Näin kiinnostuin kovasti Södergranin runotuotannosta. Päätin kääntää hänen runojaan venäjäksi, Dmitrijenko kertoo.
Kirja oli työn alla noin puolitoista vuotta. Käännöstyö eteni siten, että Dmitrijenko teki melko nopeasti raakakäännöksen, jota sitten pitkään paranteli ja muokkasi kieliasua. Hän luki samaa runoa ja sen käännöstä monta kertaa, tarkisti sanoja sanakirjoista ja etsi sopivaa venäjänkielistä vastinetta ruotsalaiselle sanalle. Työssään hän käytti eri lähteitä.
— Joskus oli vaikea kääntää jokin sana venäjäksi yhdellä sanalla. Vaikeuksista huolimatta työ sujui rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Lopputuloksena on syntynyt uniikki kirja, hän sanoo.
Kirjaan on koottu 35 runoa vuonna 1925 julkaistusta Landet som icke är -runokirjasta. Kirjaan kuuluu myös kymmenen runoa venäjänkielisestä äänikirjasta Tähti violetinvärisessä hämärässä.
Vuosien 1916—1917 runoissa Dmitrijenko säilytti Venäjällä aiemmin käytössä ollutta vanhaa kirjoitusasua. Hänen mukaansa tämä lisää vaikutusta ja upottaa lukijan aikakauteen, jossa runot on luotu.
Pietarilainen taiteilija Stanislava Malahovskaja suunnitteli kirjankannet. Hän teki kansikuvan Leningradin alueen Raivolassa, nykyisessä Roštšinossa, jossa Edith Södergran asui monta vuotta ja johon hänet haudattiin.
— Kirja houkuttelee laaturunoudesta kiinnostuneita lukijoita sekä Pohjoismaiden runouden ja venäläisen runouden hopeakauden ihailijoita, kääntäjä sanoo.
Dmitrijenkon mukaan Södergran tunnetaan modernista tyylistään. Jokainen runo on niin kuin pieni tarina tai loppuun saatettu ajatus. Runot ovat täynnä maisemien ja tuoksujen kuvituksia.
— Tänä vuonna on julkaistu venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajan Veronika Melnikovan tekemä äänikirja, jossa hän lausuu Södergranin runojen venäjännöksiä Tähti violetinvärisessä hämärässä -kirjasta. Kirjani lopussa on vinkki äänikirjaan, hän kertoo.
Aleksei Dmitrijenko julkaisi kirjan omin voimin. Hän sanoo, että kustantamot eivät mielellään paina vähän tunnettujen kirjailijoiden kirjoja, ja että varsinkin runokirjoja myydään huonosti.
— En käännä runoja yksistään rahan vuoksi. Haluan, että yhä enemmän lukijoita Venäjällä tutustuisi Södergranin tuotantoon. Södergranin Ruotsinkielisten runojen lisäksi käänsin suomalaisen runoilijan Saima Harmajan runoja suomesta venäjäksi. Haluaisin julkaista myös Harmajan runojen venäjännöksiä, hän sanoo.
Maa, jota ei ole -kirjan esittelytilaisuus järjestettiin Pietarissa, Viipurissa ja Sortavalassa. Kirja myydään verkkokaupoissa.
Pohjoismaisen runouden nero
Suomalainen Edith Södergran oli kansainvälisesti tunnettu runoilija, jonka tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle.
Edith syntyi Pietarissa 4. huhtikuuta 1892 ruotsinkielisten suomalaisten Helena ja Matts Södergranin perheeseen. Edithin isä oli töissä mekaanikkona Nobelin tehtaalla Pietarin Viipurin puolella. Sitten perhe muutti Karjalankannakselle Raivolaan, jossa isä työskenteli sahanhoitajana.
Vuonna 1907 Edithin isä kuoli keuhkotautiin, ja tytär sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Edith äitinsä kanssa lähti ensin Nurmijärvelle Nummelan parantolaan ja sitten Sveitsin Davosiin. Vuodesta 1914 lähtien hän kieltäytyi parantolahoidoista ja äitinsä kannustamana ja avustamana omistautui vain runoilijantyölleen.
Vuonna 1916 hän julkaisi esikoiskokoelmansa Dikter. Teos oli Suomen ensimmäinen kokonaan vapaamittainen runokokoelma. Sen yksilöllinen kuvakieli poikkesi jyrkästi perinteisestä runoudesta.
Hänen runonsa poikkesivat suuresti ajan tyypillisestä tyylistä. Niitä pidettiin epäsovinnaisina ja vaikeatajuisina. Vaikka aikalaisilta hän sai ristiriitaisen vastaanoton, ajan myötä hän on noussut Pohjoismaiden tärkeimpien runoilijoiden joukkoon.
Södergran uudisti suomalaista runoutta vapaarytmisyydellä ja uusilla aihepiireillä. Naiseus, aistit, ruumis sekä fantasiat ja myytit toistuvat runoilijan tuotannossa.
Södergran kuoli tuberkuloosiin vain 31-vuotiaana. 24. kesäkuuta tuli kuluneeksi sata vuotta runoilijan kuolemasta.
